KOLMOISDRAAMA?
Pietarissa 9. elokuuta 2016 tapasivat venäjän presidentti
Vladimir Putin ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Tapaaminen oli
nimenomaan Erdoganin suuri toive, jota hän on ajanut jo pitkän aikaa. Venäjän
ja Turkin välit ovat olleet huonot siitä alkaen kun turkkilainen sotilaskone
ampui alas venäläisen koneen Syyriassa. Erdoganin 27.6.2016 pyydettyä
virallisesti anteeksi alas ampumista suhteet ovat parantuneet. Olen
kirjoittanut siitä jo heinäkuussa osoitteessa:
15.7.2016 Turkissa tapahtui sotilasvallankaappauksen
yritys. Erdogan nosti kuitenkin kansan sotilaskaappausta vastaan ja
vallankaappaus epäonnistui. Paljon puhutaan erilaisista taustatekijöistä.
Vallankaappausyrityksen aikana Erdogan oli lomalla Välimeren rannalla Marmariksella.
Joidenkin tietojen mukaan hänen kannattajansa olivat vieneet hänet turvaan
sinne. Lähtökohta oli ollut se, että Venäjän tiedustelupalvelu olisi etukäteen
varoittanut Erdogania tulevasta vallankaappausyrityksestä. Tosin kaappaajat tulivat
myös Marmarikselle, mutta Venäjän tiedustelupalvelun oletetusta varoituksesta
Erdogan ehti juuri ja juuri paeta ja vain kaksi hänen henkivartijaansa
tapettiin. Yöllä kaappauksen aikana Erdogan oli lentokoneessaan Välimeren yllä
turvassa ja odotti tapahtumien edistymistä. Vallankaappaajat eivät tienneet
missä hän oli.
Erdoganin vetoomus kansalle nousta vallankaappausta
vastaan.
Vallankaappaajat olivat saaneet käsiinsä melkein kaikki
tiedotusvälineet, jotka oli pääosin suljettu tai lähettivät kaappaajien
määräyksiä kansalle. Erdogan onnistui kuitenkin lähettämään puhelimen
välityksellä television kautta pyynnön kansalle nousta kapinallisia vastaan.
Tämä onnistui täydellisesti ja Turkin kansa nousi keskellä yötä panssarivaunuja
ja sotilaita vastaan. Sotilasvallankaappaus oli epäonnistunut. Erdogan palasi
Ankaraan. Seurasi pidätysten aalto. 16.7.2016 tilanne oli jo käytännössä lauennut
ja ohi.
Sotilaskoneet Turkin yötaivaalla 16.7.2016
Tankit kaduilla 16.7.2016
Kansa nousee vastaan.
Vallankaappaus on epäonnistunut aamuun mennessä.
Seurasi pidätysten aalto, jossa vangittiin korkeita
sotilashenkilöitä tavallisiin sotilaisiin asti. Samalla vangittiin myös ne
lentäjät, jotka ampuivat alas venäläisen SU-24 sotilaskoneen 24.11.2015
Syyriassa. Ohessa suljettiin myös Naton Incirlikin lentotukikohta, josta
katkaistiin mm. sähköt. Kiinnittäisin tässä huomiota, että Turkki on Naton
toiseksi suurin jäsen. Jo aikaisemmin on pidätetty Alparslan Tselik ryhmineen,
jota epäillään venäläisen lentäjän murhasta. Vangitsemiset jatkunevat yhä.
Vangitsemisten yhteydessä en ota kantaa tässä ihmisoikeuskysymyksiin. Liian
laaja alue tässä käsiteltäväksi.
Incirlikin lentotukikohta suljettuna.
Presidentti Erdogan syyttää vallankaappausyrityksestä
Yhdysvalloissa maanpaossa asuvaa Fetullah Güleniä ja hänen tukijoitaan, joita
kutsutaan gülenisteiksi. Onko todella näin? Gülen kiistää kuitenkin osuutensa vallankaappaukseen.
Turkki vaati Güleniä oikeuden eteen Turkkiin ja vaati Yhdysvaltoja luovuttamaan
hänet. Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi. Herääkin kysymys voisiko Yhdysvallat
olla kaiken takana? Ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat antaa
kyseenalaisen turvapaikan oikeuden eteen haastetuille henkilöille. Muistetaan
vaikkapa Persian shaahia Mohammed Reza Pahlavia, Chilen diktaattoria Augusto
Pinochetia tai Georgian entistä presidenttiä Mikheil Saakasviliä, jota odottaa Georgiassa
27 vuoden tuomio murhista ja valtion varojen kavaltamisesta (hän on tällä
hetkellä Ukrainassa Odessan pormestarina lähdettyään Yhdysvalloista).
Fetullah Gülen
Presidentti Erdogan haluaa eroon kaikista Gülenin
tukijoista. Samalla hän käyttää varmasti tilaisuutta hyväksi päästäkseen eroon
muistakin vastustajistaan. Rankaisukeinot ovat varmasti varsin ankaria.
Puhutaan jopa kuolemantuomioista. EU:ssa puhutaan demokratiasta ja
ihmisoikeuksista. Puhutaan, että Turkki on yhä kauempana viisumivapaudesta ja EU-jäsenyydestä.
Tapaaminen Putinin kanssa tuli Erdoganille tärkeäksi.
Syntyy mielenkiintoinen tilanne, eräänlainen kolmiodraama. Turkki on Naton
toiseksi suurin ja tärkein jäsen heti Yhdysvaltojen jälkeen. Turkki on aina
ollut Naton murheenkryyni. Tosin Incirlikin tukikohta on jälleen avattu. Turkin
sijainti Venäjän lähellä ja Bosporinsalmen valvojana on tärkeä Venäjälle.
Strateginen merkitys Syyrian sodassa on Venäjälle tärkeä. Turkki on Venäjän
naapuri Mustan meren takana. Venäjä kannattaa Syyrian presidentti Basar al
Assadia, jota Turkki ei taas kannata. Ja Turkin rajat ovat olleet auki Isisin
taistelijoille. Toivottavasti näihin tulee nyt muutos. Missä määrin tulee
yhteistyötä taistelussa Isisiä vastaan tulee nähtäväksi? Mitä hyvät suhteet Turkin ja Venäjän välillä
merkitsevät Natolle?
Kolmiodraamassa ovat suhteet EU:hun mielenkiintoisia.
Turkki uhkaa avata jälleen rajansa pakolaisille EU:hun, jos viisumivapauksia ei
synny. Toisaalta hyvät suhteet Venäjään merkitsevät sitä, että suhteilla EU:hun
tulee olemaan vähäisempää merkitystä. On väläytetty jopa, että Turkki olisi
alkanut kiinnostua enemmän Euraasian unionista, josta sille olisi enemmän
hyötyä kuin EU:sta. Tästä on keskusteltu
nyt Putinin kanssa.
Putin oli ensimmäisiä, joka onnitteli Erdogania vallankaappausyrityksen
kukistumisen jälkeen. Erdogan sanoi Pietarissa "Tämä on ensimmäinen
ulkomainen vierailuni vallananastusyrityksen jälkeen ja suoritan sen nimenomaan
Venäjälle. Tämä on historiallinen tapaaminen, uusi alku. Uskon, että
keskusteluissani Vladimirin kanssa käännetään uusi sivu kahdenvälisissä
suhteissa. Maillamme on paljon tehtävää yhdessä". Venäjän matka oli
ensimmäinen ulkomaille suuntautunut matka, jonka Erdogan teki heinäkuisen
vallankaappausyrityksen jälkeen. Puheissaan Erdogan sanoi Putinille useita
kertoja vierailun aikana "Rakas ystäväni!", johon lehdistö kiinnitti
suurta huomiota. Erdogan sanoi pitävänsä vierailua virstanpylväänä
kahdenvälisissä suhteissa. Turkki ja Venäjä aloittavat kanssakäymisen puhtaalta
pöydältä. Tapaamisen tärkeimmät elementit olivat kuitenkin taloudellisia.
Matkailun ja kaupan avaamiset ovat elintärkeitä Turkille.
Turismi on aina ollut Turkille tärkeä elinkeino ja
venäläiset tärkein ja suurin turistiryhmä. Nyt lyötiin lukkoon myös Turkish
Stream kaasuputkihanke Mustanmeren halki. Myös Bulgaria on jälleen ilmoittanut
kiinnostuksensa kaasuputkea kohtaan, mutta Putin ilmoitti, ettei Venäjä ryhdy
epävarmoihin hankkeisiin. Aikaisemmin putki piti johtaa Bulgariaan, mutta EU
kielsi hankkeen. Putin ilmoitti, että sopimus pitää olla kuin "kallioon
hakattu" ennen kuin ryhtyy neuvottelemaan Bulgarian kanssa.
Toinen suuri hanke on Turkin ensimmäisen atomivoimalan
Akkujun rakentaminen, joka nyt suoritetaan loppuun. Venäjä on maailman suurin
atomivoimaloiden toimittaja tällä hetkellä. Intiaan on rakenteilla kuusi
voimalaa, joista ensimmäinen on juuri valmistunut ja tuottaa jo energiaa.
Näiden kuuden lisäksi on tilattu viisi lisää. Kiinaan rakennetaan ainakin neljä
atomivoimalaa.
Turkish Stream kaasuputkihanke.
Herää muutamia kysymyksiä. Jos vallankaappaajat olisivat
15.7.2016 saaneet Erdoganin vangiksi, millainen Turkki olisi nyt? Kuka varoitti
ja pelasti Erdoganin? Millaiset välit Venäjään ja muualle olisivat tällä
hetkellä, jos sotilaat hallitsisivat Turkkia? Mitä tapahtuu nyt Syyrian
sodassa, kun Turkki ei kannata Bashar al Assadia?
Länsilehdistössä on kirjoitettu varsin runsaasti Putinin
ja Erdoganin tapaamisesta. Turkki tarvitsee enemmän Venäjää, kuin Venäjä
Turkkia. Pääasiallinen pelko tässä kolmoisdraamassa varsinkin USA:ssa on ollut
se, jos Turkki joskus antaa rukkaset koko USA:lle, EU:lle ja Natolle ja hakee
onnea ihan muualta, vaikkapa Euraasian unionista? Toinen mahdollisuus on
liittyä Shanghain yhteistyöjärjestöön eli SCO:hon.
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogissani asiasta 5.
heinäkuuta 2016. Osoite:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan!