Kirkasotsainen mies

MUSTIA AUKKOJA SUOMEN HISTORIASSA, OSA 2

Suur-Suomen kartta alennuksen ajoilta

Talvisodan myytti

Tästä päästäänkin toiseen suomalaiseen mustaan aukkoon, josta ajattelin kirjoittaa. Kyseessä on talvisota ja sen myytit. On otettava esiin eräs kirjallinen teos. Adolf Hitler Landsbergin vankilassa ollessaan kirjoitti teoksen "Mein Kampf", jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1925 ja toinen osa 1926. Tämä teos sisältää varsin selittäviä tekijöitä myös Suomen talvisotaan vaikka se ei sisälläkään varsinaisesti mitään Suomesta. Suomessa teos ilmestyi WSOY:n kustantamana. "Taisteluni" ilmestyi aluksi vuonna 1941 kahtena erillisenä niteenä, joista otettiin useita painoksia 1941–1942, ja vuonna 1942 yhdistettynä laitoksena nimellä Taisteluni I–II". Kirjassa varsin selvästi todistetaan, että Hitler otti päävihollisekseen Neuvostoliiton ja sen "bolsevistis-juutalaisen", kuten Hitler kirjoittaa, hallinnon hävittämisen. Saksa tarvitsi elintilaa (Lebensraum) ja mikä olikaan parhain suunta sen hankkimiseksi kuin Neuvostoliitto ja sen "alempiarvoisen" slaavilaisen kansan tuhoaminen pois tieltä tai sen orjuuttaminen. Tulevan sodan päävihollinen oli siis Neuvostoliitto. Ranska ja Länsi-Eurooppa olivat vain esileikkiä tälle operaatiolle.

Neuvostoliiton johtaja Stalin ei ollut mikään tyhmä mies. Jo varsin varhaisessa vaiheessa hän tajusi, että tulossa oli kahden Euroopan voimakkaimman vallan mittelö, sota – ja kysymys oli elämästä ja kuolemasta. Asian kanssa ei todellakaan ollut leikkimistä, kuten myöhemmin maailma sai nähdä ja kokea. Tämän tietäen Stalin yritti ottaa lukuisia kertoja yhteyttä Englannin ja Ranskan hallituksiin, mutta ei saanut mitään vastakaikua. Ratkaisuksi jäi Saksa. Tämä oli Neuvostoliitolle pakkotilanne.

Näin 23.8.1939 syntyi Molotov-Ribbentrop-sopimus. Tulee täysin ymmärrettäväksi, miksi kaksi täysin toisilleen vastakkaista ja vihamielistä valtiota solmi tällaisen sopimuksen. Sopimusta on yleensä tulkittu väärin varsinkin Suomessa. Varsinainen merkitys sopimuksella on siinä, että Saksa järjesteli etukäteen hyviä lähtöasetelmia hyökkäykselleen Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto puolestaan pakkotilanteessa yritti järjestää puskurivyöhykkeitä Saksan tulevan hyökkäyksen varalle. Tähän puskurivyöhykkeeseen kuuluivat Suomi, Viro, Latvia, Liettua sekä osa Puolasta. Kysymys ei siis missään vaiheessa ollut Euroopan jaosta vaan nimenomaan valmistautumisesta tulevaan sotaan. Molemmat osapuolet tiesivät varsin hyvin tilanteen. Saksa järjesteli tulevaa hyökkäystään, Neuvostoliitto pakkotilanteessa puolustustaan.

Suomeen liittyen kysymys oli Neuvostoliitolle tärkeän Leningradin strategisesta asemasta. Valtakuntien välinen raja kulki Rajajoella vain noin 32 kilometrin etäisyydellä Leningradista, joka oli tykinkantaman päässä kaupungista. Stalin tietäen tulevan sodan oleva edessä yritti järjestellä asioita maavaihdoksilla Karjalasta ja estää mahdollista merisulkua ulkosaarten vaihtamisella ja mm. Hangon alueen vuokraamista. Jo 1930-luvun puolesta välistä lähtien Neuvostoliitto oli yrittänyt esitellä vaihtoehtoja, mutta kuten tiedämme Suomen suuntaus oli lievästi sanoen vastentahtoinen. Varsinaiset neuvottelut alkoivat 5.10.1939 Moskovassa. Stalin tarjosi melkein kaksinkertaista maa-aluetta vaihdossa. Lopulta J. K. Paasikivi ja Mannerheim (joka ei varsinaisesti osallistunut neuvotteluihin) olivat suostumisen kannalla, mutta Suomen valtioneuvosto ja hallitus eivät suostuneet vallitsevissa suuntauksissaan minkäänlaisiin maavaihdoksiin. Varsinkin silloinen ulkoministerimme Eljas Erkko vastusti jyrkästi kaikkia sopimuksia neuvostoliittolaisten kanssa. No tuloksena oli talvisota. Paasikivi kutsuikin sotaa varsin oikeutetusti Erkon sodaksi.

Talvisodasta sai "vapaussodan" valhe täyttymyksensä. Mm. Mannerheim puhui talvisodasta toisena vapaussotana ja vapaussodan jatkeena vaikka todellisuudessa talvisodalla ei ollut mitään tekemistä 1918 käydyn luokkasodan kanssa. Tässä ns. "vapaussodassa" puuttui Neuvostoliitto vihollisena ja tämä saatiin nyt sitten talvisodassa. Suomalaisuus on määritelty tämän jälkeen talvisodan lävitse. Tässä tämä toinen musta aukko Suomen historiassa, joka vaikuttaa vielä yhä tänäkin päivänä.

Ei ole tärkeää käydä lävitse talvisodan kulkua, mutta on hyvä tarkastella sotaan joutumisen syitä ja seurauksia eri suunnista. Hengeltään läpimilitarisoitunut Suomi, joka oli jyrkästi Neuvostoliiton vastainen, valitsi kaikista vaihtoehdoista huonoimman vaihtoehdon. Moskovassa käydyissä neuvotteluissa ennen sotaa ei osoitettu juuri minkäänlaista joustamisen mahdollisuutta. Tämä johti Neuvostoliiton pakkotilanteessa sotaan – talvisotaan. Tuleva Saksan uhka Leningradia ja sen merellisiä yhteyksiä kohtaan ei antanut Neuvostoliitolle muita mahdollisuuksia, kuin koettaa järjestää turva-aluetta sen eteen.

On esitetty käsityksiä, että Stalinin tarkoitus oli liittää Suomi osaksi Neuvostoliittoa, kuten Viro, Liettua ja Latvia. Suomella on kuitenkin tietty ero Baltian maihin verrattuna. Suomessa luokkasodassa oli tuhottu tai ajettu maanpakoon se osa kansasta, jolla olisi ollut halu liittymiseen. Terijoen hallituksella ei ollut kannatusta juuri ollenkaan. Baltian mailla taas osa kansasta halusi lopulta liittyä Neuvostoliittoon. En väitä, että kaikki olivat mukana tässä. Liittyminen tapahtui kuitenkin täysin verettömästi. Tämä asia on nykyään vaiettu ja kielletty, tarkoituksellisesti ja kokonaan tai sillä spekuloidaan runsaasti eri tavoin usein vääristellen historiaa. Siitä ei haluta nykyään tunnustaa tai tietää mitään.

Yksi skenaario

Mikä olisi ollut paras skenaario Suomen kannalta? Esitän yhdeltä kannalta sen tässä. Suomi olisi suostunut Neuvostoliiton ehtoihin, saanut aluevaihdoksissa runsaita alueita Karjalasta, vuokrannut Hangon ja Lappohjan sataman Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Sitten Suomi olisi julistautunut puolueettomaksi valtioksi, kuten Ruotsi. Kaikkinaisesta yhteystyöstä Saksan kanssa olisi sanouduttu irti. Saksalaisten mahdolliseen maihinnousuun, jossa tarkoituksena olisi ollut hyökätä Leningradiin, olisi varauduttu huolellisesti. Samoin hyökkäykseen Norjan kautta Neuvostoliittoon kohti Muurmanskia. Saksalaisten kauttakulku Norjaan olisi estetty, samoin kuten Pohjois-Suomen miehitys.

Mitä olisimme hyötyneet tästä? Meillä olisi yhä Viipuri Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina. Meillä olisi suuri Karjala. Meillä olisi Petsamon nikkelikaivos, joka oli aikoinaan Euroopan suurin. Meillä olisi yhteys Jäämerelle, joka olisi nykyään hyvin arvokasta Koillisväylän takia. Jatkosotaa ei olisi tullut, koska ei olisi tarvittu revanssia talvisodasta. Mutta ennen kaikkea meillä ei olisi ollut niitä lukuisia kahden sodan uhreja, kuolleina menetettyjä nuoria miehiä ja pommituksissa menetettyjä siviilejä. Meillä ei olisi ollut valtavaa määrää sotainvalideja. Meillä ei olisi ollut Karjalan evakoita, joita jouduimme sijoittamaan ympäri Suomea. Meidän ei olisi tarvinnut kehitellä jatkosodasta valheellisia "erillissotateesiä" ja "ajopuu"-teorioita (joihin mikään muu maailman maa ei usko). Risto Rytin ei olisi tarvinnut petkuttaa täysin tietoisesti Hitleriä pistämällä nimensä paperiin, jonka tiesi olevan merkityksetön. Syillä voidaan spekuloida vaikka kuinka paljon, mutta totuus oli tietoinen petkuttaminen, vaikka kyseessä olikin Hitler.

Entäpä muun maailman kannalta. Itärintaman pituus toisessa maailmansodassa kokonaisuudessaan oli vaihdellen noin yli 3000 kilometriä. Tästä Suomen osuus oli n. 1300 kilometriä siis kolmas osa rintaman pituudesta. Jos tämä osuus olisi jäänyt pois sodasta, olisi Neuvostoliitto pystynyt keskittämään huomattavasti isommat sotavoimat ja kaluston saksalaisia sotavoimia vastaan. Saksan hyökkäyksen "Barbarossan" alettua neuvostoliittolaiset eivät tunteneet "salamasotaa", mutta opittuaan taktiikan sota olisi edennyt aivan toisia latuja pitkin. Sota olisi loppunut todennäköisesti ainakin vuotta aikaisemmin kuin sittemmin tapahtui. Miljoonilta sodan uhreilta olisi vältytty niin puolin kuin toisinkin. Leningradin piiritystä ei olisi ollut. Stalingradin taisteluja ei olisi ollut. Neuvostoliitto ja Eurooppa olisi säästynyt paljolta tuholta.

Entä nyt?

Sanotaan, että jossittelu on turhaa. Mielestäni ei, jos siitä voi ottaa oppia. Ellei historiallisia virheitä tunnusteta niistä ei voi oppia mitään ja silloin on suuri vaara, että ne toistuvat. Tämä Juho Kusti Paasikiven viisaus oli toisen maailmansodan kokemusten opettamaa realismia. Meidän on opittava elämään naapureittemme kanssa.

Huolestuttavaa tässä on se, että tänä päivänä näyttää, että meillä vallitsee paljolti samanlaisia tendenssejä kuin ennen näitä järkyttäviä tapahtumia. Yhtäläisyyksiä on paljon näkyvissä. Jo se, että näiden tapahtumien ympärille on muodostettu glorifioiva aura ja niitä pidetään eräänlaisina "pyhinä" tapahtumina historiassamme on arveluttavaa. Elämme yksiarvoisessa maassa, jossa suomalaiset on kasvatettu vuosikymmeniä siihen uskoon, että käydyillä sodilla oli jalo tavoite ja siinä henkensä uhraaminen elämän korkein päämäärä.

Olemme niitä harvoja maita Venäjän ohella, joilla yhä nuorilla miehillä on pakollinen asevelvollisuus. Jopa Venäjällä on kuitenkin löysennetty ehtoja. Meillä asepalveluksesta kieltäytyjät laitetaan vankilaan. Siviilipalvelukseen astujia halvennetaan varsin yleisesti. Eriarvoisesti eräs maakuntamme ja uskontokunta on saanut vapautuksen palveluksesta. Kirjoituksessa olleilla kahdella "mustalla aukolla" voisi olla opetus, että olisi ehkä syytä muuttaa asenteitamme.

Yleisestä mielipiteestä poikkeavien näkemysten esittäminen vaati ja vaatii edelleen Suomessa jopa nykyään rauhan aikana suurta rohkeutta. Arndt Juho Pekurinen (1905 - 1941) oli suomalainen aseistakieltäytyjä ja pasifisti. Kuinka suurta rohkeutta onkaan vaatinut, etteivät kidutukset eikä edes teloituksen uhka saaneet häntä luopumaan vakaumuksestaan. Arndt Pekurinen teloitettiin ampumalla 5.11.1941. Hänen tunnuslauseensa oli "Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa".

Nürnbergin oikeudenkäynnissä sodan jälkeisessä Saksassa natsien tukeminen määriteltiin rikokseksi. Meillä taas sen saman politiikan vastustamista ja vastustajia on pidetty epäisänmaallisina ja rikollisina. Olemme hyväksyneet totuuksien puhumisen kriminalisoimisen. Arndt Juho Pekuriselle meidän pitäisi rakentaa muistopatsas eikä talvisodan illuusiolle. Toivottavasti me vielä teemme sen!

Suur-Suomen kartta alennuksen ajoilta: