SE ON TÄÄLLÄ TAAS TÄNÄÄN
Se on täällä taas tänään ja vähän joka paikassa. Valtava kaupallisuuden,
rahastamisen ja poliittisen taistelun tapahtuma. Kahden vuoden välein
järjestetään suuret kansainväliset ja monilajiset urheilukilpailut, joita
kutsutaan olympialaisiksi. Kesäolympialaiset ja talviolympialaiset järjestetään
vuorovälein. Kansainvälinen olympiakomitea määrittelee sen mikä maa saa
kulloinkin järjestettäväksi kisat. Yleensä ne keskittyvät yhden kaupungin ympärille. Tällä kertaa se on Brasiliassa ja
kaupunki on Rio de Janeiro.
Paneutumatta sen paremmin olympialaiseen historiaan
totean vain, että se on lähtöisin antiikin Kreikasta. Olympia-aatteet ovat taas
peräisin myöhemmältä ajalta. Eräänlainen tunnuslause "Citius, altius, fortius" - siis nopeammin, korkeammalle,
voimakkaammin on pyritty tulkitsemaan myös henkisinä päämäärinä. Paitsi
fyysisiä se tarkoittaisi myös moraalisia ominaisuuksia. Pyritään nuoria ihmisiä
urheilun avulla kannustamaan ymmärtämään
paremmin toinen toisiaan, luomaan ystävyyttä ja auttamaan paremman ja
sopuisamman maailman rakentamista, pyrkiä edistämään rauhaa maailmassa.
Nuorisoa kasvatettaessa tulee ruumiin ja hengen sopusuhtaisuudesta pitää
huolta. Erilaisia tulkintoja riittää.
Olympialaisten tunnusmerkkejä ovat olympiarenkaat,
olympialippu, olympiasoihtu ja olympiatuli. Olympialipussa on viisi eriväristä
rengasta joita sanotaan edustavan maailman viittä eri aluetta, jotka ovat
Eurooppa, Aasia, Etelä- ja Pohjois-Amerikka, Afrikka ja Oseania. Värejä ei ole
määritelty maanosien mukaan. Tämän symbolin on sanottu edustavan reiluutta,
ystävyyttä, ymmärrystä ja kunnioitusta. Muitakin tulkintoja viidestä renkaasta
on. Antiikin kisat kestivät viisi päivää. Antiikin tärkein laji oli
viisiottelu. Urheilu kehittää viittä elämänaluetta; oma-aloitteisuutta,
sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, tehokuutta, täydellisyyden tavoittelua ja
vaaran halveksuntaa jne. Olympialipussa on kuusi väriä, valkoinen pohjana plus
värilliset renkaat.
Olympiasoihtu symboloi joidenkin mukaan täydellisyyden
tavoittelua sekä kamppailua voitosta. Siihen liitetään käsitteet rauhasta ja
ystävyydestä. Olympiatuli on rauhan ja ystävyyden merkki ainakin joidenkin
käsitteiden mukaan. Kaikki käsitteet ovat siis hyvin laaja-alaisia ja
monitulkintaisia.
Tällä hetkellä käytäntö kisoissa on kauempana kuin
koskaan olympia-aatteista. Kuten olemme havainneet nämä alkuperäiset
"jalot aatteet" (olympiahenki), ovat kärsineet täydellisen
inflaation. Enpä todella usko, että monikaan ajattelee muuta kuin oman maansa menestystä
ja jonka urheilijoiden pitäisi saada mahdollisimman monta kultamitalia tai edes
se yksi (edes keihäässä). Ilmiö on maailmanlaajuinen. Tätä käytetään kaupallisesti
häikäilemättä hyväksi. Varsinkin rahallisesti suuret kansainväliset yritykset
"sponsoroimalla", myymällä oikeuksia, työntävät mainontaa ja
piilomainontaa ja rahastavat surutta tapahtumaa. Myös kaikkia muita keinoja
käytetään taloudellisesti hyväksi. En rupea tässä luettelemaan keinoja, mutta
kisat ovat ennen kaikkea taloudellinen ja rahastamisen tapahtuma. Sanotaan,
että kaupallisuus on tuhonnut olympialaiset.
Toisena ilmiönä yhä enenevässä määrin tapahtumassa on
politiikka. Varsinkin viimevuosina kisoista on muodostunut poliittinen väline.
Ensimmäisenä laajamittaisesti tämän havaitsi jo Adolf Hitler vuoden 1936
pidetyissä Berliinin olympialaisissa. Hänen tarkoituksensa oli luoda mielikuva
Saksasta antiikin maailmanmahtien Kreikan ja Rooman seuraajana tuhatvuotisena
valtakuntana. Tärkeänä osana tässä olivat hakaristilippujen rivit sekä kaikkien
saksalaismitalistien ja useiden muiden maiden urheilijoiden palkintokorokkeella
tekemä Hitler-tervehdys. Saksalainen dokumentaristi Leni Riefenstahl teki
olympialaisista dokumentaarisen propagandaelokuvat "Olympia". Maailman
ensimmäisen kerran olympialaiset televisioitiin Berliinin olympialaisissa.
On sanottu, että nykyiset olympialaiset muodostettiin
tuolloin Saksassa. Ensimmäisen kerran syntyi perinne kuljettaa olympia-tulisoihtu
Kreikan Olympia-lehdosta paikkaan, jossa olympialaiset pidetään. Idea syntyi
kansallissosialistien natsien soihtukulkueista. Toinen merkittävä
olympialaisten perinteisiin Berliinin olympialaisissa oli olympiarenkaiden
nostaminen kisojen keskeisimmäksi tunnukseksi. Aikaisemmin renkailla ei juuri
ollut symbolista merkitystä.
Vuonna 1968 pidettiin kesäolympialaiset Meksikossa.
Tällöin yhdysvaltaiset Tommie Smith ja John Carlos suorittivat kuuluisan
"Black Power" tervehdyksensä ja kunnianosoituksensa palkintopallilla.
Tommie Smith oli voittanut kultaa ja John Carlos pronssia 200 metrin juoksussa.
Black Power liike syntyi 1960 luvun puolessa välissä vastustamaan rasismia
tummia kohtaan Yhdysvalloissa. Mustat pantterit puolueena pitivät tervehdystä
tunnusmerkkinään. . Vietnamin sodan vastustaminen oli liikkeen yksi
päätarkoitus, koska palvelukseen kutsuttiin suhteellisesti enemmän mustia, kuin
valkoisia. Myös rasismi väheni tuona aikana dramaattisesti Yhdysvalloissa. Edgar
Hoover FBI:n johtajana käytti väkivaltaa liikkeen tuhoamiseen ja onnistui siinä
1970 luvun puoleen väliin mennessä
Tähän mennessä kuuluisin poliittinen tapahtuma
olympialaisiin liittyy Moskova kesäolympialaisiin 1980. Länsimaat boikotoivat
kisoja eivätkä osallistuneet niihin. Boikotti johtui Afganistanin sodasta, johon Neuvostoliitto oli ryhtynyt.
Kisa tuli kuuluisaksi Miska-karhusta, josta tuli historian ensimmäinen
nykyaikaisesti tuotettu kisamaskotti. Kisojen avajaisten yhteydessä säätä
muokattiin aurinkoisemmaksi lentokoneista levitettävien kemikaalien avulla. Vastaavasti
sosialistiset maat boikotoivat vuoden 1984 Los Angelesissa järjestettyjä
kisoja. Syynä pidettiin isäntämaan Yhdysvaltojen heikkoa
turvallisuustilannetta. Politiikka oli lopullisesti astunut kisojen
järjestelyihin. Ihmettelen sitä, miksi tällaisia boikotteja ei kohdistettu
silloin kun USA liittolaisineen hyökkäsi Afganistaniin, Irakiin kahdesti,
Entiseen Jugoslaviaan, Libyaan, jne.
Uusin villitys on käyttää dopingia poliittisena aseena.
Ihan yleisesti tiedetään, että kaikki urheilijat käyttävät jotakin dopingia jossain
muodossa noin korkealla tasolla. Muutenhan ei fyysisesti kerta kaikkiaan pärjää
enää. Tässä suhteessa älkää pettäkö itseänne! Urheilu ei ole enää
"puhtoista". Korkealla tasolla on tärkeintä kuitenkin pysytellä aina
askeleen edellä erilaisia määräyksiä ja kokeita ja käyttää ja kehitellä semmoisia
aineita, joita ei vielä ole määritelty dopingeiksi tai ei vielä pystytä
havaitsemaan testeissä. Tällä alueella, jos pystyy kulkemaan pärjää hienosti,
jos jää kiinni voi joutua sanktioihin. Enää pelkkä marjapuuro ei riitä.
Suomen suurin dopingskandaali liittyy Lahden vuoden 2001
MM-hiihtojen doping käryyn, jossa kuusi suomenhiihtojoukkueen hiihtäjää jäi
kiinni infuusioneste Hemohesin käytöstä. Sen jälkeen suomalainen hiihto ei ole
enää juuri pärjännytkään kansainvälisissä kisoissa.
Se kuuluisa lääkärilaukku
Nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonainen maa eli
siis Venäjä yritettiin estää osallistumasta Rion kisoihin. Syyt olivat
mielivaltaisia, puolueellisia ja
pääosiltaan tekaistuja. Mielivaltaista oli se, että nekään venäläiset
urheilijat, jotka eivät koskaan ole kärynneet dopingista eivät olisi voineet
osallistua Rion olympialaisiin. Tällä periaatteella olisi pitänyt kieltää
ainakin USA:n, Britannian, Ranskan ja monen muunkin maan, kuten Suomenkin
osallistuminen Rion kisoihin. Menettely on uskomattoman epärehellistä ja
epäoikeuden mukaista. Se oli pelkkää poliittista toimintaa. Yleensä näyttää
siltä, että näitä boikotteja ja kieltoja kohdistetaan vain yhtä kansaa kohtaan,
venäläisiä. Tämä on todellakin epäilyttävää. Kaikki tapahtui keinoja kaihtamatta.
Ainakin nuo ylevät ajatukset, joita aikoinaan pyrittiin asettamaan
olympia-aatteelle voi unohtaa. Tärkeintä on raaka voitto, keinoilla ei ole
mitään väliä.
Jotta hivenenkin alkuperäisestä olympiakisojen aatteesta
olisi palautettavissa voitaisiin vielä tehdä pari seikkaa. Ensimmäinen on
kaikenlaisen sponsoroinnin, mainostamisen, kaikenalaisten
"oikeuksien" myyminen ja rahastamisen kieltäminen kisojen yhteydessä.
Taloudellista tukea voisi antaa, mutta vain nimettömänä. Keräyksiä voisi
suorittaa, mutta ilman nimiä.
Toinen seikka ja vielä tärkeämpi olisi poistaa kaikkien valtioiden
tunnukset. Näihin kuuluvat valtioiden liput, kansallislaulut, kansalliset
urheiluvaatteet ja kaikenlaiset kansalliset ja muut tunnukset. Jokainen
kilpailija edustaisi vain itseään ja omia urheilullisia kykyjään tasaveroisesti
muiden kanssa, yhtenä heistä, kaikkien joukossa. Vaatetus olisi kullakin
kilpailijalla oma ja ilman mitään mainoksia tai tunnuksia. Jokainen urheilija
osallistuisi yhdessä muiden kanssa yhtenä joukkona kilpailuihin ja parhaat
palkittaisiin. Joukkuelajien joukkueiden kokoonpanot arvottaisiin paikan
päällä. Mitään maakohtaisia pisteitä tai mitalitilastoja ei kerättäisi. Näin
alkuperäiset urheilulliset arvot palautettaisiin arvoonsa. Pyrittäisiin nuoria
ihmisiä urheilun avulla kannustamaan
ymmärtämään paremmin toinen toisiaan, luomaan ystävyyttä ja auttamaan
paremman ja sopuisamman maailman rakentamista, pyrkiä edistämään rauhaa
maailmassa. Politiikka pyrittäisiin poistamaan kokonaan olympiakisojen
yhteydestä. Yhteisöllisyys, veljeys ja tasa-arvo olisivat tärkeitä pyrittäessä
rakentamaan parempaa maailmaa. Mutta tällaistahan kukaan ei halua, eihän?
He ovat sittenkin joukossa mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan!