keskiviikko 29. maaliskuuta 2017



KOLME TAPAHTUMAA 



Päätin kirjoittaa kolmesta eri tapahtumasta. Nämä kaikki jäivät Lontoon terrori-iskun varjoon. Ne ovat kaikki hyvin erilaisia ja eriaiheisia. Mutta on niillä yksi yhteinen tekijä - Ukraina. Kaikki ne liittyvät jotenkin Ukrainaan. Ensimmäinen asia liittyy Euroviisuihin. Kuten jo kirjoituksessani 17.3.2017 kerroinkin mielipiteenäni, että  politiikka liittyy erottamattomasti Euroviisujen laulukilpailuihin. Kuten ennakoinkin tuossa kirjoituksessani Ukraina kielsi Venäjän edustajan Julia Samoilovan saapumisen maahan. Polemiikkia asiasta on käyty tiedotusvälineissä varsin runsaasti. Eurovision säännöt kieltävät politiikan lauluissa, mutta käytännössähän tätä ei koskaan ole noudatettu. Hyvänä esimerkkinä oli vuoden 2016 voittajan valinta Jamala. Tämä oli sanoitukseltaan selvästi Venäjän vastainen eikä sitä kuitenkaan kielletty osallistumasta laulukilpaan. Osoite kirjoitukseeni:



Tänä vuonna on syytetty Venäjää siitä, että edustajaksi valittiin vammainen pyörätuolissa laulava laulajatar. Tätä on pidetty jonkinlaisena provosointina. Ei otettu ollenkaan huomioon, miten hieno ääni Julialla on ja miten hieno kappale hänellä on esitettävänään. Sanat laulussa Flame is Burning kertovat rakkaudesta eikä niissä ole mitään poliittista. Sitä paitsi aikaisemminkin on esiintynyt vammaisia Euroviisuissa. Pyörätuolissa aikoinaan Puolaa edusti Monica Kuszynska ja sokea Diana Gurstakaj edusti Georgiaa. Meitä Suomea edustivat kehitysvammaiset Pertti Kurikan nimipäivät eikä siitä ollut kaukana yhtye Lordi omalla kappaleellaan ja esiintymisellään. Sitä paitsi laulukilpailussa on esiintynyt myös kaikenlaisia friikkejä, kuten esimerkiksi partaisia naisia. Seuraavassa osoite Julian Eurovision lauluun:


Kaikkein hauskin mielipide ukrainalaisten äärinationalistien keskuudessa on, että kaikki laulut olisi esiteettävä ukrainan kielellä, koska kilpailu tapahtuu Ukrainassa. Oikea ratkaisu näihin pulmiin olisi Euroviisujen siirtäminen muualle kuin Ukrainaan. Tällöin kaikki voisivat osallistua - siis myös Venäjä ja Ukraina. On esitetty myös mahdollisuutena, että Venäjä osallistuisi satelliitin välityksellä kilpailuihin. Tämä olisi myös hieno ratkaisu. Itse asiassa koko kilpailut voitaisiin järjestää kokonaan satelliittien välityksellä niin, että jokainen maa esittäisi oman kappaleensa näin. Ei tulisi mitään ongelmia viisumeiden ja muiden muodollisuuksien kanssa. Itse en seuraa Euroviisuja, mutta sillä on yhteytensä seuraavaan tapahtumaan.



Kiovasta Ukrainasta levisi 23.3.2017 uutinen, että siellä oli ammuttu venäläinen entinen kansanedustaja Denis Voronenkov. Petro Poroshenko kiirehti heti tuomitsemaan Venäjän olevan murhan takana. Tämä oli täysin odotettavissa Poroshenkolta. Mutta tarkastellaanpa vähän Voronenkovin taustoja. Hän oli entinen kansanedustaja, mutta viime vaaleissa häntä ei enää valittu Duumaan. Hän oli huijari, jolla oli erilaisia rakennusliikkeitä, joiden avulla hän huijasi rahoja itselleen. Hänellä oli tapana ottaa tilauksia, mutta pisti rahat taskuunsa eikä toimittanut tilausta. Usein urakat jäivät kesken rahojen loputtua. Tässä toiminnassa hän sai lukuisia vihamiehiä itselleen. Näin hän toimi myöskin valtion kanssa. Hänet haastettiin oikeuteen petoksista, mutta lokakuussa 2016 hän pakeni Ukrainaan, koska pelkäsi joutuvansa Venäjällä vankilaan.

 Kuvassa yksi Voronenkovin kesken jätetty projekti, josta hän pisti rahat omaan taskuunsa.

Ukrainaan hän pääsi sillä perusteella, että hän väitti tietävänsä jotain Ukrainan entisen presidentin Viktor Janukovitsin taustoista. Hän sai Ukrainan kansalaisuuden. Todellisuudessa hän ei ollut ikinä tavannutkaan Janukovitsia eikä hän ollut missään asemassa, että olisi voinut saada käsiinsä jotain salaisia tietoja yleensä yhtään mistään.


Hääkuva. Voronenkov ja Marija Maksakova.

