HUH, HUH!
Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet en ole ehtinyt vähään aikaan kirjoittamaan mitään. Tämä johtuu siitä, että minulla on ollut kiireitä. Aikaa ei kerta kaikkiaan ole ollut. Mutta kenties nyt saan sen verran ajan päästä kiinni, että ehdin pistää jotain koneelle. Aiheita kyllä olisi ollut vaikka millä mitalla. Otan tällä kertaa esille jotain hyvin ajankohtaista ja kenties hirveintä, mitä olen koskaan kirjoittanut. Esille tulee ajatusrakennelmia ja aiheita, joita on keskusteltu Ukrainan sotaoperaation yhteydessä.
Ukrainalla on uusia metodeja säilyttää lännestä tulevia aseita, varusteita ja ammuksia. He ovat ruvenneet käyttämään alueellaan sijaitsevia ydinvoimaloita varastoina, joihin sijoittavat varusteet kun ne saapuvat maahan. Näin jos Venäjä pommittaa näitä alueita sitä voidaan syyttää maailman turvallisuuden vaarantamisesta. Tätä Ukrainan tapaa käyttävät yleensä kansainväliset terroristit. Maassa on kaikkiaan15 ydinvoimalaa. Toisaalta esimerkiksi Zaporizzjan ydinvoimala, joka on Euroopan suurin on venäläisten hallussa. Ukrainalaiset ovat valmiita käyttämään aseina ydinvoimaloita, mutta se voisi merkitä Euroopalle surkeita oloja jos tapahtuu jotain vakavaa.
Lännessä mentiin sitten
siihen mihin ei pitänyt mennä. Ukrainalle myönnettiin panssarivaunuja. Tämä
merkitsee sitä, että Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa sekaantuvat yhä syvemmälle
Ukrainan konfliktiin. Tosin mitään suuria määriä ei toistaiseksi myönnetty ja tiedot
määristä ovat yhä epämääräisiä kuten myös toimitusajat. Myös varustelutaso on
aika sekavaa. Esimerkiksi amerikkalaista Abrams-taisteluvaunuja toimitetaan
vain riisuttua mallia, joissa ei ole esimerkiksi köyhdytetystä uraanista
valmistettua panssarointia, joka on paljon vahvempaa. Myös muu varustelutaso on
heikompaa. Amerikkalaiset eivät halua,
että venäläiset saavat tietoonsa Abramsin kaikki ominaisuudet. Yhdysvaltain
armeija käyttää Abrameissa yleisesti polttoaineena suihkukoneiden kerosiinia,
mikä tuottaa tiettyjä ongelmia. Ongelmaksi on yleisesti muodostunut suuri
polttoaineenkulutus sekä melutaso. Myös koulutus tuottaa suuria ongelmia. Liian
suuri uhka on antaa amerikkalaisten osallistua taistelutoimiin, vaikka heitä
onkin jo suuri määrä muussa taistelutoiminnassa Ukrainassa vapaaehtoisina ja
"kouluttajina". Abrams on helpohko kohde, koska sisältää paljon
elektronisia laitteita ja apuvälineitä, jotka ovat hyvin herkkiä vaikkapa
sinkoiskulle, joka voi kaataa asejärjestelmiä ohjaavan tietokoneen. Abramsien toimitukset tapahtuvat ilmeisesti
myöhemmin kuin muiden panssareiden.
Leopardit piti vapauttaa häkeistään. Abramsit annettiin sen takia, että Saksa antaisi Leopardit. Alkujaan Saksa ei halunnut antaa Leopardeja, mutta joutui suuren poliittisen pakotepaineen alla myöntymään. Zelenskyi halusi nimenomaan saksalaisia Leopardeja. Varsinkin Puolan ja Baltian maiden painostus muodostui ankaraksi. Amerikkalaiset eivät halunneet antaa Abramseja tähän sotatoimeen, koska ne ovat mainettaan huonompia ja tulevat pilaamaan maineensa. Kansainvälisesti Leopardeja pidetään parempina panssareina kuin Abramseja. Britannia antaa Challendereita ja Ranska Leclercejä. Ongelmaksi muodostuu koulutus ja toimitusten eriaikaisuus. Myös huolto ja korjaus ovat ongelmia. Todennäköisesti ne täytyy järjestää Puolaan. Jokaisesta mallista kolmesta ensimmäisestä Venäjän sotasaaliiksi saadusta kappaleesta ensimmäinen menee aina Venäjälle, toinen menee Iraniin ja kolmas Kiinaan tutkittaviksi miten ne ovat rakennettu ja miten ne toimivat. Sitä vastoin venäläisten T-72 panssareiden huolto ja korjaus jopa rintamaoloissa on varsin joustavaa ja helppoa. Vaunua on helppo ja halpa valmistaa suuria määriä. Lisäksi Venäjä käyttää Ukrainassa myös muita panssarimalleja.
Suomen ja Ruotsin kannalta pääaiheeksi muodostui kuitenkin Natojäsenyys, joka näyttää nyt siirtyvän Ruotsin toiminnan takia hamaan tulevaisuuteen. Ensin Ruotsissa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogania esittävä nukke ripustettiin jaloista roikkumaan sillalta. Sitten äärioikeistolainen Rasmus Paludan poltti 21.1. julkisesti Ruotsin Turkin lähetystön vieressä Koraanin. Tämän Turkki koki suurena loukkauksena ja siellä poltettiin julkisesti Ruotsin lippuja. Myös kaikkialla muslimimaissa tämä koettiin loukkaavana ja monissa maissa osoitettiin mieltä Ruotsia vastaan ja poltettiin Ruotsin lippuja. Itse mietin, mitenkähän Suomessa suhtauduttaisiin jos joku menisi Senaatintorille Suurkirkon portaille ja polttaisi julkisesti Raamatun? Rangaistaisiinko häntä ja miten ankarasti? Rasmus Paludania ei rangaistu mitenkään vaikka hän vähän myöhemmin poltti kolme Koraania julkisesti myös Tanskassa. Joillakin ihmisillä ei ole eettisyyden häivääkään, että osaisivat kunnioittaa toisten ihmisten kulttuuritaustaa. Se on rasistista toimintaa. No seurauksena Turkki ei halua Ruotsin toistaiseksi liittyvän Natoon. Suomelle tosin on vihjaistu, että Suomelle tämä voisi olla mahdollista. Haluaako Suomi tätä on toistaiseksi avoin kysymys? Hyvin tärkeä kysymys on se, että Turkki on toiseksi suurin Naton jäsen ja siksi hyvin tärkeä Natolle. Yhdysvalloilla ja Turkilla on paljon erimielisyyksiä, koska Yhdysvallat ei ymmärrä Turkkia. Venäjällä on aika hyvät välit Turkin kanssa. Turkki ei osallistu Venäjän vastaisiin sanktioihin.
Jonkinlaista kriisiä Ukrainassa osoittaa se, että presidentti Zelenskyi erotti 23.1.2023 kaikkiaan 11 ministeriä virastaan. Lisäksi kaikkia virkamiehiä on kielletty lähtemästä Ukrainasta. Yrittävätkö rotat paeta uppoavasta laivasta? Lisäksi aseistakieltäytyjien metsästystä jatketaan. Nyt tämä on ulotettu myös ulkomaille. Kaikkia ukrainalaisia miehiä, jotka ovat 18 - 60 -vuotiaita on ruvettu ottamaan kiinni koko Euroopan alueella. Varsinkin Latvia ja Liettua osallistuvat tähän varsin aktiivisesti. Jää nähtäväksi miten Suomi suhtautuu tähän? Otetaanko tälläkin kiinni ukrainalaisia pakolaisia, jotka ovat aseenkantoiässä. Ukrainassa ei haluta astua riveihin. Siellä suunnitellaan kuitenkin totaalista mobilisaatiota tällä hetkellä. Lisäksi Ukrainassa on vihjaistu, että myös naiset joutuisivat sotimaan rintamalle. Näköjään ukrainalaisten ainoa paikka paeta armeijaa on Venäjä. Siellä ei oteta kiinni ukrainalaisia miehiä eikä naisia. Venäjällä on alkanut uusi suuri aalto vapaaehtoisten halu astua Venäjän taisteluriveihin tässä sotaoperaatiossa Ukrainaa vastaan.
Mutta sitten itse pääasiaan. Seuraavat esille tulevat asiat eivät ole minun keksintöäni vaan ne tulevat erilaisista tietolähteistä. Erilaisia näkemyksiä on mahdotonta sovitella yhteen. Ukrainan presidentti Zelenskyi on nyt ryhtynyt vaatimaan maalleen taistelukoneiksi F-16 hävittäjiä. Yhdysvallat on toistaiseksi vastustanut ajatusta, mutta niinhän se teki jo Abramsien kohdallakin. Joidenkin mielestä tässä on vain ajasta kysymys. Hävittäjissä ei saisi olla mitään supersalaista, ettei Venäjä saisi tietää niistä. Lentäjien koulutus voisi kestää jopa vuoden. Mitä tapahtuisi, jos lentäjinä toimisivat Natomaiden lentäjät? Ukrainassa ei juuri ole soveliaita lentokenttiä koneille. Ukrainalaiset lentokentät ovat kaikki käytännössä tuhottu eivätkä sovi länsikoneille. Mikä olisi seuraus, jos käytettäisiin läheisien Natomaiden esimerkiksi Puolan, Slovakian, Unkarin ja/tai Romanian kenttiä? Ne lentokentät, jotka osallistuvat koneiden lähettämiseen ja huoltamiseen ovat sallittuja kohteita venäläisille pommituksille. Venäjällä olisi silloin selkeä oikeus pommittaa niitä. Laajenisiko sota silloin Venäjän ja Naton väliseksi sodaksi? Juuri tämä on vaarallista. Ukraina vaatii itselleen myös sukellusveneitä. Mitä tästä seuraisi?
Puolassa huolletaan ja korjataan jo nyt ukrainalaista sotatekniikkaa kuten esimerkiksi panssarivaunuja. Silti se väittää ettei osallistu sotaan eikä ole sodan osapuoli. On selvää, että Venäjällä on tajuttu tämä rajojen jatkuva rikkominen. Siellä ollaan toista mieltä. Tämä on selkeästi jo monien rajojen ylittämistä, kuten oli panssareiden toimittaminenkin. Tankki ei ole puolustusase, se on hyökkäysase. Alkaa yhä enemmän vaikuttamaan siltä kuin Nato olisikin toinen osapuoli Venäjää vastassa tässä konfliktissa. Siis kyseessä onkin sota Naton ja Venäjän välillä, mutta toistaiseksi vain Ukrainan tantereella. Latviassa on ehdotettu jo ihan avoimesti, että Naton pitäisi tunnustaa olevansa sodan toinen osapuoli. Venäjällä ymmärretään hyvin epäsuhta Naton ja Venäjän asevoimien välillä. Mutta on turha kuvitella, että Venäjä pysähtyisi tai peräytyisi jo valloittamiltaan alueilta. On hyvä muistaa, että Venäjä on maailman suurin ydinasevalta.
Lännessä puhutaan paljon, että Venäjän on peräännyttävä alueilta, joita se on "valloittanut" Ukrainalta. On selvää, että tätä ei tule tapahtumaan vaan operaatio jatkuu. Venäjällä sanotaan jopa, että se ei ole vielä edes aloittanut varsinaista operaatiota. Kaikki on ollut vasta tunnustelua ja valmistelua operaatiota varten. Lännessä on myös ehdotettu neuvotteluja Naton/Ukrainan/Venäjän välillä. Tässä ei oteta huomioon kuinka monta kertaa Venäjää on petetty tällaisissa "neuvotteluissa". Venäjällä sanotaan, että tämä sotaoperaatio alkoi jo vuonna 1991. Tällöin Neuvostoliiton hajotessa Venäjälle luvattiin, että Nato ei tule laajenemaan tuumaakaan kohti Venäjää. Kuitenkin Nato on laajentunut jo seitsemänä aaltona kohti Venäjää ja on jo melkein joka puolella kiinni sen rajoissa. Kun Venäjä on huomauttanut tästä sille sanotaan, että asia ei kuulu teille. Kellekä se sitten kuuluu, jos Venäjälle annettua lupausta ei olla pidetty? Jos rajat olisivat pysyneet vuoden 1991 tasolla mitään sotaa tai tällaista konfliktitilannetta ei olisi syntynyt. Sama toistuu yhä jatkuvasti. Kumpaakaan Minskin sopimusta ei olla pidetty vaan niitä käytettiin hyväksi Ukrainan varustamisessa. Näin ilmoitti Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel. Eikä tässä ollut läheskään kaikki. Siis toistuvasti kaikki lupaukset petetään. Kannattaako Venäjän enää neuvotella? Venäjä on tullut siihen tulokseen, että siitä ei ole mitään hyötyä
Millä tolalla ovat Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset suhteet? Tilannetta on verrattu jopa Karibian kriisiin. Yhdysvallat on tehnyt kaikkensa pilatakseen Venäjän ja Euroopan väliset suhteet. Russofobit sanovat jopa, että maailman kartalta täytyy hävittää "Venäjä" -sana kokonaan. Venäjän vastainen hysteria vallitsee sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Kyse ei missään nimessä ole Ukrainasta. Venäjä on heittänyt areenalle kysymyksen Yhdysvaltojen maailmaa hallitsevasta asemasta. Ukrainan kriisi on vetänyt esille koko maailmassa vallitsevan järjestelmän. Kyse ei ole Ukrainan valtaamisesta ja sen jälkeen joidenkin muiden valtioiden hallitsemisesta. Ukrainassa on kyse Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneestä maailmassa vallitsevasta tilanteesta ja yritys pudottaa Venäjä jälleen siihen taloudelliseen ja poliittiseen tilaan, jossa se oli Neuvostoliiton hajotessa. Miten tässä tilanteessa voidaan enää keskustella mistään? Venäjä haluaisi keskustella tasavertaisesti Yhdysvaltojen kanssa, mutta sitä Yhdysvallat ei halua. Pitäisi olla kyse Venäjän oikeuksista ja ehdottomasta turvallisuudesta. Amerikkalaiset eivät toistaiseksi ole tähän valmiit. He eivät halua minkäänlaista keskustelua Venäjän kanssa.
Maailman kartalta amerikkalaiset haluavat siis pyyhkiä pois "Venäjä" -sanan kokonaan. Ukrainasta amerikkalaiset ovat löytäneet erinomaisen välineen tarkoitukseensa. Mitään diplomaattista keinoa amerikkalaiset eivät halua käyttää, vaan Ukrainan armeijaa amerikkalaisilla välineillä. Heillä ei ole mitään väliä ukrainalaisten kuolleiden määrällä vaan tärkeämpää on se, miten he pystyvät hallitsemaan niitä 50 valtiota siinä ympärillä. Vaatimus on, että Venäjä palautuu vuoden 1991 rajojen taakse, maksaa korvaukset sodan tuhoista ja asettaa sotasyylliset oikeuden eteen. Mikään tasaveroinen keskustelu ei tule kysymykseenkään. Siis toisten käsillä yritetään ratkaista omia ongelmia. Siksi yritetään antaa Ukrainalle aseita joilla hyökätä. Nord-Stream putkien räjäyttämisen ja valtavien sanktioiden jälkeen Eurooppa on sidottu amerikkalaiseen energiaan. Tällä Yhdysvallat tienaa varoja mm. aseisiin. Amerikkalaisia ei kiinnosta Ukrainan kansa tai Ukrainan valtio vaan toimittaa enemmän aseita ja sotaväkeä Venäjää vastaan. Amerikkalaiset itse eivät missään nimessä halua suoraa kontaktia venäläisiin taistelutantereella. Siksi he ovat antaneet kuvan, että eivät ole sotaoperaation toinen osapuoli. Yhdysvalloilla ja Venäjällä oli New Start -ydinasesopimus. Nyt amerikkalaiset ovat ilmoittaneet Venäjälle, että he valehtelivat solmiessaan tämän sopimuksen. Venäjä on yhä pitänyt tästä sopimuksesta kiinni.
Venäjällä on rinnastettu nykyistä tilannetta Napoleonin aloittamaan sotaan 1812 ja Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon 1941. Napoleon voitettiin lopulta Borodinon taistelussa ja sen seurauksena ja Hitlerin Saksa Stalingradin taisteluissa 31.tammikuuta 1943 ja sen seurauksena. Sen 80 -vuotisvoitonpäivää vietettiin nykyisessä Volgogradissa 1. - 2. helmikuuta suurin juhlallisuuksin. On merkittävää, että nykyistä tilannetta Ukrainassa rinnastetaan näihin. On aivan selvää, että kaikilla kolmella on paljon yhteistä. Käytännöllisesti katsoen kaikissa näissä koko Eurooppa oli Venäjää vastassa. Venäjän asennoituminen on hyvin vakavaa näihin kolmeen taisteluun. Läheskään kaikki lännessä eivät ole ymmärtäneet tilannetta ja sen vakavuutta. Jälleen Venäjä joutuu taistelemaan olemassaolostaan. Jälleen saksalaiset tankit nimeltään Leopardit uhkaavat Venäjää. Venäjä taistelee itsenäisyydestään ja alueensa koskemattomuudesta. Tämä merkitsee täysin uutta ajattelua aikaisempaan verrattuna. Se merkitsee sitä, että Venäjä taistelee loppuun saakka. Tämä merkitsee sitä, että jos länsi lisää voimia se lähestyttää kohti kolmatta maailmansotaa. Tässä ajattelussa on selvää, että kannattaako säilyttää Ukraina, jos se lisää kolmannen maailmansodan uhkaa. Jo nyt jotkut lännessä alkavat ymmärtää.
Onko siis edessä kolmas maailmansota. Jos Venäjällä ei olisi ydinaseita länsi ja Nato olisivat jo hyökänneet Venäjälle. Pidetään todennäköisenä, että länsi pelkää ydinsotaa ja siksi ei uskalla voimakkaasti laajentaa tätä konfliktia. Venäjä voi toistaiseksi jatkaa. Siitä huolimatta Ukrainalle toimitetaan aseita. Asiantuntijat Venäjällä kertovat, että yksi ainoa ydinpommi riittäisi jälkiseuraamuksineen tuhoamaan käytännöllisesti katsoen kaiken elämän Britanniassa. Jo aikaisemmin Vladimir Putin on kertonut, että yksi ydinpommi tuhoaisi Ranskan tai Texasin kokoisen alueen. Putin sanoi 2.2.2023 Volgogradissa: Meillä on paljon voimakkaampia vastauksia heille. He eivät tiedä vielä mitä ne ovat. Miettikööt rauhassa asiaa. Mutta he tulevat näkemään ne. Mahdollisuudet meillä ovat paljon suuremmat kuin heillä. Meidän pelottelemisemme on aivan turhaa. Meillä on paljon järjestelmiä, joita emme ole vielä ottaneet käyttöön. Mutta nyt me voimme ottaa ne, jos tilanne vaatii.
Amerikkalaiset ovat tehneet vakavan virheen. He yrittävät taistella nyt kahdella rintamalla kahden ydinasevaltion kanssa. Toinen on Kiina ja taistelu Taiwanista. Amerikkalaiset puhuvat vain yhdestä Kiinasta ja tarkoittavat sillä Taiwania. Amerikkalaiset itsekin ovat hyvin erimielisiä asioista. Alkoi uusi kylmä sota. Diplomatialla ei ole merkitystä. Asiat ratkaistaan taistelukentillä. Amerikkalaiset toivovat, että ydinsota käytäisiin Euroopassa eikä Amerikassa. Tähän suuntaan se ajaa Venäjää. Tämä merkitsisi Amerikan voittoa. Tankkien tuominen Saksasta voisi merkitä Saksan häviötä. Euroopasta on hävinnyt sodanpelko. Se on pragmatismia. Toinen maailmansota on unohdettu. Ydinsotaa ei pelätä. Suurin osa maailmasta on Venäjän puolella. Amerikkalaisille oli yllätys, että Kiina tukee Venäjää sotaoperaatiossa Ukrainaa vastaan. Toisaalta Yhdysvallat on jo ainakin kaksi kertaa päätynyt täydelliseen häviöön, Ensimmäinen oli Vietnamin sota ja Toinen Afganistanin sota. Toisaalta on päädytty myös nollatulokseen. Tämä oli Kuuban kriisi 1960 -luvulla. Tämä voisi olla yksi ratkaisu, mutta Venäjä ei voi hyväksyä muuta kuin Ukrainan täydellistä häviötä ja sen natsihallinnon tuhoamista ja lopettamista. Pystyykö Yhdysvallat hyväksymään tämän ja missä määrin se kokee tällaisen tuloksen häviökseen? Pystyykö se kokemaan tuloksen tasaveroiseksi kuten Kuuban kriisissä vai häviökseen, koska oli tukenut Ukrainaa? Saatanistit Yhdysvalloissa ovat ryhtyneet rukoilemaan Ukrainan puolesta. Liekö tämä hyvä merkki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan!