Kirkasotsainen mies

LUIN KAKSI KIRJAA

Luin kesäkuussa kaksi kirjaa. Ensimmäinen oli Matti Kososen ja Pekka Tuomikosken kirja Suomen armeijan marssiopas Itä-Karjalaan 1938. Toinen kirja oli Matti Kososen ja Heidi Ruotsalaisen Agenttikoulun naiset Lottana vakoilijoiden ja kaksoisagenttien keskellä. Molemmilla kirjoilla oli yhteisiä tekijöitä, yhteinen toinen on kirjailija Matti Kosonen ja toisena vakoilun maailma.

Kirja Suomen armeijan marssiopas Itä-Karjalaan 1938 kertoo suomalaisten vakoilusta, sabotaasitoiminnasta ja kiihottamisesta Neuvostoliiton puolella olevien karjalaisten kylien väestöstä kapinaan neuvostoliittoa vastaan vuosina 1918 - 1938. Mikkelissä koulutettiin propagandakomppania, jonka tehtävä oli kiihottaa rajan takana olevaa väestöä vallitsevaa hallintoa vastaan. Hankittiin tietoja, miten Itä-Karjalassa eletään ja mitä siellä tapahtuu. Vakoiltiin tietoja kaikesta mahdollisesta teiden ja siltojen rakenteista ja kunnosta aina tehtaisiin, varuskuntiin, miehistövahvuuksiin ja aseistuksiin saakka. 78-sivuinen opas sisältää yksityiskohtia puna-armeijan joukko-osastoista, jalkaväestä, ilmavoimista, rajavartiostosta, rautateistä, kylistä, väestöstä ja jopa autokannasta. kirjasta otettiin aikoinaan 100 000 kappaleen painos.

Kirjan kuvitusta

Rajan ylitys oli tuohon aikaan ilmeisen helppoa melkein talvisotaan saakka. Tietojen saanti oli varsin tarkkaa ja onnistunutta, mutta paikallisten asukkaiden "käännytystyö" ilmeisen epäonnistunutta. Rajan ylittäminen luvatta rauhan aikana suvereeniseen valtioon ei näyttänyt suomalaisille olevan koskaan mikään moraalinen ongelma. Tämän perusteella ymmärtää varsin hyvin miksi Neuvostoliitto ryhtyi siirtämään epäluotettavaksi kokemaansa suomensukuista väestöä muualle Neuvostoliittoon. Suomessa vallitsi varsin saksalaismielinen ilmapiiri. Vaikka Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja Suomeen ei valittu saksalaisprinssiä täällä oltiin hyvin saksalaismielisiä. Kirjaa lukiessa ihan tuntuu siltä kuin Suomi olisi valmistautumassa sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

 Kirjan kuvitusta

Siksipä suomalaisista tuntui varmasti varsin järkyttävältä Molotov-Ribbentrop-sopimus vuonna 1939. Ei ymmärretty, että siinä molemmat osapuolet valmistautuvat tulevaan sotaan. Stalin ja Hitler tiesivät varsin hyvin päävastustajansa, mutta tarvitsivat aikaa valmistautumiseen. Stalin tiesi, että Hitler hyökkää enemmin tai myöhemmin. Silti Stalin ei ollut vielä valmis Hitlerin aloitettua operaatio Barbarossan 22. kesäkuuta 1941 hyökkäämällä Neuvostoliittoon. Suomi käytti sekä talvisodassa, että jatkosodassa kerättyjä vakoilutietoja hyväkseen.

Kirjan esittämää kuviota vasten ymmärtää myös hyvin epäluotettavina pidettyjen  ihmisten pakkosiirrot Neuvostokarjalasta ja Baltian maista, varsinkin Virosta, muualle Neuvostoliittoon koska näihin ei luotettu rajojen läheisyydessä ja tuleva sodan lähestyessä. Silti Saksan vallattua Baltian maiden asukkaista huomattava osa toivottivat saksalaiset tervetulleiksi. Viro ja Liettua olivat ainoat maat maailmassa, jotka tappoivat kaikki juutalaisensa ja julistautuivat "juutalaisvapaiksi maiksi". Voisin mainita tässä, että Suomi lähetti Viroon 1942 viisi juutalaista miestä ja kolme perheen jäsentä, jotka Virolaiset murhasivat.

Se, mikä kirjasta mielestäni jää uupumaan on ranskalaisten ja englantilaisten sekä suomalaisten valkoisten venäläisemigranttien vakoilu- ja sabotaasitoiminta samaan aikaan nuoressa Neuvostoliitossa. Usein tässä oli yhteistoimintaa. Muuten kirja sisältää aika paljon minulle jo ennestään tuttua ainesta.

 Toinen kirja Agenttikoulun naiset on melkein kuin jatkoa ensimmäiselle kirjalle, mutta se käsittelee toimintaan osallistuneita suomalaisia naisia. Kirja on kuvaus nuorten naisten, lottien osallisuudesta jatkosodan aikana Päämajan tiedusteluorganisaatioissa. Työ oli salaista, mutta lähinnä avustavaa kaukopartiomiesten ja agenttien rinnalla Suomen armeijan salaisimmassa tiedusteluyksikössä. Se oli lähinnä kielenkääntämistä  ja puhtaaksikirjoittamista. Varsinaiseen vakoiluun naiset eivät Suomessa osallistuneet vaikka liikuttiin paljon valloitetuilla alueilla. Yhteistoiminta saksalaisten kanssa oli varsin laajaa.

Varsinaisia agentteja tai naisvakoilijoita Suomella ei ollut. Kuuluisimmat naisvakoilijat toisen maailmansodan aikana olivat Neuvostoliitolla. Suomessa kuuluisin heistä oli kiinni saatu Kerttu Nuorteva, joka lähetettiin desanttina Suomeen vuonna 1942, saatiin kiinni, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon. Suomessa kirjalija Hella Wuolijoki pidätettiin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi ja vangittiin. Käsittääkseni hän ei kuitenkaan ollut vakoilija vaan toimi ennakkoluulottomasti oman järkeilynsä mukaan Suomen ja ennen kaikkea rauhan hyväksi.

Toisen maailmansodan aikana kuuluisin naisvakooja  oli kaiketikin neuvostovakooja  näyttelijätär Olga Tsehova, joka pääsi hyvinkin lähelle Hitleriä ja propagandaministeri Joseph Goebbelsiä, jotka kuvailivat häntä "eine charmante Frau". Hän näytteli lukemattomissa saksalaisissa filmeissä. Vakoojana hän toimi Moskovan käskystä ja toimitti tiedot Moskovalle. Hän oli sukua kirjailija Anton Tsehoville. Muitakin neuvostonaisvakoojia oli Saksassa. Maailman kuuluisin naisvakooja on varmasti Mata Hari, joskin on varsin kyseenalaista oliko hän todella vakooja.

Olga Tsehova

Olga Tsehova Hitlerin vieressä oikealla puolella