TALVISOTA
Kuten viime kirjoituksessani lupasin palaan aiheeseen talvisota ja kirjoitan oman mielipiteeni asiasta. Talvisodasta tulee kuluneeksi nyt tasan 80 vuotta. Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 ja kesti siis 105 päivää. Olen aina pohtinut olisiko talvisota voitu välttää ja olisiko näin voitu välttää myös jatkosota? Mielestäni tämä olisi ollut täysin mahdollista, jos Suomi olisi toiminut järkevästi ja Suomessa olisi ollut viisaampi hallinto. Tätä ovat pohtineet muutkin ja nykyään yhä enenevässä määrin. Tiedän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Tämä on kolmas osa sarjasta, josta kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani.
Tuona aikana alkoi toinen maailmansota, joka oli jatkoa ensimmäiselle maailmansodalle. Oli myös selvää, että Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto yritti varautua tulevaan sotaan. Tähän tähtäsi Molotov-Ribbetrop-sopimus, josta kirjoitin viime kerralla. Suomi on Neuvostoliiton naapurivaltio ja kuten hyvin tiedetään Suomi oli tuohon aikaan hyvin saksalaismielinen. Suomen eliitti suorastaan palvoi saksalaista maailmaa. Jo jääkäriliike oli ollut osoituksena tästä. Suomeen ilmestyi natsimieliset Lapuanliike, IKL eli Isänmaallinen Kansanliike sekä Akateeminen Karjalaseura. Suomessa harjoitettiin kommunistivainoja ja Suomessa vallitsi yleisesti "ryssäviha". Suomessa harjoitettiin jopa sotilaallista toimintaa Saksan kanssa. Sukellusveneet oli Saksalta kielletty ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta salaa yhteistoiminnassa Suomen kanssa Saksa ryhtyi kehittelemään sukellusveneitä Suomessa jo vuonna 1932. Lukuisiin yksityiskohtiin mm. kansainvälisiin on tässä turha paneutua.
Neuvostoliiton toiseksi tärkein kaupunki oli Leningrad, mutta Suomen itäraja sijaitsi vain n. 30 kilometrin päässä Leningradistaja oli tuolloisen tykinkantaman päässä. Neuvostoliitto oli tietoinen tilanteesta ja halusi varautua asiaan. Neuvostoliiton lähetystön sihteeri Boris Jartsev oli jo useita kertoja vuoden 1938 aikana yrittänyt neuvotella suomalaisten kanssa tilanteesta. Hän tapasi mm. ulkoministeri Rudolf Holstin, pääministeri A. K. Cajanderin ja ministeri Väinö Tannerin. Hän kertoi, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon ja toi esiin epäilyjä Suomen kyvystä estää saksalaisten hyökkäystä Suomen kautta. Neuvostoliitto voisi antaa sotilaallista ja taloudellista apua tässä tapauksessa, mutta oli ilmiselvää, että tähän ei suhtauduttu myönteisesti Suomessa tuossa ilmapiirissä. Suomessa torjuttiin kaikki Neuvostoliiton ehdotukset.
Tuloksettomien neuvottelujen seurauksena Neuvostoliitto halusi neuvotella Suomen kanssa rajasiirroista ja aluevaihdoksista suojellakseen Leningradia. Rajaneuvottelut alkoivat Moskovassa 5. lokakuuta 1939. Neuvotteluja käytiin kolmessa jaksossa 12. - 14. lokakuuta, 3. - 4. marraskuuta ja 9. marraskuuta 1939. Neuvottelijoina toimivat Suomen puolelta valtioneuvos J. K. Paasikivi, Suomen lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, jaostopäällikkö Johan Nykopp ja sotilasasiantuntija Aladar Paasonen. Myöhemmin valtioministeri Väinö Tanner ja valtioneuvos Rafael Hakkarainen. Neuvostoliiton puolelta Neuvostoliiton korkein johto mm. Vjatseslav Molotov ja Josiv Stalin. Ehdotettiin aluevaihdoksia, jossa Suomi saisi yli kaksi kertaa isommat alueet Karjalasta Repolan ja Porajärven alueet vaihdosta alueisiin Leningradin edustalta, Suomenlahden ulkosaarista, sekä vuokrasta Hangon ja Lappohjan satamista. Suomen valtioneuvosto ei hyväksynyt vaihtokauppaa, koska yleinen mielipide ja eduskunta vastustivat sitä. Tuolloisessa ilmapiirissä Suomen hallitus ja johto varsinkin maalaisliitto ja kokoomus eivät hyväksyneet alkuunkaan ajatusta. Ulkoministeri Eljas Erkko (Helsingin Sanomien omistaja) vastusti jyrkästi neuvotteluja. Hänen mielestään ei saisi suostua mihinkään, koska Neuvostoliito ei ollut mikään suurvalta. Paasikivi ja Mannerheim olivat taas hyväksymisen kannalla. He tunsivat Neuvostoliiton, mutta eivät mahtaneet tilanteelle Suomessa mitään. Paasikivi nimittikin myöhemmin talvisotaa Erkon sodaksi.
Uusimman teoksensa toisessa osassa Stalinista, "Waiting for Hitler, 1929 - 1941" (Hitleriä osoteltaessa) Princetonin yliopiston professori Staphen Kotkin kuvailee varsin seikkaperäisesti myös Suomen tapahtumia ennen talvisotaa ja siihen ajautumista. Hän päätyy täysin samoin kuin minä päätelmään, että Suomi olisi voinut välttää talvisodan. Hänellä on ollut paljon uutta materiaalia käsissään sekä Suomen puolelta että Neuvostoliiton puolelta. Hän päätyy samaan tulokseen, että Suomen strategia syksyn 1939 neuvotteluissa Moskovassa ei nojannut realismiin. Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD oli täysin tietoinen Suomen sotilaspiirien saksalaismielisyydestä. Myös Suomen hallituksessa mm. Hella Wuolijoki ja Caj Sundström raportoivat NKVD:lle , miten suhtauduttiin asioihin. Varsinkin ulkoministeri Eljas Erkon negatiivinen vaikutus neuvotteluihin oli ratkaiseva. Eräillä illallisilla Erkko oli nostanut maljoja "Saksan suurenmoisille asevoimille". Erkko ei ollut ainoa, mutta varsin tärkeä tekijä tulevissa tapahtumissa. En lähde pohtimaan tarkemmin itse neuvotteluja, mutta Stalinin sanoma oli "Koska Leningradia ei voi siirtää, maiden rajaa voidaan". Hän tarjosi korvikkeeksi yli kaksi kertaa suurempia alueita Karjalasta, joita Suomi oli Tarton rauhassa 1920 vaatinut itselleen. Pääministeri Cajander ja ulkoministeri Erkko eivät joustaneet, joten sota syttyi.
Neuvostoliiton vaihdossa tarjoamat alueet olivat yli kaksi kertaa isommat kuin luovutettavaksi tarkoitetut alueet.
Neuvottelujen katkettua Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta. Tätä edelsi kuitenkin yhä salaperäinen tapahtuma "Mainilan laukaukset" 26. marraskuuta 1939. En rupea pohtimaan tätä asiaa, koska se ei kuulu aiheeseeni eikä itse asiassa vaikuttanut talvisotaan mitenkään. Sota kesti siis 105 päivää ja päättyi Suomen ehdottomaan antautumiseen 13. maaliskuuta 1940. Jos Suomi olisi jatkanut sotaa vielä viikonkin, puolustuskyky olisi romahtanut täydellisesti. Suomi olisi miehitetty kokonaan. Suomi menetti toiseksi suurimman kaupungin Viipurin ja 11 prosenttia maa-alueestaan. Suomalaisia, pääasiassa nuoria miehiä kuoli 25 904, Neuvostoliitto menetti 126 876 kaatunutta. Lisäksi tulevat haavoittuneet ja kadonneet. Erityisesti turhat ihmisuhrit surettavat minua. Talvi oli poikkeuksellisen kylmä ja ankara (talvi 1939 - 1940 oli vuosisadan kylmimpiä).
Talvisodassa Suomen menettämät alueet. Menetettiin myös Käkisalmi. Kannattiko?
No nyt on nyt sitten paikallaan ajatella kannattiko tuo sota? Sota on aina hyvin traagista aikaa. Suomessa on annettu talvisodalle paljon symbolista merkitystä. "Suomalaiset taistelivat urhoollisesti yhtenä miehenä suurta ylivoimaista vihollista vastaan". Siitä on muodostettu jonkinlainen positiivinen yhtenäisyyden ja urheuden symboli ja liturgia. Puhutaan "talvisodan hengestä". Onko siinä järkeä? En voi olla ajattelematta, mitä Suomi menetti. Suomi menetti toiseksi suurimman kaupungin Viipurin. Suomi menetti melkein 26 000 nuorta parhaassa iässä olevaa miestä ja vammautuneina lähes 44 000 miestä. Suomi menetti suuren osan Karjalaa, pinta-alastaan 11 prosenttia. En voi olla ajattelematta myös niitä noin 127 000 kaatunutta Neuvostoliittolaista nuorta miestä ja melkein 200 000 haavoittunutta miestä. Mutta kaikesta huolimatta Neuvostoliitto saavutti tavoittelemansa. Jälkiseurauksena seurasi jatkosota, jota ei varmasti olisi ollut ilman talvisotaa. Näin ollen päädyn ilman muuta negatiiviseen tulemaan. Jos Suomen johtajilla olisi ollut hivenenkään järkeä, olisi voinut olla Suomelle suuri etu suostua Neuvostoliiton ehdotuksiin. Suomi olisi voinut säästyä Ruotsin tavoin kahdelta tuhoisalta sodalta.
Talvisota voidaan kiteyttää muutamaan lauseeseen. Suomea hallitsi suunnaton tyhmyys, itsepäisyys ja "ryssäviha". Neuvostoliitto oli taas pakon edessä. Neuvostoliittoa uhkasi sota, jossa taisteltaisiin sen olemassaolosta. Neuvostoliiton tarjoukset suomalaisille olivat hyvin edullisia. Ne tulivat turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Suomalaisilla ei vain riittänyt järkeä tarttua tarjoukseen. Melkeinpä ainoat järkevät poliitikot Suomen puolelta olivat J. K. Paasikivi ja Gustaf Mannerheim, mutta heidän ehdotuksiaan ei noudatettu. Neuvostoliitto ja Stalin kohtelivat loppujen lopuksi Suomea varsin lempeällä kädellä sodan loputtua. Eihän Suomea edes miehitetty. On sanottu ja kirjoitettu, että tämä ehkä johtui siitä, että Stalin tunsi sympatiaa Suomea ja suomalaisia kohtaan. Hänhän kävi Suomessa usein ennen Venäjän vallankumousta.
Suomessa talvisodan myytti on kasvatettu äärimmäisyyksiin. Yhä meillä on vanheneva ja harveneva joukko, joka pitää talvisodan legendaa yllä. Erityisesti se sukupolvi, joiden isät taistelivat talvisodassa korostavat tätä legendaa. Nuoret ja nykynuoret ovat kuitenkin yhä harvemmin tässä mukana. Itsekin kuulun niihin, joiden mielestä Suomi teki suuren erehdyksen valitessaan sodan. Yhä enenevässä määrin käydään polemiikkia siitä, olivatko sodat tuolloin Suomelle välttämättömiä. Uudet tutkimukset tulevat osoittamaan avautuviin lähteisiin pohjautuen, että talvisota oli suuri erehdys Suomelle. On selvää, että talvisota johti sitten jatkosotaan, jossa haettiin revanssia. Tulen varmaan piakkoin kirjoittamaan tästäkin myyttikokoelmasta.
Tampere liekeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan!