torstai 28. tammikuuta 2016



LENTO PÄÄTTYI




Tutkimusten mukaan lentäminen on maailman turvallisin liikkumisen muoto. Silti joskus se päättyy huonosti. Tapahtuu lento-onnettomuuksia ja ihmisiä menehtyy. Useimmiten syynä on tekninen vika, toisinaan inhimillinen erehdys. Harvemmin tahallaan tapetaan ihmisiä lennoillaan. Kuitenkin näinkin tapahtuu. Yleisimpänä muotona on lentokoneeseen ujutettu pommi. Kaikki olemme ainakin kuulleet Lockerbien pommi-iskusta 21 joulukuuta 1988, jossa 270 ihmistä kuoli lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa. Viimeisin oli venäläisen matkustajakoneen räjäyttäminen Egyptissä 31.10.2015 Siinain erämaan yllä. Turmassa kuoli 224 ihmistä.

Myös toisenlaista tapahtuu. Kaikki muistavat ainakin kuulleensa myös korealaisen matkustajakoneen alas ampumisesta 1. syyskuuta 1983 Japaninmeren yllä. Neuvostoliittolainen Suhoi Su15 ampui koneen alas ohjuksella koneen tullessa syvälle Neuvostoliiton ilmatilaan. 269 ihmistä kuoli. Kone ei ollut reagoinut mihinkään varoituksiin ja merkkeihin. Kone sekoitettiin samaan aikaan alueella kehää lentäneeseen Yhdysvaltain ilmavoimien Boeing RC-135 tiedustelukoneeseen. Toisaalta Yhdysvalloilla oli tapana asentaa tiedustelulaitteita myös ihan tavallisiin matkustajakoneisiin, jos reitti kulki sopivasti tiedusteltavan alueen läheltä. Oli olemassa huhuja, että korealaisessa koneessa olisi ollut vakoilulaitteita ja se tarkoituksella lennettiin syvälle Neuvostoliiton ilmatilaan, jotta olisi saatu tietoja tutkavalvonnasta ja toiminnasta tilanteen aikana. Tulos oli surullinen.

Vähemmän muistetaan iranilaisen matkustajakoneen Airbus A300 alas ampuminen 3. heinäkuuta 1988 Persian lahden yllä, jolloin Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Vincennes ampui ohjuksella koneen alas luullen sitä sotilaskoneeksi. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Asia tutkittiin sisäisesti, koska USA:n sotilasta ei voi tuomita kansainvälisten lakien mukaan. Ampuja sai kunniamitalin urheudesta pelastaessaan taistelulaivan viholliskoneen hyökkäykseltä.

Vielä vähemmän muistetaan, että 4. lokakuuta 2001 ukrainalaiset ampuivat alas venäläisen matkustajakoneen Tupolev TU 154 mustan meren yllä ukrainalaisten sotaharjoitusten aikana. Kaikki koneessa olleet kuolivat. Koneessa oli 66 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä. Kone oli matkalla Tel Avivista Novosibirskiin. Matkustajat olivat kaikki israelilaisia. Ukrainalaisilla oli sotaharjoitukset alueella ja samoihin aikoihin ja Ukrainan ilmavoimat  laukaisivat ilmatorjuntaohjuksen juuri silloin lähistöllä. Tähän päivään mennessä asiaa ei olla tutkittu, eikä minkäänlaista selitystä ole annettu.

Mutta kaikkihan muistavat malesialaisen matkustajakoneen alas ampumisen 17. heinäkuuta 2014 Ukrainassa. 298 ihmistä menehtyi. 


Malaysia Arilinesin lento 17 alkoi Amsterdamista ja määränpää oli Kuala Lumpuri Malesiassa. Kone oli tyyppiä Boeing 777-200 ER. Reitti kulki Saksan ja Puolan yli ja päättyi Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, jossa se ammuttiin alas. Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat. Alueella oli käynnissä sisällissota. Lennon MH17 tuhosta syntyi tiedotussota.

Heti ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti, että Venäjä ja  Venäjän tukemat separatistit ampuivat koneen. Obaman mielipide riitti todisteeksi Naton ja EU:n medialle. Tästä lähti liikkeelle tapahtumien vyöry, joka on monia johdattanut määrättyihin johtopäätöksiin. Asioista ei vielä tiedetty mitään, eikä oltu tehty minkäänlaisia tutkimuksia, mutta ilmoitus on johdatellut asioiden etenemistä ja käsittelyä. Tämä sopi hyvin tuolloin länsimaissa vallitseviin tunnelmiin. Mutta se merkitsee sitä, että tutkinnasta ei ole tullut objektiivista.

Monia vaihtoehtoja on esitetty. Esitän tässä muutaman. Asiaan liittyy mielenkiintoinen teoria, josta tosin ei ole varmuutta. Malesialainen kone muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Venäjän presidentin konetta. Presidentti Vladimir Putin tuli juuri tuolloin Etelä Amerikasta BRICS:n kokouksesta ja Puolan ilmatilassa Putinin ja malesialaisen koneen reitit risteytyivät. Teoria esittää, että erehdyttiin koneesta ja tarkoitus olikin tappaa presidentti Putin. Koneiden väritys ja koko ovat melko samanlaisia.


Miksi kone ohjattiin ainoana siviilikoneena kansainväliseltä lentoreitiltä juuri tuolle sotatoimialueelle? Miksi juuri ennen alas ampumista sen korkeutta käskettiin laskea? Vielä tänäkään päivänä ei ole esitetty mitään selityksiä näille asioille.

Toinen teoria esittää, että Venäjän tukemat separatistit ampuivat vahingossa koneen alas luultuaan sitä ukrainalaiseksi sotilaskoneeksi. Asiaan liittyy vain monta muttaa. Separatisteilla ei ollut käytössään tarvittavaa ohjusjärjestelmää. Heillä ei ollut koulutusta käyttää semmoista. Käyttö vaatii perusteellista koulutusta. Satelliittikuvat osoittavat, että ainoastaan Ukrainan joukoilla oli alueella näitä ohjuksia. Ukrainalaiset väittävät, että alueella oli nähty separatisteilla ohjuslavetti. Alas ampumisen jälkeen lavetti kuljetettiin piiloon. Ilmestyi jopa kuvia lavetista. Myöhemmin todistettiin, että kuvat olivat väärennöksiä ja lavetti oli Ukrainan oman armeijan käytössä ja kuvattu Ukrainan omalla alueella. Tämä on myös todennettu lavetin tunnusnumeroiden avulla.

Lisäksi Buk-M1 järjestelmä vaatii vähintään neljä tai jopa kuusi erillistä ajoneuvoa toimiakseen. Tällaisia ei esiinny missään todisteissa eikä näitä ole nähty separatisteilla eikä satelliittikuvissa. Mutta kylläkin ukrainalaisilla joukoilla Zaroshenskoen kylässä oli ainakin neljä Buk-M1 järjestelmää. Tämä ilmenee venäläisten ottamissa satelliittikuvissa. Kylä oli tuolloin ukrainalaisten joukkojen hallussa ja kylä sijaitsee juuri tapahtuma-alueella.


Suomenkielinen video Buk järjestelmästä ja sen käytöstä:



Venäläisissä satelliittikuvissa näkyy, että alueella oli useita (vähintään neljä Buk M1 järjestelmää) ja nimenomaan Zaroshenskoessa. Tässä kuvassa yksi niistä.

Kolmas teoria esittää, että SU-25 taisteluhävittäjä ampui koneen alas. Monet alueella asuneet ja tapauksen nähneet kertoivat haastatteluissa nähneensä putoavan koneen lähellä pienemmän koneen ennen putoamista ja sen jälkeen. Ilmestyi satelliittikuva, jota väitetään tosin väärennökseksi. Kuva oli lähtöisin USA:sta. Kuvan alkuperää ei tiedetä. Myös ilmestyi Ukrainan armeijan henkilökuntaa, jotka väittävät, että koneen ampui alas ukrainalainen Suhoi-taisteluhävittäjä. Separatisteilla ei ole lentokoneita.

 Tässä on se kuuluisa satelliittikuva.


Väitteen kumoamiseksi kerrottiin, että Ukrainan ilmavoimien SU-25 hävittäjä kykenisi operoimaan korkeintaan seitsemän kilometrin korkeudessa, mutta toisaalta valmistaja ilmoittaa, että kone pystyy operoimaan lyhytaikaisesti kymmenen kilometrin korkeudessa ja sen lisäksi siitä ammuttu ilmasta ilmaan ohjus toiset kymmenen kilometrin korkeudessa. Venäläiset ilmoittivat tutkatietoihin pohjautuen, että alueella liikkui juuri samaan aikaan sotilaskone. Alla kaavapiirros asiasta. Hävittäjä näkyy selvästi. Väite jää avoimeksi. 


Kolmas väite on, että venäläiset kävivät ampumassa koneen alas ja huomattuaan, että kyseessä oli siviilikone, veivät kiireesti laitteensa takaisin omalle puolelleen. Tästä ei ole minkäänlaisia todisteita, ei silminnäkijätodisteita, ei satelliittikuvia, ei mitään ja lisäksi venäläisillä ei ole enää nykyään käytössä kyseistä ilmatorjuntaohjusmallia. Tulen palaamaan tähän tuonnempana.

Vaihtoehtoa, että Venäjältä olisi ammuttu pitkän kantaman ilmatorjuntaohjus ei millään pidetä todennäköisenä. Sen laukaisu olisi ollut havaittavissa monin tavoin.

Erilaisten spekulaatioiden joukossa elää väite, että ukrainalaiset joukot halusivat kännipäissään (erilaiset ukrainalaiset joukkiot olivat usein koko sodan ajan humalassa) ampua alas venäläisen Aeroflotin Moskova - Larnakan välisen turistilinjan koneen provosoidakseen Venäjää hyökkäämään Ukrainaan, kun se ei muuten näyttänyt onnistuvan millään. Ukrainan valtio näyttää olevan siinä tilassa, että se ei kykene pitämään huolta edes omasta armeijasta ja sen aseista. On muistettava venäläisen matkustajakoneen Tupolevin TU 154 ampuminen 4. lokakuuta 2001 Mustan meren yllä.

Yksi väite on, että ukrainalaiset ampuivat koneen alas poliittisena tarkoituksena provosoida vihaa Venäjää vastaan syyttämällä venäläisiä ja venäjän tukemia separatisteja alas ampumisesta. Siksi suoritettiin ripeä Venäjän syyttelyprosessi mahdollisimman nopeasti heti alas ampumisen jälkeen jo ennen kuin mitään oli tutkittu. Tässä onnistuttiin melko hyvin varsinkin USA:ssa ja Länsi-Euroopassa. Tämä väite jäi meillä Suomessakin päällimmäiseksi ja se elää yhä. Siis poliittinen provosointi on ollut varsin onnistunut. Hirveä tapa tehdä politiikkaa!

Alla on tutkakuvien perusteella laadittu piirustus koneen reitistä juuri ennen alas ampumista. Miksi Ukrainan ilmavalvonta käski koneen poistua kansainväliseltä ilmailureitiltä? Miksi koneen käskettiin laskea korkeutta juuri ennen sen alas ampumista.



Uhreista suurin osa oli hollantilaisia - yli 190 - joten tutkinta annettiin hollantilaisten tehtäväksi. Lentokoneen mustat laatikot lennätettiin Englantiin. Tutkimukseen osallistuivat Hollannin lisäksi Belgia, Ukraina, Malesia ja Australia. Monista pyynnöistä huolimatta venäläisiä ei otettu mukaan tutkintaan. Herää kysymys miksi? Halutaanko jotain salata?

Hollantilainen tutkijaryhmä julkaisi onnettomuusraporttinsa 13.10.2015. Sen mukaan kone putosi, koska sen ulkopuolella räjähti venäläisvalmisteinen Buk ohjus. Raportissa ei otettu kantaa siihen, kuka ohjuksen oli ampunut. Tutkijalautakunnan mukaan alueella lensi 61 eri lentoyhtiötä sotatilan aikana 2014. Lautakunnan mielestä Ukrainan olisi pitänyt sulkea ilmatilansa siviilikoneilta aseellisen konfliktin vuoksi.

Raportissa todetaan, että kone syöksyi maahan sen seurauksena, että taistelukärki räjähti ohjaamon ulkopuolella, sen vasemmalla puolella. Taistelukärki sopii BUK-ilmatorjuntajärjestelmässä käytettäviin ohjuksiin Ohjus räjähti vajaan metrin päässä koneesta ja henkilökunta kuoli välittömästi. Lautakunta tunnisti ohjuksen BUK 9M38-sarjan ohjukseksi.



Venäjällä ei kuitenkaan enää ole kyseistä järjestelmää käytössään. BUK 9M38 on vanhentunut ja poistettu käytöstä jo 1980 luvulla. Käytössä on uudempi malli BUK  9H314M, joka on rakenteeltaan erilainen. Se on tehokaampi ja sillä on erilainen räjähdyskuvio. Sen räjäytyssirpaleet ovat eri mallisia. Ne ovat perhosmaisia ja luovat erilaisen kuvion, kuin vanhemmassa 9M38 mallissa, jossa sirpaleet ovat neliön mallisia. Lisäksi uudemmat sirpaleet ovat painavampia, kuin vanhemmassa mallissa. Ukrainalla on yhä käytössään vanhempaa 9M38 mallia.


Venäjä pitää hollantilaisen lautakunnan tutkintaa puolueellisena. He suorittivat oman tutkimuksensa. He suorittivat kaksi koeräjäytystä, joiden tulosten perusteella voitiin vahvistaa teorioita. Almaz-Antei yhtiön (joka valmistaa kyseisiä ohjuksia) tekemät tukimukset osoittavat, ettei Boeing lentokoneen hylyssä ole sellaisia reikiä, jotka olisivat syntyneet Venäjän armeijan Buk 9H314M ohjuksen käytöstä, mutta kylläkin sellaisia reikiä, kuin mallista 9M38 syntyy.



Vasemmalla turmakone, oikealla koeräjäytyksessä käytetty kone. Reikien muodossa huomattava ero.



Toinen seikka on ohjuksen lentosuunta ja räjäytyksen kuvio ja osumat koneessa. Jos ohjus olisi tullut Snezhnoesta, kuten ukrainalaiset ja amerikkalaiset väittävät olisivat koneessa olleet vauriot aivan toisenlaisia. Myös oikea puoli olisi saanut vakavia vaurioita. Nyt niissä ei ollut merkkejä ohjusvaurioista. Ohjuksen oli siis pakko tulla  Zaroshenskoesta, joka oli siis tuolloin ukrainalaisten joukkojen hallussa ja jossa sijaitsi Buk-ohjusten patteristoja, kuten edellä nähdyt satelliittikuvat näyttävät.


     Ei siis näin: Snezhnoesta!


    Oikeansuuntainen ohjuksen reitti Zaroshenskoesta, josta siis on satelliittikuvia ohjuksista!

Asiaan liittyy paljon epäselvyyttä, spekulointia. Turman tutkimukset tehtiin huonosti, vajavaisesti. Turmakoneen kaikkia osia ei kerätty talteen maastosta. Normaaleina pidettäviä kemiallisia ja fysikaalisia kokeita ei joko tehty ollenkaan tai ne tehtiin vajavaisesti. Tuloksia on manipuloitu, usein jälkeenpäin. Lisäksi turmakoneen osia on Etyjin tarkkailijoiden mukaan käpälöity. Mm. ohjuksen sirpaleiden mitattuja painoja on muutettu jälkeenpäin. Joidenkin väitteiden mukaan koneen ohjaamo olisi jopa sahattu kahtia  Tutkimuksissa on ilmennyt tietoista johdattelua.

Venäläisten suorittamien tutkimusten mukaan hollantilaisessa tutkimuksessa on osoitettavissa ainakin kuusi vakavaa virhettä. Venäläisen ohjuksen valmistajayhtiö kyseenalaisti monia tutkimusten yksityiskohtia. Venäjä Almaz-Anteinin antamia tietoja ei huomioitu tutkimuksessa. Tietoja ohjuksen laukaisupaikasta – Zaroshenskoen kylästä – ei huomioitu, vaikka siitä oli selvät todisteet. Tutkimustuloksia on jälkeenpäin manipuloitu, mm. ohjuksen sirpaleiden painoarvoja muutettu (ilmoitettu aluksi 8 grammaa, väärennetty myöhemmin 6,1 grammaksi). Kemiallisia koostumuksia ei ole otettu huomioon. Hollantilaisten tutkimuksessa räjähdyspaikka suhteessa lentokoneeseen oli ilmoitettu alussa väärin. Tutkanauhoitteita ei ole huomioitu.

Herää kysymyksiä. Miksi venäläisiä ei otettu mukaan tutkimuksiin vaikka ohjusten valmistaja oli venäläinen ja sillä on parhaat tiedot ohjuksesta? Miksi USA ei ole julkaissut tietojaan. Yhdysvalloilla on Mustallamerellä kattava satelliitti- ja tutkavalvonta, joka kertoo joka hetki mitä Ukrainan alueella tapahtuu maalla, merellä ja ilmassa. Mitään tietoja USA:lta ei ole saatu. Venäjä julkisti omat satelliitti- ja tutkakuvansa ja kehotti amerikkalaisia tekemään samoin. Nämä eivät tehneet niin. Miksi kone ohjattiin sotatoimialueelle ja miksi sen korkeutta käskettiin laskea? Miksi Ukrainan lennonvalvonta ei ole julkaissut yhtään nauhoitetta tai minkäänlaista tietoa asioista? Miksi Ukraina ei luovuta hallussaan olevaa tietoa? Pyritäänkö jotakin tarkoituksella salaamaan?

Pakostakin syntyy dilemma kenelle on hyödyksi olla antamatta tietoja? Syntyykö Venäjälle ja kapinallisille hyötyä siitä, että annettaisiin faktatietoja julkisuuteen. Ja kenelle on hyötyä siitä, että ei anneta tieoja julkisuuteen? Kuka hyötyi ja kuka kärsi tästä. Ainakin Venäjä sai lisää pakotteita.

Tulee tunne, että hollantilaisen komission tarkoituksena oli vain vahvistaa jo etukäteen valitut syytteet ja syylliset, ei etsiä objektiivisia todisteita. Pyrittiin todistamaan oikeaksi USA:n, Ukrainan ja EU:n  mielipide, joka luotiin heti onnettomuuspäivänä ja seuraavana päivänä. Syylliset oli jo etukäteen päätetty. Tutkimuksella pyrittiin osoittamaan Venäjä ja kapinalliset syyllisiksi. Vastakkaisia todisteita ei juuri otettu huomioon. Lopullisessa lausunnossa on kaikesta huolimatta jätetty syyllinen pois. Päätös vaikuttaa kuitenkin selkeästi poliittiselta.

Venäläiset ovat toistuvasti vedonneet kansainväliseen siviili-ilmailujärjestöön, jotta avattaisiin uusi kattava ja puolueeton tutkimus. Heidän mielestään oli ennen aikaista julkistaa tuloksia. Mutta oli tulos mikä tahansa pääsyyllinen on Ukrainan lennonjohto, joka salli lentämisen sotatoimialueella. Tämä on kansainvälisten lakien vastaista.



Ja sitten vielä eräs juttu!




 Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut Malaysian Airlinesin lento MH370 katosi mystisesti 8. päivänä maaliskuuta 2014. Vaikka tapauksesta on jo lähes kaksi vuotta, 239:n ihmisen kohtalosta ei tiedetä julkisesti mitään. Alueella oli tuolloin Yhdysvaltojen ja Thaimaan yhteiset merisotaharjoitukset. Nigel Cawthorne kirjassaan "Flight MH370 The Mystery" esittää, että kone ammuttiin vahingossa alas mereen. Sitten se salattiin.

