Kirkasotsainen mies

 

UKRAINALAINEN MIES

Hän on syntyjään ukrainalainen mies, toimittaja. Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta naistoimittajasta, jotka ovat vaikuttaneet venäläisten sotaoperaatiossa Ukrainassa omilla tavoillaan. Ajattelin kirjoittaa nyt miehestä, joka on vaikuttanut omalla tavallaan suuresti tässä sotaoperaatiossa. Miehen nimi on Jurij Podoljaka (Юрий Подоляка) eli (Yuri Podolyaka). Hän on syntyisin ukrainalainen ja pitää nykyään verkossa sivustoja, joita seurataan käytännöllisesti katsoen koko ajan. Niin teen minäkin, olen tehnyt jo yli puoli vuotta.  Hänellä on monimiljoonapäinen uskollinen seuraajakunta. Hän esiintyy myös päivittäin monilla Venäjän television kanavilla. Hän on hyvin tunnettu ja hyvin kysytty esiintyjä. Hänen tärkein aiheensa on ajankohtainen sotatilanne Venäjän Ukrainan sotaoperaatiossa. Hänellä on paljon suhteita ja suuri jatkuvasti ajankohtainen ja yksityiskohtiin paneutuva tietomäärä operaation etenemisestä.

 

 

Jurij Podoljaka omilla sivuillaan, joita minäkin seuraan päivittäin

 

Jurij Podoljaka on syntynyt 1975 Ukrainassa Sumin kaupungissa. Hän on koulutukseltaan elektroniikkainsinööri. Mutta ajan myötä pakottavista syistä hänestä tuli hyvin kuuluisa toimittaja. Vuoden 2004 Maidanin mielenosoituksen aikana hän oli yksi organisaattoreista. Vuoden 2004 mielenosoitusta sanotaan usein oranssiksi vallankumoukseksi. Ensimmäisen Maidanin aikana ei ollut minkäänlaista russofobiaa eli venäjänvihaa mielenosoituksessa. Häneltä kysytään usein kadutteko, että osallistuitte ensimmäiseen Maidanin mielenosoitukseen? Hän sanoo aina, että "en kadu, haluan kansani onnea". Niihin aikoihin hän ryhtyi kirjoittamaan mm. nettiin. Hänestä syntyi toimittaja. "Vuoden 2004 Maidan oli aivan eri asia kuin vuoden 2014 Maidan." hän sanoo.  

 

Ymmärrettyään mihin suuntaan vuonna 2013 mielenosoitukset kääntyivät hän rupesi kirjoittamaan tragediasta, mikä tapahtui hänen kotimaassaan. Hänellä oli Sevastopolissa studio, jonka seinällä oli taulu: "Maailma  tänään Jurij Podoljakan kanssa  tai "Rauha tänään Juri Podoljakan kanssa " ( maailma ja rauha ovat venäjän kielessä sama sana Мир) ". Hän kirjoitti 31.3.2014: "Maassani tapahtuu tragedia. Ihmiset, jotka olin tuntenut koko ikäni muuttuivat tsombeiksi. He eivät ole niitä tsombeja, joita me näimme lapsina Hollywoodin kauhuelokuvissa. He ovat aivan todellisia, lihaa ja verta. He kulkivat lähelläni, söivät, nukkuivat ja jopa iloitsivat. Hän kirjoittaa edelleen: "Minusta tuntui, että minä osallistuin parhaillaan johonkin kauhuelokuvaan. Toisaalta aihe tähän juoneen on minun tiedossani. Kuten kaikissa Hollywoodin filmeissä hyvän täytyy voittaa pahan. Mutta tästä me emme vielä tiedä. Samoin emme vielä tiedä kuka meistä vielä elää onnelliseen loppuun asti".  

 

 

Yksi Podoljakan blogeista. Tunnuslauseena "Jos sinä vihaat -  silloin sinut on voitettu".

 

Suomessakin sensuuri iskee. Tämä on demokraattisen maan vapautta!

 

Silloisen Ukrainan hallituksen ahdistelujen vuoksi Podoljakan täytyi paeta Venäjälle. Siellä  hän ryhtyi jatkamaan työtään toimittajana ja kirjoittamaan sivuillaan tapahtumista. Informaation hän saa vapaasta tiedosta ja ystäviltään. Ihmiset kirjoittavat hänelle, että he luottavat häneen. Tärkeimpänä hän pitää rehellisyyttään. Hän ei halua valehdella vaikka häntä on pyydetty monta kertaa kertomaan vääriä tietoja. Tavallisessa elämässä hän kertoo myös valehtelevansa. Viholliselle täytyy valehdella - jos joudut vangiksi viholliselle täytyy aina valehdella. Hänen sivujaan lukevat ystävät - ystäville ei koskaan saa valehdella. Hänen tietonsa pohjautuvat historiaan. Historia on hänelle hyvin tärkeää. Hän ottaa sitä kuin lasin raikasta vettä.

Koska hän on niin suosittu vihollisten puolella työskentelee valtavasti ihmisiä antaakseen hänelle vääriä tietoja. Hänellä on tapana tarkistaa asioita esimerkiksi suoraan taistelulinjoilta, jossa hänellä on paljon ystäviä. He tekevät sen täysin vapaaehtoisesti, kuten myös Podoljaka itsekin. Tätä Ukrainan sotaa hän pitää kansallisena sotana ja kansainvälisenä sotana. Vähitellen tämä kansallinen sota muuttuu isänmaalliseksi sodaksi. Tämä sota on Podoljakalle sekä kansallinen että henkilökohtainen tragedia. Hänen veljensä taistelee Ukrainan puolella. He ovat aina olleet eri mieltä asioista. Hänen isänsä ja äitinsä ovat Venäjän puolella aatteiltaan ja veli halusi ilmiantaa heidän Ukrainan salaiselle poliisille SBU:lle. Tällöin Podoljaka salakuljetti sekä isän että äidin Venäjän puolelle turvaan. Tämä on suuri tragedia heidän vanhemmilleen ja myös itse Podoljakalle. Mutta hän on optimisti. Kun he murtavat tämän "kupolin" kuten hän itse sanoo ja valtaavat alueen, kaikki muuttuu hyväksi. Tällä hän tarkoittaa venäläisiä.

 

Podoljaka haastateltavana. Haastattelijana kuuluisa Jekaterina Strizchenova.

Podoljakalla on vielä vaimo ja poika Ukrainassa ja he vihaavat häntä. Mutta hänellä on siellä myös  ystäviä, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja he ovat edelleen kontaktissa toistensa kanssa. He lukevat hänen tekstejään, katsovat hänen ohjelmiaan ja auttavat häntä ohjelmien teossa. Mutta selvää on, että siitä syystä heidän henkensä on vaarassa. Ukraina on vain instrumentti Amerikan käsissä. Ennen Podoljaka oli itsekin natsi, mutta kun hän käsitti, että se on hänen kansansa onnettomuus hän ryhtyi kulkemaan kohti toista suuntaa. Podoljaka kertoo "Mielenosoituksessa 2013 oli tyttö, jolla oli kyltti "Minä olen tyttö! Minä en halua liittoa Venäjän kanssa! Minä haluan narubikinit ja EU:hun!"  Tyttö meni naimisiin, mutta parin vuoden kuluttua erosi. Sitten hän meni Eurooppaan, jossa tällä hetkellä elää huonoissa ja köyhissä oloissa. Hän on onneton. Hän ei saanut koskaan Euroopasta sitä mitä haki." Podoljaka tuntee hänet.

 

Tyttö, joka halusi narubikinit ja päästä EU:hun 

Podoljakalla on sekä Ukrainan passi että Venäjän passi. "Kansallisuudeltaan hän tuntee olevansa ukrainalainen. Venäläisyys on hänessä henkinen ominaisuus. Osa ukrainalaisista vihaa tällä hetkellä venäläisiä ja se on syy, miksi he häviävät sodan ja heidät voitetaan. Heistä tulee silloin osa Venäjän kansaa" sanoo hän suoraan. Sodasta hän sanoo, että ennemmin tai myöhemmin Venäjä voittaa sodan. Venäjällä ei ole oikeutta hävitä tätä sotaa.

 

 

Podoljaka ohjelmassa Bolshaja igra

 

Podoljaka ohjelmassa Vrjemja Pokozhet

 

Tämä oli hyvin mielenkiintoisen ja valtavan lukijakunnan omaavan miehen tarina. Itselleni tärkeintä ovat hänen jokapäiväiset raporttinsa hänen sivustoillaan Ukrainassa käytävästä operaatiosta. Hän säännöllisesti ja hyvin tarkasti kertoo usein karttoja apuna käyttäen, mitä on tapahtunut koko rintamalla yhden vuorokauden aikana eli siis edellisestä kerronnastaan. Välistä hän kertoo kaksikin kertaa päivässä, mitä rintamalla on tapahtunut, jos on aihetta. Hänen kerrontansa on niin tarkkaa ja oikeaa, että monet Venäjän television ajankohtaiset ohjelmat ovat ottaneet hänet mukaansa raportoimaan Ukrainan sotaoperaatiosta. Tällaisia ohjelmia ovat mm. Bolshaja igra (Большая игра) suom. "Suuri peli" ja Vrjemja Pokozhet (Время покажет) suom. "Aika näyttää". On selvää, että tuommoisen tarkan raportoinnin alueella voi esiintyi myös salaista materiaalia. Siksi on selvää, että Podoljaka sensuroi kaiken, mikä voisi aiheuttaa hankaluuksia operaatiolle. Usein kylläkin täältä lännestä ja Suomesta pyritään sensuroimaan hänen ohjelmaansa ja tilalle tulee esimerkiksi teksti "Tämä tili on suljettu palveluehtojen rikkomisen vuoksi". Tämä on siis tätä "länsimaista sananvapautta".  Onneksi löydän aina reitin hänen sivustoilleen. Tässä yksi osoite, josta seuraan hänen päivittäistä raportointiaan. Sivustolla raportoivat muutkin tapahtumista Ukrainassa:

https://podolyaka.ru/

 

Kuten jo kerroin olen kirjoittanut aikaisemmin kahdesta naistoimittajasta, jotka raportoivat myös tästä operaatiosta Venäjän ja Ukrainan välillä. Toinen on saksalainen toimittaja nimeltään Alina Lipp. Osoite on:

https://uuuusi.blogspot.com/2022/12/kaksinaista-osa-2-hyvatystavat-kuten.html

 

Toinen on venäläinen toimittaja nimeltään Marjana Naumova. Osoite on:

 https://uuuusi.blogspot.com/2022/12/kaksinaista-osa-1-normal-0-21-false.html

Marjana Naumova on uskomattoman rohkea, mutta ennen kaikkea hän on tunteva ihminen, joka rakastaa lapsia, vanhuksia ja eläimiä ja liikkuu paljon sotatoimialueella. Tässä mukana pari uutta kuvaa hänen yhdestä viimeisimmästä reportaaseistaan sotatoimialueelta lasten sairaalasta ja lasten joukosta harrastusten parissa Donetskissa.