Kirkasotsainen mies

SUOMEN VAALIT

No Suomessa oli vaalit. Maailman mittakaavassa niitä ei juuri huomioitu. Lähinnä jotkut EU-maat kommentoivat muutamalla lauseella asiaa. Suomen EU:n puheenjohtajuus alkaa kesällä. Suomen sisällä asiaa on kommentoitu sitäkin enemmän. Sipilän johtama keskusta kärsi rökäletappion. Tämä oli odotettavissakin. Minun tähän mennessä lyhyen elämäni aikana näin huonoa hallitusta ei vielä ole ollut olemassa. Tuntuu siltä, että Suomi oli menossa kerta kerralta kohti huonompia hallituksia. Koko ajan tuntui, kuin jokainen Sipilän hallituksen päätös oli kerta kerralta kamalampi ja kamalampi. Erityisesti minua kiinnitti huomiotani se, että köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kasvoi ja kasvoi. Toivon, että seuraava hallitus olisi edes hitusen parempi kuin tämä mennyt hallitus.

Jari Sarasvuo ilmoitti etukäteen äänestävänsä tyhjää. Niin teki minunkin mieleni. Yhtään mieleistäni ehdokasta en löytänyt. En kuitenkaan äänestänyt tyhjää vaan ehdokasta, josta tiesin jo etukäteen, ettei tule valituksi. Yksikään ehdokas ei ilmoittanut ajavansa  kaikkia niitä asioita, joita pidin tärkeinä. Moni ehdokas kyllä ilmoitti ajavansa yhtä tai kahta asiaa, jotka mielestäni olivat Suomen kannalta hyviä. Se, että käy äänestämässä ja antaa äänensä sellaiselle henkilölle, josta tietää, että hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi onko siinä järkeä? Täytä velvollisuutesi! Vaikuta! Käytä ääntäsi muuttuu tässä tilanteessa absurdiksi. Todellisuus on se, että vaikka en olisi käynyt äänestämässä se ei olisi muuttanut  tilannetta yhtään mitenkään. Oliko siis järkeä mennä äänestyspaikalle ja pudottaa äänestyslipuke vaaliuurnaan ja samalla lisästä äänestystilastojen äänestysprosentin määrää? Tiedotusvälineissä saatiin tiedottaa, että Suomen eduskuntavaalien äänestysprosentti oli huikea. Eikö olisi ollut järkevämpää jäädä kotiin eikä kasvattaa tuota äänestysprosenttia? Oikea protesti olisi ollut se, jos äänestysprosentti olisi jäänyt pieneksi.

Toivon nyt kuitenkin, että uusi hallitus alkaa edetä vähitellen kohti niitä asioita, jotka minusta ovat tärkeitä. Mutta toive on tietenkin vain toive. Muiden muassa seuraavia asioita pidin tärkeinä. Tuloerojen ja niiden kasvun pienentäminen, köyhyyden vähentäminen, nälän poistaminen Suomesta, asunnottomuuden poistaminen, pakkotyölain kumoaminen jne. Onko todella niin, että uusi hallitus vihdoin ryhtyy muuttamaan tai kumoamaan Sipilän pakkotyölakia? Se, että työllisyysaste nostettiin 72 prosenttiin ei ole mikään ylpeyden aihe, jos katsotaan millä keinoin se tapahtui. Minulle se tuo lähinnä mieleen kuuluisan saksalaisen mietelauseen "ARBEIT MACHT FREI", joka oli Auschwitsin keskitysleirin portin yläpuolella viime maailmansodan aikana. Olen lukenut Danten "Jumalaisen näytelmän" ja siinä on lause, joka täysin vastaa edellä olevaa lausetta. Helvetin yläpuolella on lause "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää". Sipilän pakkotyölaki tuo mieleeni, että Sipilä on hirviö, jonka alaisuudessa en haluaisi tehdä töitä.

Monikaan ehdokkaista ei ajanut tuloverojen korotusta. Mielestäni korrekti ja Suomen oloissa järkevää olisi nostaa suurituloisten veroja ja laskea pienituloisten veroja. Verotus olisi oikeudenmukaista, jos siitä muodostettaisiin voimakkaan progressiivinen. Suurituloisten verotus korotettaisiin voimakkaasti ja minipalkkaisten verotus poistettaisiin kokonaan. Pääomatulot asetettaisiin täsmälleen samantasoiseksi kuin tuloverot. Suurista pääomatuloista maksettaisiin täsmälleen sama vero kuin työtuloista. Tämä lopettaisi kaikenlaisen keinottelun mm. sijoittajien keskuudessa. Se, että moni ehdokkaista kannatti työn verottamisen keventämistä merkitsi sitä, että kasvatetaan eriarvoisuutta. Jos verotusta siirretään kulutuksen verotukseen merkitsee se pienituloisten ja köyhien tilanteen huononemista ja suurituloisten tilanteen paranemista. Jos työn verotusta kevennetään saa suurituloinen enemmän rahaa käteen kuin pienituloinen. Kansalaispalkka olisi ollut hyvä ratkaisu monelle vähävaraiselle ja työttömälle, mutta tämä tuskin tulee tapahtumaan tämän hallituksen aikana.

Eläkkeiden kohdalla pitäisi olla  mielestäni moni asia samanlaista, kuin työn kohdalla. Se, että eläkkeistä maksetaan suurempia veroja kuin palkoista on mielestäni todella halpamaista. Ratkaisuksi eläkkeisiin asettaisin eläkekaton. Eläkeläinen voisi tienata korkeintaan esimerkiksi 2 500 tai 3 000 euroa kuukaudessa ja sitten leikkuri yksinkertaisesti leikkaisi ylimenevän osan pois. Tämä koskisi ihan kaikenlaisia eläkkeitä asemasta ja aiheesta riippumatta presidenttien eläkkeistä alkaen. Tällä on selvästi parantava vaikutus eläkkeiden maksuun tulevaisuudessa. Tietenkin tämän lisäksi, jos eläkeläinen haluaa tehdä töitä se olisi hänen oma asiansa.

Vaikka EU:ta pidetään taloudellisena järjestönä on sillä varsin korkea poliittinen status. Mm. siksi monet entisen Itä-Euroopan valtiot ovat hinkuneet EU:n jäseniksi. Näin myös Suomi teki vuonna 1994. Tämä oli silloista poliittista hysteriaa Suomessa. Näin menetimme itsenäisyytemme. Emme voi itsenäisesti päättää edes kellonajoistamme. Olemme nettomaksajia ja meille määrätään erilaisia mielipuolisia lakeja, jotka tuottavat meille pelkästään vahinkoa. Viittaan vaikkapa erilaisiin sanktioihin, joista meille on pelkästään haittaa. Liittyessämme eurovaluuttaan menetimme mahdollisuuden määritellä oman valuuttamme arvon. Mikään muu Pohjoismaa ei ole näin tehnyt.

Paljon on puhuttu puolustusvoimista ja lentokonehankinnoista. Tässä kohden mielipiteeni koskee kahta asiaa ja on varsin vastakkainen monien uusien kansanedustajien mielipiteiden  kohdalla. Ensimmäinen koskee kutsuntoja. Viimeaikoina aseista kieltäytyneitä ei ole enää rangaistu eivätkä he ole joutuneet vankeusrangaistuksen kohteeksi. Tähän lienee vaikuttanut kansainvälinen oikeuskäsitys ja se, että jehovantodistajia ei olla rangaistu aseistakieltäytymisestä, mutta muita kieltäytyneitä on. Tämä eriarvoistaa ihmistä. Nyttemmin on kuitenkin herännyt kansanedustajien jopa uusien kansanedustajien joukossa mielipide, että myös jehovantodistajien olisi käytävä armeija tai siviilipalvelus rangaistuksen uhalla. Olen täysin vastakkaista mieltä. Suomessa asepalvelu pitäisi olla täysin vapaaehtoista ja koskea molempia sukupuolia täysin yhteneväisesti. Uskon, että palvelijoiden laatu ja innokkuus paranevat, mutta ennen kaikkea jos ihmisellä on moraalinen käsitys aseistakieltäytymisestä se pitäisi olla hänen oikeutensa. Olen käynyt Suomen armeijan ja tiedän millaista on reserviupseerikoulutus Suomessa. Enää en menisi vaan olisin totaalikieltäytyjä.

Uusien lentokoneiden hankinnat Suomen kaltaiselle maalle ei ole järkevää ainakaan nykyisen kaltaisena. Suomen puolustaminen pitäisi perustua nimenomaan puolustamiseen, ei hyökkäämiseen. Hävittäjäkoneet ovat pääasiassa suunniteltu hyökkäystarkoituksiin. Niillä ei voi tuhota esimerkiksi risteilyohjuksia, jotka ovat nykyaikaista sodankäyntiä. Siis lentokoneilla niitä ei voi tuhota. Suomen kaltaiselle valtiolle sopisi nimenomaan ilmatorjuntaohjukset. Ne ovat tehokkaita paitsi hävittäjiä myös ohjuksia ja risteilyohjuksia vastaan. Ja mikä tärkeintä ne nimenomaan ovat puolustuksellisia aseita. Suomihan ei ole hyökkäämässä minnekään vaan puolustamassa omaa maaperäänsä. Tällöin emme missään nimessä tarvitse 64 tai 100 uutta hävittäjää vaan esimerkiksi 10 riittäisi aivan hyvin. Ilmapuolustuksemme pitäisi perustua ilmatorjuntaohjuksiin. Luin amerikkalaisen uuden tutkimuksen, jossa oli tutkittu häivehävittäjien F-22 ja F-35 tehokkuutta venäläisiin ilmatorjuntaohjuksiin S-300 ja S-400 suhteen. Tutkimuksen tulos oli tyrmäävä. Ilmatorjuntaohjukset S-300 ja S-400 käyttävät elektronisia moniaaltoalueita (en oikein pystynyt kääntämään englanninkielisiä termejä suomeksi), ja nämä monipuoliset ominaisuudet tekevät näistä F-22 ja F-35 häivehävittäjistä täysin nähtäviä ja  haavoittuvia venäläisille tutkille. S-300 ja S-400 ohjukset pystyvät helposti tuhoamaan amerikkalaiset häivehävittäjät, vaikka ne käyttäisivät kaikki väistämiskeinonsa. Lisäksi nämä häivekoneet ovat hitaita, lentomatkat lyhyitä ja kantokyky pieni. Kaikenlisäksi hinta koneilla on mielipuolinen. Ja näitä koneita Suomi on haaveillut itselleen.   Amerikkalaisten mielestä venäläiset ohjukset ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti maailman parhaita. Amerikkalaiset Patriot ohjukset eivät ole lähellekään samaa luokkaa. On vielä muistettava, että parhaillaan venäläiset kehittävät jo uutta S-500 ohjusmallia. Suomen kannalta on vielä otettava huomioon, että ilmatorjuntaohjusten hankkiminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin uusien hävittäjien hankkiminen. Näitä rahoja voisi käyttää esimerkiksi köyhyyden poistamiseen.

Edellisessä hallituksessa puolustusministerinä oli Jussi Niinistö, joka eli täysin menneessä ajassa. Hän ei ymmärtänyt Suomen asemaa nykymaailmassa. Naapurimaamme Venäjä on tällä hetkellä eräs suurimpia ja nykyaikaisimpia asemahteja maailmassa ja Venäjän toiseksi tärkein kaupunki Pietari on aivan rajamme takana. Niinistö ei tajunnut realiteetteja. Hän oli ajamassa Suomea kohti sotilasliitto Natoa aivan kuten Suomea ajettiin ennen toista maailmansotaa kohti Saksaa. Mutta se on elämistä menneessä. Tällä hetkellä Nato ei ole kovin yhtenäinen ja sitä hallitsee Yhdysvallat, jonka kiinnostus Suomea kohtaan liittyy pelkästään Suomen asemaan Venäjän naapurina. Tarkoitus on yrittää asettaa Suomi sodankäynnin alustaksi Venäjää vastaan, jos jonkinlaisia konflikteja syntyisi. Suomi on ikään kuin paikallaan pysyvä lentotukialus kohti Venäjää. Suomella ei vain ole kykyä purjehtia karkuun, jos konflikti syttyy. Toivoa täytyy, että uudella hallituksella ja sen puolustusministerillä on tarpeeksi edellytyksiä ajatella nykypäivän realiteetteja irrottautua Natosta ja muodostaa hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihimme. Puolueettomuus on Suomen paras rauhantae. Toivottavasti saamme järjellisen puolustusministerin!

On selvää, että seuraavan hallituksen muodostaminen on hyvin vaikea tehtävä. Vaalitulos oli hyvin vaikea. Vaikka SDP voittikin vaalit Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat kooltaan siksi lähellä SDP:tä, että toimivan hallituksen muodostaminen tulee melkein mahdottomaksi tehtäväksi. Käytännössä uuden hallituksen toiminta millaiseksi se muodostuneekaan ei tule olemaan helppo.  Asioista sopiminen ja päättäminen tulevat vaikeiksi. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ei saa olla itseisarvo. On tarkoin mietittävä, miten se tapahtuisi ja onko se tarpeellista? Sote-uudituksen jatkamista ei pidä kiirehtiä. Liika yksityistäminen nostaa hintoja. Sosiaaliturvan uudistamisen pitäisi johtaa turvan saamisen yksinkertaistamiseen ja helppouteen.  Mutta kaikesta huolimatta toivon, että tuleva hallitus on  edes hitusen parempi kuin edellinen oli ja sen päätökset toimisivat Suomen ja kansalaisten eduksi.

 Hyvästi kusipää!