Proteus Airlinesin entinen toimitusjohtaja Mac Dugain on esittänyt, että amerikkalaiset ampuivat MH370:n tahallisesti alas Intian valtamerellä koska pelkäsivät terrori-iskua Diego Garcian sotilastukikohtaa vastaan, joka sijaitsee alueella.

Sen me ainakin opimme, että politiikka vaikuttaa aina oikeiden vastausten hakemiseen. Objektiivisuutta on turha hakea.



perjantai 22. tammikuuta 2016



RUNOSOTA



Hyvä lukija, tiedätkö kuka on Iosif (Joseph) Kobzon? Et varmaankaan. Hän on ukrainalainen laulaja. Hän ei kuitenkaan pääse Ukrainaan. Hän ei pääse koko Euroopan alueelle. Hän on kiellettyjen listalla, mustalla listalla. Hän ei pääse edes Suomeen. Miten on mahdollista, että taiteilija, laulaja ei pääse omaan syntymämaahansa?

Iosif on hyvin suosittu Venäjällä. Hänellä on upea klassinen ääni. Hän on laulanut jo vuosikymmeniä Venäjällä. Hän oli suosittu jo Neuvostoliiton aikaan. Kuuntelepa häntä joskus vaikka netin kautta! Harvoin olen tavannut niin hienoa ääntä. Pari esimerkkiä:



https://www.youtube.com/watch?v=RI37LsI0HJU




Häntä on syyllistetty siitä, että hän on esiintynyt Krimillä. Hän on esiintynyt Donetskissa ja Luhanskissa. Tämä ei miellyttänyt Ukrainan nykyistä johtoa. He kielsivät häneltä pääsyn syntymämaahansa. Tähän yhtyivät USA ja Euroopan unioni. Miten helvetissä on mahdollista, että taiteilijalta kielletään pääsy kokonaisiin maanosiin? Ukraina ei edes kuulu Euroopan unioniin. Mitä Euroopan unionille kuuluu, jos Ukraina kieltää ukrainalaisen laulajan pääsyn kotimaahansa, omaan synnyinmaahansa? Ukraina ei ole edes EU:n jäsen. Ukrainassa on tehty musta lista, johon kuuluu satoja nimiä, laulajia, näyttelijöitä, taiteilijoita. He eivät ole politiikkoja tai liikemiehiä. Tähän listaan kuuluu mm. Venäjän kansalaisuuden saanut ranskalaissyntyinen kuuluisa näyttelijä Gerard Depardieu. Venäjällä ei ole mitään vastaavaa listaa.


Taide on politisoitu. Nykyään taide on politiikkaa. Samoin urheilu. Urheilu on ollut jo kauan politisoitu. On boikotoitu Moskovan olympialaisia. On yritetty boikotoida Sotshin olympialaisia. Ja nyt yritetään boikotoida maailman jalkapallokisoja, jotka on myönnetty Venäjälle 2018. Kaiken lisäksi yritetään estää venäläisiä osallistumasta yleisurheilukisoihin.


Anastasia Dmitruk on ukrainalainen runoilijatar, syntynyt 1991 Nizhynissä. Hän kirjoittaa runoja venäjäksi ja ukrainaksi. Hän aiheutti runosodan julkaistuaan 2014 kenties kuuluisimman runonsa venäjäksi   "Никогда мы не будем братьями!" käännettynä suomeksi "Emme koskaan tule olemaan veljiä keskenämme!". Runo on saanut miljoonia katselijoita verkossa. Se on myös sävelletty. Yhtä sävelmää pidetään Maidanin epävirallisena hymninä. 



Sääli, etten pysty kääntämään runoa suomeksi, mutta tässä on englannin kielen käännös:


We will never ever be brothers -
not by motherland, not by mothers.
Your souls aren’t free, they’re crippling -
we won’t even become step-siblings. 
Christened “elder,” - we don’t believe you -
we’ll be younger, but not beneath you.
You are many, but faceless of late,
you’re enormous perhaps, we’re – great.
But you smother… orbiting zealously,
you will choke one day on your jealousy.
Freedom’s foreign to you, unattained,
from your childhood, you’ve been chained. 
In your home, “silence’s golden” prevails,
but we’re raising up Molotov cocktails.
In our hearts, blood is boiling, sizzling,
and you’re kin? – you blind ones, miserly?
There’s no fear in our eyes, it’s effortless,
we are dangerous even weaponless.
We have grown, became brave outright
while the snipers held us in sight.
Executioners forced us to kneel –
we stood up and all was repealed.
Rats are hiding from us, but they’re lot
is to wash themselves clean in blood.
They are sending new orders, devising,
we are lighting the flames of uprising. 
From your Tsar, our Democracy’s severed.
We will never be brothers e
ver.


Englannin kielinen käännös ei tee oikeutta alkuperäiselle runolle, mutta alkuperäinen on nähtävissä mm. osoitteessa:


Runo kertoo siis Venäjän ja Ukrainan välisestä suhteesta. Runo aiheutti runosodan. Se sai tuhansia vastauksia, runoja niin Venäjältä kuin Ukrainastakin. Melkein kaikki olivat toista mieltä Anastasian kanssa, varsinkin venäläiset. Syntyi runosota puolesta ja vastaan ja se käytiin runoilla, sanojen peitsillä. He kirjoittavat usein, että emme todellakaan ole veljiä keskenämme vaan olemme sisaruksia. Olemme samaa kansaa, samaa alkujuurta ja olet meidän pikkusisaremme. Olemme samaa sukua ja perhettä ja halumme on auttaa pikkusisarta. Olet eksynyt ja joutunut vaikeuksiin ja me autamme sinua. Meillähän on yhteinen äiti. Olemme yhtä perhettä, mutta revitty palasiksi... Vaikka emme olisikaan veljiä keskenämme ovemme ovat aina auki sinulle (Venäjällä on yli miljoona ukrainalaista pakolaista). Osa runoista on hyvin kauniita. Katsokaa ihmisten kasvoja, silmiä! Tässä osoitteita:













Kielletty Ukrainassa:

Perustuu lauluun:


Venäjänkielinen sana "край" merkitsee reunaa ja se on täsmälleen sama ukrainan kielellä. Sana lausutaan krai. Alussa oleva "u" merkitsee sijaita jossain. Ukraina venäjäksi "Украина " ja ukrainaksi "Україна" merkitsee siis reunalla olevaa, reunalla sijaitsevaa.

Tässä välissä on hyvä kerrata Ukrainan ja Venäjän historiaa. Tutkimusten mukaan Venäjän kansa on saanut alkunsa Skandinavian viikingeistä, jotka liikkuivat noilla alueilla kauppa- ja ryöstömatkoilla. Nimi "Rus" on todennäköisesti peräisin Skandinavian kielen "ro" soutamista tarkoittavasta sanasta, venäjäksi Россия (Rossija), englanniksi Russia.

Noin vuonna 880 perustettiin Kiova eli Kiovan Rus, Venäjän ensimmäinen kaupunki, joka nyt on siis Ukrainan pääkaupunki. Kiovan Venäjästä tuli suurvalta. 1000-luvulle tultaessa, etenkin Jaroslav Viisaan hallintokaudella, Kiovan Rus kykeni taloudessa, arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa saavutuksiin, jotka ylittivät Länsi-Euroopan saavutukset. Verrattuna läntiseen kristikuntaan venäjän kieli sai vain vähän vaikutteita kreikan- ja latinankielisistä varhaisista kristillisistä kirjoituksista. Tämä johtui kirkkoslaavin käytöstä jumalanpalveluksissa. Siis paitsi kansa myös Ukrainan kieli ja Venäjän kieli ovat samaa alkujuurta. Palaan näihin asioihin myöhemmissä kirjoituksissani.

Oleellista tässä on se, että ukrainalaiset, valkovenäläiset ja venäläiset ovat yhtä ja samaa kansaa. Perimältään geneettisesti tutkittaessa DNA:ta ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja venäläisiä ei voida erottaa mitenkään toisistaan, ne ovat identtisiä. Tätä venäläiset korostavat yhä tänä päivänä. He pitävät, että he ovat samaa kansaa. He pitävät ukrainalaisia "pikkuveljinään", ja juuri tähän runossa viitataan. Mitään vihaa ukrainalaisia kohtaan Venäjällä ei koskaan ole esiintynyt, ei edes nykyään. Heillä on vain huoli ja auttamisen halu. Yksikään noista runoista ei osoita vihaa Ukrainaa tai ukrainalaisia vastaan. Tämä on hämmästyttävää nykypäivänä, koska Ukrainassa lietsotaan vihaa Venäjää vastaan. Tätä vihaa lietsotaan ennen kaikkea ulkoapäin.

Ja sitten tuli uutinen! Anastasia Dmitruk on muuttanut mielensä. Nyt syksyllä hän on kirjoittanut uuden runon, joka pääsi uutisiin asti. Runon nimin on "Маски сорваны – верить некому". Suomennettuna osapuilleen "Naamiot on revitty – ei ole ketään kehen uskoa". Hän runoilee, että Kievin valta on pettänyt, ja aiheuttanut tragedian, meidät on petetty, lento on loppunut, siivet on revitty, toivo on mennyt... Runo osoittaa syvää pettymystä nykyiseen Ukrainan hallintoon ja menoon. Vallassa olevat ja kenraalit kaikki on myyty, ostettu. Meitä sakaalit järsivät, nälkäiset. Se, mitä luulimme saavamme on osoittautunut huijaukseksi. Ukrainalaisia on petetty.

Tästä hän saa Ukrainasta myös vihapostia, mutta myös hyväksyvää ja jopa runoja "Ennen me hymyilimme... Luulimme, että tulee demokratia... Alla uutinen ja runo kahtena versiona. Katsokaa Anastasian silmiä varsinkin ensimmäisessä versiossa. Toisessa versiossa Anastasia lausuu runoa Ukrainan parlamenttitalon edustalla, jossa sijaitsee rada:




Olen seurannut tätä runosotaa jo lähes kaksi vuotta. On ollut suuri elämys seurata sitä ja sen mahtavuutta, kauneutta. Olen monesti ajatellut kunpa jokainen sota voitaisiin käydä vain runojen avulla. Maailmalla olisi toivoa. Voidaan heitellä "runoammuksia" ja välistä ne osuvat maaliinkin. Mutta ei tarvitsisi tehdä ruumiita, nähdä nälkää, kärsimyksiä, pakolaisia.

Uusi tekniikka on mahdollistanut tämmöisen sodan. Meillä Suomessakin oli sotarunoutta. Kai kuuluisin on Uuno Kailaan "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä... Kaikki ovat ainakin kuulleet runosta. Mutta tuolloin ei ollut mahdollista varsinaiseen "runosotaan". Karkeimmillaan oli vain sotapropagandaa.


Hyvä lukija, tiedätkö kuka on Valentina Lisitsa? Hän on ukrainalainen Kiovassa syntynyt kuuluisa naispianisti. Hän toimi Toronton sinfoniaorkesterin solistina, pianistina. Hän kirjoitti mielipiteenään Ukrainasta epäilevänsä länsimaiden suhdetta Ukrainaan, Kievin klikkiin ja vastustavansa sotaa Donetskia ja Luhanskia vastaan. Hänet erotettiin välittömästi Toronton orkesterista ilman mitään selityksiä. Hän ei saanut enää mitään töitä Kanadasta, ei USA:sta, eikä mistään EU maasta. Näin toimii länsimainen sananvapaus ja demokratia. Nyt hän on käynyt esiintymässä Donetskissa ja Luhanskissa ja lohduttanut soitollaan sodasta kärsivien maiden naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia. Nykyisin hän esiintyy Novosibirskin filharmonisen orkesterin solistina. Kuuntele häntä joskus vaikkapa netistä! 


.
Kuuntele!




https://www.youtube.com/watch?v=OsOUcikyGRk


sunnuntai 17. tammikuuta 2016



PELLE, JOKA SYTYTTI SODAN


Tunnetko kuvassa olevan henkilön, joka syö solmiotaan? Hän on aikamme ilmiöitä. Kuvassa hän näyttää pelleltä, mutta omasta mielestään hän ei ole pelle. Hän on tulisieluinen oikeuden puolustaja. Tulisieluisuudellaan hän synnyttää usein konflikteja, joskus rajujakin. Hän oli aikoinaan Georgian (Gruusian) presidentti Mikheil Nikolozis dze Saakasvili (Shaakasvili). Kuva on videokaappaus. Netti on tätä videota pullollaan. Netissä on lukuisia muitakin videota, joissa näkyy Saakasvilin tulisieluisuus. Aina hän ei kuitenkaan ole käyttäytynyt kovin viisaasti.


Tässä muutamia nettiklippejä:





Video on kuvattu Georgiassa ja ketjussa seuraavat yleensä on kuvattu Ukrainassa. Kerron myös joistakin näistä.


Varsinaisesti kuuluisaksi Saakasvili tuli hyökättyään 2008 Etelä-Ossetiaan. Venäjä takasi Etelä-Ossetian  turvallisuutta ja silloisen presidentin Dimitri Medvedjevin johdolla antoi Georgialle kunnolla selkään, vaikka Georgiassa oli USA:n tukikohta ja sotilasneuvonantajia. Etelä-Ossetia ja Abhasia saivat itsenäisyyden, joidenkin maiden tuella. On sanottu, että Saakasvili teki hyökkäyksen USA:n neuvonantajien kehotuksesta. Kuka tietää?

Georgian alkuperäinen nimi on Gruusia ja yhä edelleen monessa maassa käytetään nimeä Gruusia jopa itse Georgiassa. Georgia nimi tuli kristinuskon mukana ja tarkoittaa pyhää Yrjöä.

Varsinaisesti valtaan Georgian presidentiksi Saakasvili nousi ns. ruusuvallankumouksessa 2004 syrjäyttäen silloisen presidentin Eduard Sevardnadzen. Tällaisista vallankumouksista kerroin edellisessä blogikirjoituksessani. Vallan vaihto oli siis laiton.

Saakasvili syntyi 21.12.1967 Tbilisissä. Nuoruudessaan hän opiskeli stipendin turvin Yhdysvalloissa ja suoritti tutkinnon Columbia Law Schoolissa 1994 ja väitteli tohtoriksi seuraavana vuonna George Washingtonin yliopistossa. Ei siis mikään turha mies. Töissä hän oli lakitoimistossa New Yorkissa, josta hänet kutsuttiin takaisin Georgiaan. Alla on kuva hänen nuoruudestaan. Saakasvili on punaisen nuolen kohdalla.



Georgian sota alkoi elokuussa 2008 kun Georgian joukot hyökkäsivät Etelä-Ossetiaan tarkoituksena liittää alue Georgiaan väkivallan avulla. Etelä-Ossetian halu on aina ollut erota Georgiasta ja liittyä Pohjois-Ossetia-Alaniaan, joka on nykyisen Venäjän aluetta. Etelä-Ossetiassa oli venäläisiä rauhanturvajoukkoja, joiden tarkoitus oli turvata rauha alueella. Yleisesti oletettiin, että tuohon aikaan Venäjä oli heikkouden tilassa ja näin myös Saakasvili oletettavasti kuvitteli. Mutta selkään tuli. Venäläiset olivat ylivoimaisia sekä maalla, että ilmassa. Harva tietää, että käytiin myös merisota Mustallamerellä Abhasian edustalla. Venäläiset upottivat kaksi georgialaista sotalaivaa ja vaurioittivat yhtä, joka todennäköisesti upposi myöhemmin. Venäjä ei menettänyt itse yhtään alusta. On huomattava, että sodan aikana amerikkalaiset vetivät joukkojaan pois Georgiasta tilanteen kuumetessa. On USA:lla yhä tukikohta Georgiassa, mutta Georgiaa ei ole otettu Naton jäseneksi.


Abhasia on aina halunnut itsenäisyyttä tai oikeammin liittyä Venäjään, mutta Georgia on pitänyt aluetta omanaan tai halunnut liittää sen itseensä. Georgia hyökkäsi Abhasiaan ja kävi lyhyen sodan 1992 - 1993, jolloin liitti alueita itseensä. Tosin virallisesti Georgia tunnusti Abhasian autonomisena tasavaltana. Abhasia käytti Georgian sotaa hyväksi ja valloitti 2008 takaisin alueet, jotka Georgia oli aikaisemmin ominut itselleen Tällainen takasin saatu alue oli mm. Kodorin sola.

Georgian kärsittyä sodassa murskatappion Etelä-Ossetia ja Abhasia ilmoittivat halusta liittyä Venäjään, mutta silloisen kansainvälisen poliittisen tilanteen vallitessa se ei onnistunut. Molemmat maat julistautuivat itsenäisiksi valtioiksi, jotka muutama maa on tunnustanut joukossa myös Venäjä.

Sodan alettua ja sen aikana länsimainen propaganda julisti Venäjän aloittaneen sodan ja oleva syyllinen siihen. Yhä on valtioita, joissa pidetään yllä tätä käsitystä. Myös meillä täällä Suomessa on varsin yleistä tämä käsitys. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut Georgian ja Saakasvilin aloittamasta sodasta. Saakasvili odotti tukea Yhdysvalloilta, jota se ei saanut. Lisäksi hän piti Venäjää liian heikkona osallistua tuohon sotaan.

Georgian presidenttinä Saakasvili toimi siis 2004 - 2013. Tosin hävityn sodan jälkeen hän joutui eroamaan 2007 häntä vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen, mutta nousi uudelle kaudelle 2008. Vuoden 2012 vaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Hän sai syytteen murhista ja valtion varojen kavaltamisesta ja pakeni Yhdysvaltoihin. Hän sai Georgiassa 27 vuoden tuomion ja kansainvälisen pyynnön rikollisen palauttamisesta. USA ei reagoinut mitenkään syytteisiin saatikka pyyntöön. Mutta toisaalta Saakasvili ei saanut työlupaa USA:ssa. Amerikkalaisessa lehdistössä kirjoiteltiin, ettei Saakasvili ymmärrä demokratiasta yhtään mitään.

Saakasvili on naimisissa hollantilaissyntyisen Sandra Roelofsin kanssa, mutta USA:ssa levisi huhuja hänen liikkuneen erilaisten mallityttöjen seurassa, joista jotkut ovat myöntäneet käyttäneen häntä hyväkseen saadakseen mainetta. Näistä on lukuisia haastatteluja paitsi lehdistössä myös netissä. Yleisesti mainetta on muodostanut legenda ns. "8 ja 1/2 Saakasvilin naisesta".  Hän eli myös muutenkin skandaalinomaista elämää Yhdysvalloissa.


     Saakasvili New Yorkissa pakomatkalla.


Sitten hän ilmestyi yllättäen Ukrainaan. Kulissien takana puhutaan, että USA työnsi hänet sinne päästäkseen hänestä. Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon oli pakko ottaa vastaan ja nimitti Saakasvilin Odessan alueen kuvernööriksi vaikka Saakasvili ei osaa edes ukrainan kieltä. Hän puhuu venäjää. Odessa on se kaupunki, jossa 2.5.2014 poltettiin elävältä 48 ihmistä Ammattiyhdistysten talon polton yhteydessä. (itse asiassa polttomurhia ei olla vieläkään tutkittu eikä ketään ole asetettu syytteeseen). Odessa on myös se kaupunki, jossa Sergei Eisenstein ohjasi kuuluisan elokuvan Panssarilaiva Potemkin (Potjomkin)1925. Odessan portaat ovat kuuluisassa kohtauksessa, jossa lastenvaunut vierivät alas Odessan portaita pitkin.

Saakasvili otti Ukrainan kansalaisuuden ja 21.7.2015 hän sanoutui irti Georgian kansalaisuudesta, jossa häntä siis odottaisi vankilatuomio.

Odessan alueen kuvernöörinä Saakasvili joutuu tietenkin virallisiin tilaisuuksiin. Usein hän "polttaa päreensä" ja syntyy "mielenkiintoisia"  tilanteita ja konflikteja. Näitä Ukrainan televisio on sattunut kuvaamaan useitakin ja seuraavassa on yksi. Kannattaa katsoa alusta loppuun! Kokousta johtaa Ukrainan presidentti Petro Poroshenko, joten kannattaa katsoa hänen ilmettään taustalla. Mukana on myös Ukrainan pääministeri Arsen Jatsenjuk. Tulinen riita Saakasvilin ja Ukrainan sisäministeri Arsen  Avakovin kanssa. Lasit vain lentelee. Presidentti Petro Poroshenko yritti kieltää nauhoituksen julkaisemisen, mutta ei onnistunut. Nauha levisi kaikesta huolimatta verkkoon.



Hauska kooste samasta tapauksesta:



Itse asiassa vastaavanlaiset tapaukset eivät ole mitenkään harvinaisia nykyisessä Ukrainassa. Kaikkihan me muistamme jopa meidän televisiossamme näytetyn tapauksen radasta, Ukrainan parlamentista, jossa pääministeri Jatsenukia yritetään kantaa pois puhujan pöntöstä. Kannattaa katsoa nauhaa pitemmällekin, jos jaksaa:





Radassa tapahtuu, Ukrainan television tuotantoa:








Kun katsoo näitä nauhoitteita ja lukemattomia muita tapahtumia radassa tulee mieleen, että meidän eduskunnassamme on varsin tylsää ja ilmapiiri varsin vaisua. Voitaisiin ottaa vähän mallia, heh! Mutta tämä meni nyt ohi asian.


Heti sodan jälkeen välit Venäjän ja Georgian välillä olivat kireät. 2013 Georgian uudeksi presidentiksi valittiin Giorgi Margvelasvili. Nykyään Venäjän ja Georgian välit ovat parantuneet. Pyritään suhteiden normalisoimiseen. Kauppa on lähtenyt käyntiin ja neuvotellaan jopa viisumivapauksista maiden välillä. Yksi Georgian päätuote ovat kuuluisat viinit. Nykyään kaksi kolmasosaa viineistä viedään Venäjälle. Georgian pyrkimyksenä on luoda myös hyvät suhteet Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan. Saakasvili jatkaa Ukrainan sekavassa demokratiassa hänelle myönnetyssä toimessaan ainakin tällä hetkellä..


keskiviikko 13. tammikuuta 2016




UUSIA SODANKÄYNNINMUOTOJA






Kaikki tiedämme elektronisen sodankäynnin ainakin nimeltä. Siitä on kirjoitettu paljon. Samoin elektroninen vakoilu, jossa lähinnä USA on saanut kyseenalaista kunniaa NSA:n harjoittaman vakoilun ansiosta – USA ei ole kunnioittanut edes omien kansalaistensa yksityisiä oikeuksia. Tällaisia keskuksia meitä lähinnä ovat Ruotsissa FRA ja Englannissa GCHQ. Nämä tekevät yhteistyötä NSA:n kanssa. Uusi keskus on rakenteilla Saksaan. Molemmista (siis elektronisesta sodankäynnistä ja elektronisesta vakoilusta) on tiedotusvälineissä puhuttu ja kirjoitettu paljon. Kirjoituksessani keskityn nyt kuitenkin vähemmän tunnettuihin menetelmiin.



Värilliset vallankumoukset


Neuvostoliiton kaaduttua maailmalla alkoi syntyä ns. värillisiä vallankumouksia. Kirgisiassa syntyi ns. tulppaanivallankumous, Ukrainassa oranssi vallankumous eli Maidan ykkönen ja Georgiassa (Gruusiassa) ruusuvallankumous. Sitten Ukrainassa 2014 tuli Maidan kakkonen. Kaikki nämä ovat aiheuttaneet  maailmalla levottomuutt, mm. Georgian sodan ja Ukrainassa sisällissodan. Yhteistä kaikissa niissä on, että ne ovat Venäjän vastaisia.

Näissä "värivallankumouksissa" kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Lähemmin tarkasteltuna näistä vallankumouksista löytyy asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Ne ovat selvästi ulkopäin manipuloituja ja johdettuja, niissä käytetään sosiaalisia medioita hyväksi, lietsotaan väkivaltaa vallitsevaa hallintoa vastaan, käytetään epävakaisia aineksia ja nuorisoa hyväksi, varsinkin tyytymättömissä kansanosissa, rahoitus tulee salaisesti ulkomailta (CIA kanavoi rahansa erilaisten säätiöiden kautta) ja maailmalla seuraa valtava tiedotuskampanja asiasta. Ne lavastetaan näyttämään sisäsyntyisiltä. Ihmiset ovat manipuloituja ymmärtämättä sitä itse. Tuskin he osallistuisivat, jos tietäisivät olevansa vieraan valtion pelinappuloita. Jäljet johtavat ihan määrättyyn suuntaan valtameren taakse. Nämä kaikki näkyvät myös Maidan kakkosessa Ukrainassa. Tulen kirjoittamaan Ukrainasta lisää tulevissa blogikirjoituksissani.

Uusimpia ovat Arabimaissa syntyneet vallankumoukset, joiden syntytapa on aivan vastaava näiden värillisten vallankumousten kanssa. Käytetään samanlaisia menetelmiä. Tällaisia ovat mm. Libya, Tunisia ja Egypti. Aikaisempi oli Syyriassa 2011 puhjenneet mielenosoitukset, joiden tarkoituksena oli kumota Basar al-Assadin hallinto. Yhteistä näille kaikille on väkivalta ja varsinkin siviilien kärsimykset. Libya ja Syyria ovat edelleen väkivaltaisessa kierteessä. Palaan molempiin myöhemmissä blogikirjoituksissani.

Itse asiassa menetelmä ei ole uusi vaan ikivanha. Uutta näissä vallankumouksissa on se, että niissä on otettu käyttöön uudet sosiaaliset mediat (esim. netti, kännykät jne.), joka antaa niille uuden ulottuvuuden. Niitä on helpompi muodostaa ja niitä on helpompi salata ulkomailta johdetuiksi tarkalleen valittuun suuntaan. Jäljet on helpompi hävittää.

Tarkoitus on kumota vallassa oleva hallinto ja asettaa uusi omille tarkoituksille mukautuvampi systeemi. Tarpeeksi manipuloituina (ja osaksi maksettuina) ne alkavat kasvaa eksponentiaalisesti ja elää omaa elämäänsä ja sopivasti ohjattuina muodostaa suunniteltuun tarkoitukseen suunnatun aseen. Muodostuu massareaktio, jopa massahysteria. Osallistujista valtaosa ei koskaan tiedä missä ovat mukana. He luulevat ajavansa omaa asiaansa, mutta ovat todellisuudessa aseita tai aseiden kantajia, jotka tietämättään ajavat vieraan vallan asiaa. Perimmältään ei koskaan ole kyse asioiden parantamisesta, vaan olemassa olevan vallan vastustamisesta tarkoituksena vaihtaa valta USA:n haluamaan valtaan ja tätä kautta päätösten tekoon. Tähän otetaan mukaan massamediat valtavalla volyymilla, joita USA hallitsee länsimaissa suvereenisesti.

Aikaisemmin näitä menetelmiä käytettiin myös Venäjää vastaa Venäjän sisällä, mutta Venäjän otettua käyttöön lain ulkomaalaisen rahoituksen saavien järjestöjen rekisteröinnistä Ulkomaalaisiksi  agenteiksi ja selvitykset rahoituksista mielenosoitukset ovat laanneet ja väkivalta tältä osin loppunut. Laki sai paljon huomiota länsimaissa ja siitä puhuttiin varsin negatiiviseen sävyyn. Siihen sekoitettiin sana "demokratia". Ei vain otettu huomioon, että laki oli melkein täydellinen kopio jo 1940 ja 1950 luvuilla USA:ssa laadituista laeista kommunismia vastaan. Nämä ovat yhä voimassa. Siis ei mitään uutta auringon alla!



Pari muuta muotoa

Yksi tähän läheisesti liittyvä on yksi terrorismin muoto, jossa muodostetaan terroristiryhmiä, joita kutsutaan ystävällismielisiksi terroristeiksi. Näitä rahoitetaan ja aseistetaan ja käytetään kohteena olevan maan vallitsevan järjestelmän terrorisoimiseen. USA sanoo, että näitä ei pidä sekoittaa muihin terrorismin muotoihin. Kuuluisimpia varmaan ovat USA:n Afganistaniin 1970- ja 1980-luvuilla muodostamat ryhmät, joista sittemmin muodostui Al-Qaidan- ja Taliban-liikkeet. USA on käyttänyt tätä menetelmää varsin runsaasti ja käyttää yhä edelleen. Yksi tällainen on Syyriassa ns. demokraattiset voimat. Usein lopputulos on odottamaton ja varsin verinen.

Uusimpia aseita on myös talouspakotteiden ohella venäläisten Visa ja MasterCard luottokorttien toiminnan lopettaminen ja mitätöiminen. Niillä ei voinut enää maksaa mitään tai nostaa rahaa. Se oli sinällään tyhmä teko, koska siitä kärsi myös maailmankauppa. Venäläiset loivat pikaisesti oman luottokorttisysteeminsä, joka toimii jo nyt melkein kaikkialla maailmassa. Tämä oli siis täysin epäonnistunut ase.



Öljysota


Uusimpia sodankäynnin muotoja ovat valuuttasota ja öljysota. Keskityn nyt tässä vain öljysotaan vaikka valuuttasodalla ja öljysodalla on paljon yhteistä. Öljysodassa käytetään aseena öljyn hintaa. Kertooko öljyn hinnan jyrkkä alamäki öljysodasta – ja keiden välillä – vai onko sittenkin kyse vain taloudesta eikä suurvaltapelistä? Öljyn hintaromahdus tekee Venäjän taloudelle suurta haittaa ja Yhdysvalloille melkein yhtä suurta hyötyä. Näyttää, kuin meneillään olisi samanlainen suurvalta-asemista saneltu öljy- ja taloussota kuin kylmän sodan aikoihin. Näyttää harkitulta ja suunniteltulta.

Öljyn hintaromahduksen seuraukset ovat selkeämpiä kuin syyt. Seuraukset näkyvät taloudessa ja tilastoissa. Onko siis kyse samalla tavalla öljysodasta kuin on valuuttasota? Valuuttasotaa käyvät keskenään keskuspankit, joissa ne yrittävät jokainen heikentää omia valuuttojaan muita valuuttoja heikommiksi. Kaikki käyvät devalvointikisaa muita vastaan. Samoin näyttävät öljymarkkinoiden suurimmat tuottajat käyvän öljyn hinnalla pudotuspeliään. Toistaiseksi mikään öljytuottaja ei ole ilmoittanut näin tekevänsä.

Yksi selkeä linja kulkee Venäjän ja yhdysvaltojen välillä. Näyttää siltä, että Yhdysvallat olisi liittolaisensa Saudi-Arabian kanssa ryhtynyt öljysotaan Venäjää vastaan. Tietäen Venäjän taloudelle tärkeän öljyn hinnan ryhtynyt painamaan tarkoituksella öljyn hintaa yhä alemmaksi. Näin on esimerkiksi saatu ruplan kurssi voimakkaasti heikkenemään. Tätä osoittaisi lukuisat Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian päättäjien vierailut toistensa luona.

Toinen mahdollinen rintama kulkee Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuottajien ja Saudi-Arabian tavallisen öljyn tuotannon välillä. Kumpikin kilpailisi markkinoista alentamalla hintojaan. Tästäkin on Venäjälle suurta haittaa, koska sen talous riippuu kuitenkin suuresti öljyn maailman markkinahinnoista.

USA:n öljy-yhtiöt ovat yksityisiä kun sitä vastoin Venäjän ja Saudi-Arabian öljytuotanto on paljolti sikäläisten hallintojen käsissä. Kuitenkin USA:n öljy-yhtiöt ovat kasvattaneet tuotantoaan siinä määrin, että se näyttää koituvan niiden omaksi tappioksi samoin kuin muiden haitaksi. Herää kysymys onko tässä jotain muuta takana, jota meille ei kerrota? Miksi USA:n liuskeöljytuottajat ovat pyrkineet entisestään kasvattamaan tuotantoaan? Saavatko ne jotain subventioita? Kuitenkin öljyn tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Ylitarjonta laskee hintaa.

Tuottajakartelli Opec ei näytä kykenevän tai haluavan estää hintojen laskua varsinkin, kun sen suurin tuottaja Saudi-Arabia ilmoitti, ettei se aio osallistua minkäänlaisiin rajoituksiin hintojen nostamiseksi.

Oli syy sitten tahallaan aiheutettu öljysota tai mikä muu tahansa, aiheuttaa se Venäjän taloudelle hankaluuksia. Ei se kuitenkaan tuhoa Venäjää ja sen taloutta. Mutta ennen kaikkea maailman ilmasto ja luonto kärsii entistä suurempina saastemäärinä liuskeöljyn pumppaamisen ja öljyn polttamisen aiheuttamista saasteista.