Voronenkov oli naimisissa Marija Maksakovan kanssa, joka oli oopperalaulajatar. He tutustuivat toisiinsa Duumassa, jossa Marija oli myös edustajana. Marijaa ei myöskään enää valittu viime vaaleissa Duumaan. Ennen Voronenkoviin tutustumista Marija seurusteli Volodja Tyrin nimisen liikemiehen kanssa ja heillä on kolme yhteistä lasta. Marija jätti Tyrinin, joka oli hyvin katkera ja vihainen tästä varsinkin Voronenkoville. Hän on yksi mahdollinen murhan tai palkkamurhan järjestäjä. Marija anoi myöskin Ukrainan kansalaisuutta ja sai sen. Tosin oopperaan hän ei enää päässyt laulamaan vaan yritti kevyen musiikin alalla ja koska hän on kaunis myös kevyesti pukeutuneena.


Marija Maksakova ja Volodja Tyrin. Heillä on kolme yhteistä lasta (joidenkin tietojen mukaan kaksi).


Ukrainan salainen poliisi SBU haastatteli Voronenkovia ja pääsi ilmeisen nopeasti perille, ettei Voronenkovilla ole oikeastaan mitään salaisia tietoja sen enempää Janukovitsista kuin muustakaan, ja huomasi, että Voronenkov on aivan hyödytön huijari heille. Kuolleena hänestä olisi enemmän hyötyä kuin elävänä. Kaikesta huolimatta hänelle annettiin turvamies, joka kaikesta päätellen oli sieltä heikoimmasta päästä, ainakin päätellen toiminnasta murhan aikana.

Voronenkov jatkoi ilmeisesti toimintaansa Ukrainassa samoin kuin oli tehnyt Venäjällä. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Pari viikkoa ennen murhaansa hän rupesi ottamaan yhteyttä venäläisiin vanhoihin tuttuihinsa ja kyseli mahdollisuuksia palata takaisin Venäjälle. Hän ehdotteli, että voisi antautua vaikkapa viranomaisille. Vaikutti, kuin hän olisi pelännyt jotain. Eri henkilöt kertoivat, että hän pelkäsi henkensä puolesta. Uhattiinko häntä?  Mutta tämä jää arvailujen varaan.

Turvakameran kuvaa murhahetkestä. Turvamies (valkoinen pusero) makaa maassa oikealla. Murhaaja ampuu useita laukauksia Voronenkoviin.

Murhaaja toimi varsin tökerösti murhan aikana. Tämä osoittaa, että hän ei ollut ainakaan ammattilainen. Ammattilainen ei koskaan ota dokumenttejaan mukaansa tehtävään. Hän ei kuollut heti turvamiehen luoteihin vaan vasta myöhemmin ambulanssissa tai sairaalassa. On esitetty polemiikkia, mitä tapahtui ambulanssissa ja sairaalassa ennen lopullista kuolemaa? Tehtiinkö hänestä tuolloin lopullisesti selvää? Murhaajan nimi on Pavel Parsov. Hän oli vahva nationalisti ja kuului natsipataljoona Donbassiin (tämä on samanlainen natsipataljoona kuin Azov ja Aidar). Hänen vahva mielipiteensä oli, että Voronenkov oli petturi, koska hän oli Venäjän Duumassa silloin kun äänestettiin Krimin liittämisestä Venäjään. Tämä varmasti teki Voronenkovista Ukrainan nationalistien ja natsien vihollisen. Tämä oli myös Parsovin mielipide.

Henkilötodistus, joka löytyi Pavel Parsovin povitaskusta.


Pavel Parsov natsipataljoona Donbassin varusteissa.


Tähän liittyy kuitenkin monia avoimia kysymyksiä. Parsov toimi vastoin kaikkien palkkamurhaajien käytäntöjen vastaisesti - eli siis todella tökerösti. Tekotapa oli äärettömän tökerö; lähestyä uhria takaapäin ihan viereen ja ampua hänet siihen. Hän ei uskonut, että hän itse on mitenkään vaarassa. Hän ei kiinnittänyt turvamieheen juuri mitään huomiota ammuttuaan häntä kerran vatsaan. Tämä koituikin hänen tuhokseen, turvamies ampui hänet.  Hän ei ollut suunnitellut pakoreittiään. Hänellä oli kaikki paperit ja henkilöllisyystodistukset povitaskussa mukanaan. Kaikki tapahtui paikassa, jossa oli paljon ihmisiä, turvakameroita ja tunnistettavuus suurin mahdollinen. Hän teki niin paljon virheitä, että tuskin kukaan palkkaa ketään tuollaista murhaajaksi ja varsinkin jos valtio on kyseessä. Paitsi, jos oli tarkoituskin, että Parsov vaiennetaan tapahtuman aikana. Hän tuli autolla paikalle, jota ohjasi Jarsoslav Levenets, lempinimeltään "Hunter eli Metsästäjä", joka oli myös Donbass-pataljoonan jäsen. Häntä ei olla otettu kiinni.

Yleiskuva murhapaikalta. Murhaaja makaa maassa punaisen nuolen kohdalla.


Jaroslav Levenets "Hunter"


Voitaisiin pohtia mahdolliset murhan taustatekijät. Suurin hyötyjä on ilman muuta Ukraina. Se pääsi syyttämään Venäjää terrori-iskusta. Varsinkin kun Ukraina oli kärsinyt poliittisen, moraalisen ja eettisen tappion kieltäessään Julia Samoilovan pääsyn maahan Euroviisuihin. Nyt se sai tiedottaa presidentti Poroshenkon suulla Venäjän suorittamasta poliittisesta murhasta. Samalla se pääsi helposti eroon tarpeettomasta huijarista käyttämällä häntä hyödyksi. Suurin häviäjä oli Venäjä, koska koko läntinen maailma uskoo tämmöiseen propagandaan. Ukrainan tiedustelupalvelun SBU:n oli helppo palkata yksinkertainen, kokematon ja fanaattinen nuorimies tappamaan uhri ja tarkoituksena oli tappaa jälkien hävittämiseksi myös samalla murhaaja. Tämä olisi hyvin suunniteltu ja  minusta tämä on varteen otettava vaihtoehto. Tämä sopi hyvin kuvioon.  Tuskin mitään jatkotutkimuksia tulee, koska niitä ei ole ennenkään Ukrainassa tehty.

Tähän liittyy versio teoriasta, jonka mukaan Ukrainan SBU alkoi pelätä, että Voronenkov oli Moskovan kaksoisagentti. Hänet olisi lähettänyt Venäjän tiedustelupalvelu tarkoituksena syöttää Ukrainan SBU:lle pajunköyttä ja lisäksi ehkä päästä käsiksi sisäpiiritietoihin ja informoida Moskovaa. Tässä tapauksessa hänestä piti päästä eroon. Itse en usko tähän teoriaan.

Suurin häviäjä Voronenkovin murhasta olisi Venäjä. Ei ole mitään hyötyä murhata joku pikkurikollinen, joka on paennut oikeudenkäyntiä toiseen valtioon ja varsinkin kun se on Ukraina. Tämä olisi suunnattoman tyhmä ja epärealistinen vaihtoehto. Murhan erittäin kömpelö suoritustapa ei ole uskottava vieraan vallan poliittiseksi murhaksi. Olisi valittu ammattitaitoinen palkkamurhaaja, joka olisi huolellisesti valinnut murhapaikan ja tekotavan ja osannut järjestää pakonsa erittäin huolellisesti, sillä murhaajan oma henki on myös kyseessä. Näistä USA:lla on runsaasti näyttöä eri puolilla maailmaa. Joten en millään voi uskoa, että Venäjällä on mitään tekemistä murhan kanssa.

Entäpä mustasukkaisuusmurha tai kosto? Nämä ovat hyvinkin mahdollisia tässä tapauksessa. Mustasukkainen entinen vaimon kumppani tai kostoa havitteleva petetty liikemies voi hyvinkin palkata jonkun murhaamaan kohteensa. Tosin olisi luullut, että kostoa havitteleva olisi valinnut paremman murhaajan, joka olisi osannut suorittaa tekonsa tehokkaasti ja itselleen turvallisesti ja päässyt nauttimaan palkaksi saamistaan rahoista. Toisaalta todistajasta päästiin samalla.

Jäljelle jää vielä fanaattisen nationalistisen joukon tai henkilön tekemä murha. Tämä sopisi hyvin kuvioihin. Murhaaja Pavel Parsov oli jyrkkä nationalisti, uusnatsi ja oli kuulunut natsipataljoona Donbassiin. Näillä erilaisilla ääriliikkeillä ja natsijärjestöillä on tilillään valtava määrä erilaisia poliittisia murhia, joita ei ole millään tavalla selvitetty eivätkä he ole mitenkään joutuneet vastaamaan niistä. Näihin kuuluvat mm. toimittaja Pavel Sheremetin, toimittaja Oles Buzinan, poliitikko Oleh Kalashnikovin, toimittaja Sergei Suhobokin sekä lukuisat muut poliittiset murhat. Yhtäkään näistä ei ole tutkittu eikä ketään ole asetettu vastuuseen. Ne ovat usein tapahtuneet keskellä kirkasta päivää ja ihmisten keskellä. Ne eivät ole vaatineet suurtakaan taitoa, vaan ainoastaan röyhkeyttä. Murhaajat luottavat siihen, että kukaan ei uskalla ilmiantaa heitä. Kukaan ei tule rankaisemaan heitä. Tällä kertaa vain murhaaja ei ottanut huomioon henkivartijaa, joka ampui hänet.

On olemassa vielä yksi versio Voronenkovin murhasta. Tämän mukaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA murhasi hänet järjestelläkseen Euroopan poliittista ilmastoa. Tämä olisi varsin tyypillistä CIA:n toimintaa. Hyvin monet uskovat tähän versioon. Ainakin se on mielenkiintoinen ja varteenotettava. Monta muutakin teoriaa on liikkunut murhasta, mutta tässä olivat yleisimmät. Ristiriitaisuuksia murhan selittelyissä on paljon.



Esimerkiksi kuka on tämä punaisella ympäröity kuvaaja? Hän on heti kolme minuuttia murhan jälkeen kuvaamassa uhria, maassa makaavaa turvamiestä ja ampujaa. Miten hän osasi olla paikalla? Poliisit kävelevät hänen vieritseen, mutta eivät puutu mitenkään hänen toimintaansa. Hän saa rauhassa kuvata ihan kaikkea, mitä paikalla on tapahtunut kenenkään puuttumatta asiaan. Mitä tässä oikeastaan tapahtuu? Kuuden minuutin päästä hän poistuu rauhassa paikalta. Kuvaaja on ainoa henkilö murhaajan lisäksi, jolla on huppu päässä. Miksi? Tunnistamisen vaikeuttamiseksiko? Murhaaja on tässä vaiheessa vielä elossa. Tuntuu, kuin kaikki olisi etukäteen suunniteltu! Ja missä on kuvattu video?


Kuultuaan miehensä murhasta jalat pettivät Marijan alta.


Hautajaiset 25.3.2017. Ortodoksisen tavan mukaan arkku on auki. Marijan ympärillä lukuisa määrä turvamiehiä. Marijan henkeä on myös uhattu! On mahdollista, että Marija palaa Venäjälle, sillä häntä ei syytetä siellä mistään eikä hänellä ole vihamiehiä siellä.

Moni varmaan ihmettelee, mikä yhteys on Julia Samoilovalla ja Denis Voronenkovilla ja Marija Maksakovalla? Miksi kirjoitan heistä tässä? Julia Samoilova oli käynyt Krimillä konsertoimassa ja juuri siksi häntä estetään pääsemästä Ukrainaan Euroviisuihin. Denis Voronenkov ja Marija Maksakova olivat myös käyneet Krimillä. Sen lisäksi he olivat äänestäneet Krimin liittämisestä Venäjään. Kuitenkin heidät otettiin lämpimästi vastaan Ukrainaan. Tässä on tämä ristiriitainen yhteys!



Sitten räjähti Balaklejassa Ukrainassa Harkovin alueella keskellä yötä 22.3. ja 23.3. välisenä yönä. Euroopan suurin ase- ja ammusvarasto oli syttynyt tuntemattomasta syystä palamaan. Petro Poroshenko yhdisti nämä kaksi tekijää siis Voronenkovin murhan ja asevaraston syttymisen yhteen. Aluksi Itäukrainaa ja Venäjää syytettiin sabotaasista, mutta aluetta vartioidaan niin tarkasti, että tämän ovat monet asettaneet kyseenalaiseksi. Alue evakuoitiin kymmenen kilometrin säteeltä. Palo ja valtavat räjähdykset jatkuivat kolmen päivän ajan ennen kuin palo saatiin sammumaan.




Balaklejassa oleva varasto oli jo neuvostoaikainen joten se sisälsi myös hyvin vanhaa materiaalia. Tämä olisi pitänyt purkaa jo aikoja sitten, mutta Ukrainalla ei ollut haluja pistää varoja siihen. Ukraina on myynyt materiaalia varastosta kaiken aikaa erilaisille terroristeille ja järjestöille ympäri maailmaa ilman minkäänlaista kontrollia. Aseita, räjähteitä, ammuksia ja erilaisia raketteja on myyty aina eniten tarjoavalle. Osa materiaalista oli jo niin vanhaa, ettei sen reaktioista voi ottaa mitään kontrollia. Esimerkiksi itsesytytys  on tällaisella materiaalilla aivan mahdollista. Tätä onkin pidetty hyvin todennäköisenä palon syynä. Jälki on sen mukaista.


Ja maa oli autio ja tyhjä!




perjantai 24. maaliskuuta 2017



KVN 





Mikä on KVN? Et ole ehkä koskaan kuullutkaan siitä. Se on Venäjän uusin salainen ase ainakin mikäli uskomme Naton uusiin tutkimuksiin. StratCom Nato eli Nato Strategic Communikations Centre sijaitsee Riiassa Latviassa. Se on tehnyt  suuren tutkimuksen KVN:stä ja tullut siihen tulokseen, että KVN on Venäjän poliittinen ase (hah, hah, haa... sorry, että nauran, mutta naurattaa). Wikipediassa kirjoitetaan "KVN (RussianКВН, an abbreviation of Клуб весёлых и находчивых, Klub vesyólykh i nakhódchivykh or Ka-Ve-En, "Club of the Funny and Inventive People") is a Russian humour TV show and competition where teams (usually college students) compete by giving funny answers to questions and showing prepared sketches, that originated in the Soviet Union. The programme was first aired by the First Soviet Channel on November 8, 1961."

KVN-ohjelman virallinen tunnus.


Alexander Vasiljevitsh Masljakov on juontanut ohjelmaa jo yli 50 vuotta.


Tässä ei ehkä kannata mennä kovin perusteellisesti KVN:n historiaan, mutta periaatteessa se on ohjelma, jossa esitetään huumoria. Saattaa olla, että ohjelma on vanhin televisiosarja, jota yhä esitetään Venäjän televisiossa. Se on saanut aina valtaisan suosion paitsi neuvostoaikana myös Venäjällä. Paitsi Venäjällä sitä katsotaan myös ympäri maailmaa niissä piireissä, jotka osaavat venäjää. Ja ilmeisesti tämä huolettaa Natoa.

Venäjän lähialueilla ohjelmaa katsotaan varsin yleisesti.

Ohjelmaa katsotaan myös maailmanlaajuisesti.


Olen itsekin katsonut jonkin verran ohjelmaa ja se on todella hauska. Ymmärrän sen valtaisan suosion ja itsekin nauran tikahtuakseni välistä, on se niin hauska. Ei se tietenkään avaudu, jos ei osaa venäjää. Ohjelma koostuu yleensä lyhyistä sketseistä kaikista maailman asioista huumorimielessä esitettyinä. Nämä voivat sisältää myös poliittisia asioita sekä sisäpolitiikasta että ulkopolitiikasta. Tämä ilmeisesti häiritsee Natoa. Yhdessä ohjelman valtaisa suosio ympäri maailmaa plus politiikka on se ase, jota Nato pelkää. Ohjelmassa on ollut sketsejä Obamasta, Trumpista, Merkelistä, mutta myös Putinista ja monista muista eri valtioiden päämiehistä ja politiikoista. En kyllä koskaan ole voinut kuvitella, että näissä sketseissä olisi jotain vaarallista. Vai onkohan todella niin, että ne tuovat esille suoraan asioita, joita Natossa halutaan salata, pitää pimennossa? Voiko tästä olla kyse? Pelkääkö Nato, että ohjelma paljastaa jotain? Tai onko ohjelma liian vaikutusvaltainen maailmassa? Jos haluat vilkaista ohjelmaa voit katsoa sen virallisia sivuja, mutta tuskin siitä on mitään iloa, jos et osaa venäjää:


Ohjelmassa vierailevat usein Venäjän nimekkäimmät ja vähemmän nimekkäät poliitikot. Presidentti Putin on vieraillut ohjelmaa katsomassa usein. Hänestäkin on sketsejä. Hauskimpia, joita muistan oli sketsi, jossa amerikkalainen ja venäläinen diplomaatti keskustelevat, kumpi presidentti on nuorekkaampi. Amerikkalainen kehuu, että Obama ajaa jopa polkupyörällä. Samalla näytetään taustalla kuvaa Obamasta ajamalla pyörällä. Venäläinen kehuu, että Putinpa ratsastaa jopa karhulla. Samalla näytetään kuvaa karhulla ratsastavasta Putinista. Ohessa on tämä kuva. Vitsailu jatkuu vielä, mutta turha kertoa sitä enempää. Siis ohjelmia ei koskaan ole sensuroitu mitenkään.



Presidentti Putin käy katsomassa ohjelmaa varsin usein.


En ole lukenut tutkimusta kokonaan, mutta olen selannut sitä läpi. Tutkimuksesta löytyy tietoja netistä, jos viitsii hakea. Näyttää todella siltä, että Nato suhtautuu ohjelmaan sangen vakavasti.

Tutkimuksen kansikuva on vaikuttava.


Tutkimuksen sisällysluettelo. Huom. nuolen kohdalla KVN


Naton tekemä tutkimus.


Kun tutkimusta selailee, tulee tunne, että Nato pitää huumoria varsin voimakkaana aseena. Tutkimus sisältää paljon erilaisia kaavioita ja kuvia. "Analyyttistä" tekstiä on varsin paljon. Tutkijat ovat katsoneet hyvin runsaasti ohjelmia läpi. On heillä mahtanut olla hauskaa! Politiikka on kuitenkin vain yksi elementti KVN-ohjelmassa. Ohjelmaa katsovat yleensä ns. "sivistyneet ihmiset". Sillä on siis tietty taso. Lisäksi ohjelma voi olla valmis poliittinen kommunikaatioväline. Silloin se voisi toimia hybridisodan välineenä.

Tutkimuksen kuvitusta (KBH = KVN).


Huumorista aseena on sanottu, että se on sotilasdiplomatiaa. Jotkut sanovat, että se on humanitaarinen ase, ns. "pehmeä voima - soft power". Jotkut toivovat, että olisipa tämä tärkein ase, tämmöisiä aseita pitäisi olla enemmän. Paitsi, että pitäisi nauraa muille pitäisi osata nauraa myös itselle. Voisiko KVN olla tätä? Venäjällä sanotaan tästä Naton suorittamasta tutkimuksesta, että he (Nato) pelkäävät meitä - siis he kunnioittavat meitä.

On sanottu, että Hollywood on Yhdysvaltain paras ase. Ainakin propagandasodassa se on maailman ylivoimaisin. On todisteita siitä, että Hollywoodissa tehdään yhteistyötä amerikkalaisten tiedustelujärjestöjen ja Pentagonin kanssa. Kaikkihan me muistamme ranskalaisen Charlie Hebdon lehden pommi-iskun. Huumori - ja varsinkin poliittinen huumori - voi olla siis vaarallista. Mutta tässä Natotutkimuksessa on kyllä mielestäni astuttu riman ali. Natotutkimus julkaistiin Riiassa Liettuassa 15.3.2017.

Omituinen sattuma oli se, että seuraavana päivänä 16.3.2017 Riiassa järjestettiin natsikulkue, johon osallistui 2 000 natsia. Näistä ketään ei pidätetty. Mutta tätä natsikulkuetta vastustaneita pidätettiin viisi henkilöä. Siis natsit saavat vapaasti osoittaa mieltään Euroopassa, mutta heitä ei saa vastustaa. Uusnatsit ovat kasvava ilmiö Euroopassa. Varsinkin Baltian maissa ja Itä-Euroopassa, mutta myös Suomessa tämä on havaittu. Nyt ei enää naurata! Kun omalla takapihalla ovat liikkeellä tämmöiset voimat on siitä leikki kaukana. Tässä olisi mielestäni Natotutkimuksen paikka.

Natsikulkue Riiassa 16.3.2017.


Vanha natsi tekee natsitervehdyksen Riiassa 16.3.2017


Natsien SS-juliste Riiassa 16.3.2017.






maanantai 20. maaliskuuta 2017



JUHLAPÄIVÄ





Krimillä vietettiin juhlapäivää! 16.3.2017 tuli kolme vuotta siitä, kun äänestettiin Krimin liittämisestä Venäjään. Kaikkialla Krimillä järjestettiin juhlakulkueita ja ihmiset riemuitsivat. Virallisesti Krim liittäminen tapahtui 18.3.2014 ja tämä päivä 18.3. on virallinen juhlapäivä Krimillä. Juhlintaa vietetään paitsi Krimillä, myös kaikkialla Venäjällä Vladivostokista Kaliningradiin. Juhlintaa nimitetään Venäjällä "Krimin kevääksi".



Maaliskuun 16. p:vnä 2014 Krimillä suoritettiin kansanäänestys, jossa 96,77 prosenttia kannatti Venäjään liittymistä. Venäjä hyväksyi äänestyksen tuloksen 18.3.2014 ja näin täysin verettömästi Krim liitettiin Venäjään. Tästä eettisestä teosta Venäjä sai länsimaiden ensimmäiset pakotteet. Mutta se mikä on huomionarvoista on, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kansa äänesti liittymisestä kotivaltioon, ja se myös toteutui. Ja tämä kaikki tapahtui täysin verettömästi.


Moskovassa 18.3.2014 allekirjoitustilaisuus.



Euroopassa ja Yhdysvalloissa tekoa väitetään laittomaksi. Se ei vastaa kuulemma kansainvälisiä lakeja, säädöksiä tai sopimuksia. Tämä merkitsee sitä, että kansalaisten, tavallisten ihmisten ja alueen asukkaiden tahtoa ja toiveita ei voida tunnustaa, koska ne ovat kaikenlaisten ihmeellisten lakien vastaisia. Jos näin on eikö lakeja pitäisi muuttaa? Eikö olisi korkea aika ajatella ihmisiä eikä kylmiä mielipuolisia lakipykäliä?

Tapahtumasta asetettiin sanktioita Venäjää ja Krimiä vastaan. Ukraina katkaisi elintärkeän makean veden tulon huhtikuussa 2014, vesi johdettiin suoraan Mustaan mereen ja näin ollen täysin hukkaan. Vettä oli käytetty pääasiassa maatalouteen. Venäjä porasi kaivoja ja näin asia järjestyi. 21.11.2015 ukrainalaiset ääriainekset katkaisivat sähkön tulon Krimille. Venäjä toimitti nopeasti tuhansia sähköaggregaatteja ja muutamassa päivässä vedettiin sähkökaapeleita merenpohjaa pitkin Venäjältä Krimille ja rakenteilla on neljä voimalaa. Nykyisin sähköä saadaan ihan tarpeeksi ja jopa luovutetaan ajallisesti ja paikallisesti Ukrainan puolelle.

Lännessä nähtiin pieniä vihreitä miehiä. He olivat erikoisjoukkojen sotilaita, jotka sulkivat Krimillä olevien sotilastukikohtien portit. Näin ei minkäänlaista verenvuodatusta päässyt tapahtumaan. Voisi helposti kuvitella, jos näin ei olisi tapahtunut, Ukrainan armeijan sotilaat olisivat tulleet ja mahdollisesti ammuskelleet siviilejä holtittomasti. Verenvuodatukselta tuskin olisi vältytty. Myöhemmin ne ukrainalaiset sotilaat, jotka halusivat palata Ukrainaan olivat vapaat lähtemään, mutta vain pieni joukko lähti Krimiltä. Suurin osa jäi Venäjän kansalaisiksi ja venäläisiin tukikohtiin sotilaiksi.


Pieni vihreä mies kukitetaan!


Voidaan miettiä mitä olisi tapahtunut, jos Krim olisi jäänyt Ukrainan yhteyteen. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä ja kotikielenä käytetään venäjää. Näin on myös Itäukrainassa Donetskissa ja Luganskissa. Siellä käydään sisällissotaa ja on tapettu jo ainakin10 000 ihmistä. Odessassa yli 40 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään venäjää. Siellä poltettiin elävältä 48 venäjämielistä ihmistä. Vieläkään tapausta ei ole tutkittu eikä ketään saatettu vastuuseen. Jos näitä ajatellaan, voi vain miettiä mitä Krimillä olisi tapahtunut. Luojan kiitos, että Krim pääsi eroon Ukrainasta! Siellä vallitsee nyt rauha eikä tarvitse pelätä käyttää kotikielenä venäjää.



Krimiä ja Venäjää vastaan on asetettu sanktioita. Tosin suurimmat kärsijät sanktioista ovat itse sanktioiden asettajat varsinkin Euroopassa. Väkilukuun ja tuotantoon suhteutettuna suurin kärsijä sanktioista on Suomi. Tästä voimme kiittää erittäin tyhmää hallintoamme, joka ei pysty itsenäiseen ajatteluun eikä Suomen etujen puolustamiseen. Venäjällä tavallinen kansa ei edes muista, että Venäjää kohtaan on jotain sanktioita, mutta sitäkin tietoisempia ollaan, että Krim kuuluu Venäjään. Varsin yleisesti venäläisten politiikkojen kesken arvellaan, että sanktioista ei tulla pääsemään koskaan ja tähän on asennoiduttu. Toisaalta on olemassa piirejä, jotka eivät haluakaan, että sanktiot otettaisiin pois. Varsinkin maataloustuotannossa toivotaan, että sanktiot olisivat pysyviä, koska he hyötyvät siitä.

Moskova 18.3.2017 "Krimin kevät".

Varsin yleinen ja kasvava mielipide Euroopassa on lopettaa tämä tyhmä sanktioiden pitäminen. Krim kuuluu Venäjään. Monet poliitikot ajavat asiaa Euroopassa. Hämmentävää on se, että Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen kauppa on vain kasvanut sanktioiden aikana. Monet eurooppalaiset poliitikot ja kaupparyhmät ovat vierailleet Krimillä vaikka vierailut kuuluvat sanktioiden piiriin. Myös Euroopasta ja jopa Ukrainasta käydään lomailemassa Krimillä. Sukulaissuhteita on runsaasti paitsi venäläisten ja krimiläisten myös krimiläisten ja ukrainalaisten välillä.

Lentosuukkoja Krimille! Puhelimessa lukee KRIM VENÄJÄ IKUISESTI


Ilman muuta on selvää, että Krim on pysyvästi osa Venäjää. Hienoisena yksityiskohtana voisin kertoa, että geologit ovat havainneet Krimin niemimaan liikkuvan kohti Venäjää n. kolme millimetriä vuodessa. Tämä johtuu alueen geologisesta toiminnasta eikä ole mitään mielikuvitusta. Joskus tulevaisuudessa Krim on siis todellakin Venäjässä kiinni.


Sevastopol

Ukrainan toiminta Krimiä kohtaan on ollut vastenmielistä, vieraannuttavaa ja katkaisevaa. Länsi Euroopan ja Yhdysvaltojen tulkinta lakeihin ja säännöksiin on ollut poliittista, epäinhimillistä ja epäeettistä. Mitään demokratiaa se ei ainakaan ole, koska ei ole kuultu kansan, krimiläisten omaa ääntä ja tahtoa. Onneksi Venäjä on pystynyt puolustamaan kansan oikeuksia ja toteuttamaan kansan toiveet ja pelastamaan väkivallalta ja verenvuodatukselta. Jo yksikin ihmishenki on sen arvoinen.







Krimin kevät 18.3.2017 "KRIMIN KEVÄT - TOIVEET TOTEUTUVAT!"



Asiaan liittyviä osotteita:






perjantai 17. maaliskuuta 2017



EUROVISION 2017





Hän hyvin kaunis nuori nainen. Hänen nimensä on Julia Samoilova (Юлия Олеговна Самойлова). Hän on Venäjällä hyvin suosittu laulajatar. Tänä vuonna hänet valittiin esiintymään Venäjän edustajaksi Eurovision laulukilpailussa. Kappaleen nimi on "Flame is Burning". Esiintymiskappaletta voi katsoa ja kuunnella osoitteesta:




Itse löysin hänet vuonna 2013 ja siitä lähtien olen seurannut hänen uraansa ja kuunnellut hänen laulujaan. Ihastuin häneen, kun näin ja kuulin hänen esiintyvän vuonna 2013 laulukilpailuissa kappaleella "Malitva" (Молитва, suom. Rukous). Esitys on häkellyttävä! Kannattaa katsoa! Kappale löytyy esimerkiksi osoitteesta:




Kyllä, hän liikkuu pyörätuolilla! Siitä huolimatta hän on mielestäni hyvin kaunis paitsi ulkoisesti myös sisäisesti. Hän on lapsesta saakka joutunut käyttämään pyörätuolia. Kun hän oli lapsi lääkärit sanoivat hänen vanhemmilleen, että Julia ei elä kauan. Nyt hän on jo 27-vuotias. Mutta hän on hyvin positiivinen ja valoisa luonne. Hän itse kertoo, että hänen suurin intohimonsa on laulaminen. Kerrotaan, että kerran hänen liikkuessaan kaupungilla nuori mies polvistui hänen eteensä ja sanoi, että Julia oli pelastanut hänen henkensä. Nuori mies oli aikonut tappaa itsensä, hirttää itsensä. Mutta sitten hän oli nähnyt Julian esiintyvän televisiossa. Tämä oli vaikuttanut häneen niin voimakkaasti, että mies oli muuttanut mielensä eikä siitä lähtien ole ajatellut tappaa itseään. Vuonna 2014 Julia esiintyi Sotshin talviparalympialaisten avajaisissa. Esitys on hyvin kaunis ja liikuttava:





Julia Sotshissa paralympialaisten avajaisissa.

Miksi nyt kirjoitan Juliasta? Kirjoitan siksi, että hänet on valittu Venäjän edustajaksi eurovision laulukilpailuun tänä vuonna, mutta Ukraina yrittää estää kaikin keinoin hänen osallistumisensa. Laulukilpailut järjestetään Kiovassa toukokuussa ja mm. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU yrittää löytää kaikki keinot, jotta Julia ei voisi esiintyä laulukilpailuissa. Yhtenä keinona on ollut vedota kyseenalaiseen Ukrainan lakiin, jossa kielletään pääsy Ukrainaan, jos on esiintynyt Krimillä. Julia on pitänyt Krimillä konsertin kesällä 2015. Turvallisuuspalvelun lehdistösihteeri Olena Glitjanskaja kirjoittaa omalla Facebook-sivuillaan, että päätös tehdään Ukrainan lainsäädäntöön ja kansalliseen turvallisuuteen pohjautuen. Ukrainan ulkoministeri Pavlo Klimkin pitää valintaa Venäjän provokaationa. Julia on lisätty ukrainalaiseen netissä olevaan "mustaan listaan", jossa on tiedot kaikista Ukrainan vihollisista. Paljon muutakin Ukrainassa kirjoitetaan asiasta. Tämä on selvää asian politisointia. Netistä löytyi heti seuraavana päivänä 13.3.2016 mm. seuraava kuva (kuvassa palava pyörätuoli) ja teksti, jossa ukrainalainen Marina niminen tyttö (Zivotinja Apokalipsa) kirjoittaa "Lämmin vastaanotto Julia Samoilovalle Ukrainaan Eurovision laulukilpailuun 2017". Heti mieleeni tulee ne 48 ihmistä, jotka poltettiin Odessassa elävältä hengiltä vuonna 2014.




Minusta Ukrainan käyttäytyminen on halpamaista ja vastenmielistä. Jos Ukrainan viralliset tahot haluavat kieltää osallistujan pääsemisen kilpailuihin olisi se siirrettävä jonnekin muualle. Euroviisujen toimikunta on ilmoittanut, että se ei puutu Ukrainan asioihin. On Ukrainan sisäinen asia, laskeeko se Julian maahan laulamaan kilpailukappaleensa. 

Laulu ei sisällä mitään poliittista. Lisäksi pystyykö Ukraina takaamaan Julian turvallisuuden, jos hän tulee maahan? Ukrainassa on runsaasti erilaisia väkivaltaisia ääriaineksia ja natseja, jotka voivat tehdä mitä tahansa. Minusta tässä olisi protestin paikka!

Täytyy myöntää, että itse en ole koskaan katsonut Eurovision laulukilpailuja. Minusta esiintyjät ja laulut ovat niin huonoja ja heikkoja, ettei asia ole kiinnostanut minua. Lisäksi olen pitänyt näitä kilpailuja aina poliittisina. Olen kuunnellut esimerkiksi viime vuoden voittajan kappaletta Jamala. Tämä on sanoiltaan selvästi poliittinen ja Venäjän vastainen ja olen varma, että juuri siksi se voitti viime vuonna. Itse musiikillisesti en kuule siinä mitään ansiokasta. Euroviisujen säännöt kieltävät politiikan käytön esimerkiksi sanoituksissa, mutta käytännössä sitä ei noudateta. Näiden sääntöjen mukaan Jamala olisi pitänyt kieltää. Euroviisut ovat koko historian ajan olleet poliittisia.

Esimerkiksi Minnesotan yliopiston vieraileva viestinnän professori Mari Pajala sanoo: "Kyllä Euroviisuissa aina näkyy Euroopan politiikka ja alusta lähtien on näkynyt. Se on mielestäni aika hassua, että järjestäjät yrittävät niin paljon korostaa sitä, että viisut eivät ole poliittinen kilpailu. Politiikkaa on mahdotonta välttää tällaisessa kilpailussa, missä kappaleet tulkitaan maiden edustajiksi." 

Mutta Julian kappaleessa minä en kyllä näe mitään poliittista. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että musiikin pitää yhdistää ihmisiä ja kansoja eikä erottaa heitä. Tuskin katson tänäkään vuonna euroviisuja. Verkossa löytyy lukuisa määrä Julian kauniita esityksiä, joita katson paljon mieluummin kuin euroviisuja.