Kirkasotsainen mies

PASKA SUOMI

Luin Heikki Pursiaisen kirjoittaman kirjan "Paska Suomi". Kirjan nimi antoi ennakko-odotuksilleni paljon toiveita, mutta täytyy myöntää, että petyin pahasti. Kirjan sisäkannessa kuvataan Heikki Pursiaista seuraavasti: VTT Heikki Pursiainen on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja. Hän on koulutukseltaan ekonomisti. ja kommentoi maailmaa taloustieteen näkökulmasta. Pursiainen tunnetaan kiinnostavana yhteiskunnallisena keskustelijana, bloggaajana ja somevaikuttajana. Paska Suomi on hänen ensimmäinen kirjansa. Takakannessa lukee: "On aika pitää taukoa juhlavuoden itseonnittelusta ja havaita, että 100-vuotias Suomi on monella tapaa paska maa". Odotukseni kirjaa kohtaan nimestä johtuen olivat suuret, mutta kuten jo kirjoitin petyin aika pahasti. 

Heikki Pursiainen

En suinkaan aio käydä kirjaa läpi luku luvulta. Otanpahan esiin vain muutamia minua kiinnostavia kohtia kirjasta. Kirjan alkupuolella Pursiainen kiinnittää huomiota vanhaan suomalaiseen viisauteen: mitä enemmän puolueet valehtelevat, sitä suurempi on niiden kannatus. Tätähän minäkin olen pohtinut usein. Pursiainen käy läpi kaikki hallituspuolueet ja saa todettua, että kaikki valehtelevat, huijaavat ja pettävät äänestäjiä ja mitä enemmän ne tekevät sitä, sitä suurempi on niiden kannatus. Tämän huomasi selvästi silloin kun Kokoomus väitti olevansa "työläisten puolue". Kaikkihan tiesivät, että näin ei ole, mutta Kokoomus sai kaikkien aikojen kannatuksen. Yhden puolueen Pursiainen kuitenkin unohtaa, se on SKP Suomen Kommunistinen Puolue. Se ei kieroile eikä valehtele ja pysyy kannassaan, mutta tämä vain vahvistaa säännön: sen kannatus on minimaalinen.

Sitten Pursiainen käsittelee äitiyspäivärahaa ja hyvinvointia. Se, että päivärahan suuruus riippuu tulojen suuruudesta on todella epäoikeudenmukaista. Toiset voivat saada 5 000 euroa kuukaudessa, kun taas toiset voivat saada minimaalista korvausta. Ei ihme, että Suomen väkiluku on lähtenyt laskuun. Hyvin toimeentulevia on vähän ja huonon toimeentulon omaavien ei kannata synnyttää. Toisaalta maahamme muuttavien ulkomaisten perheiden lasten lukumäärä on suuri. Myös suomalaiset naiset avioituvat mielellään ulkomaalaisten kanssa. Jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että geneettisesti suomalaisten määrä Suomessa on alhaisempi kuin muiden kansojen edustajien lukumäärä. Tilanne on vähän samanlainen kuin USA:ssa, jossa on arvioitu, että lähivuosina värillisten prosentuaalinen määrä ohittaa valkoisten määrän. Loppujen lopuksi suomalaiset ovat häviävä kansa, vaikka todellisuudessa eihän sillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Jossain vaiheessa maassamme asuu kansa, jolla ei juuri ole suomalaisia geenejä.

En ole samaa mieltä Pursiaisen kanssa siitä, että opiskelun tulee olla maksullista. Tämä merkitsisi hyvin eriarvoistuvaa yhteiskuntaa. Kaikkihan me tiedämme, että tutkimusten mukaan köyhyys on periytyvää. Myös opiskelujen ja sivistyksen taso, kuten myös työttömyys, on periytyvää. Jos opiskelut korkeammalla tasolla tulevat maksullisiksi, merkitsee se sitä, että vain rikkailla tai hyvätuloisilla on mahdollisuus opiskella. Köyhien ja huonotuloisten on hyvin vaikea nousta ylöspäin yhteiskunnassa. Tämä siis merkitsee sitä, että luokkajako kasvaa ja yhteiskunnastamme tulee hyvin eriarvoinen. Myös monesta muusta asiasta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä. Mutta turha lähteä tässä erittelemään.

Ainakin yhdestä asiasta olemme melko samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Suomen television ohjelmatarjonta on ala-arvoista. Käytännössä siellä ei ole mitään katsottavaa. Ohjelmisto on täynnä uusintoja, paskasarjoja, idioottimaisia kilpailuja, loputtomia ruokaohjelmia. Silti siitä on maksettava veroa. En ole katsonut enää vuosiin Suomen televisiota. Katson pääasiassa netin kautta erilaisia ulkomaisia televisiokanavia tai muuta mielenkiintoista. Miksi ihmisen, joka ei katso Suomen televisiota eikä kuuntele YLE:n radiokanavia pitää maksaa lupamaksuna televisioveroa? Minusta tästä pitäisi vapauttaa kokonaan tai suorittaa katsomismaksu muilla menetelmillä.

Kirjoittajan näkemys, johon minä en ollenkaan voi yhtyä, on eriarvoisuus. Kirjoittaja suorastaan ylistää eriarvoisuutta. Hänen näkemyksensä mukaan Suomessa pitäisi olla enemmän eriarvoisuutta. Jopa kirjan viimeinen luku "Onko meillä tarpeeksi eriarvoisuutta?" antaa hyvän kuvan kirjoittajan arvoista. Mitkään tutkimukset eivät tue kirjoittajan näkemyksiä. Se, että rikkaat rikastuvat, on aina merkinnyt erilaisissa yhteiskunnissa köyhien ja huono-osaisten huonovointisuuden lisääntymistä. Kirjoittajalla on vanha propagandistinen käsitys, jota ruvettiin levittämään 1980- ja 1990-luvuilla, että hyvinvoivien rikastuminen lisäisi myös huonovointisten hyvinvointia. Tuota pajunköyttä syötettiin noina aikoina varsin aktiivisesti. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että asiat ovat tismalleen päinvastoin. Hyvinvoivien rikastuminen on aina merkinnyt huonovointisten osan huononemista. Eikä kyse ole kateudesta, kuten kirjoittaja vihjailee. Annan pienen esimerkin. Hyvinvoivien tuloja on aina lisätty Suomessa. Samalla esimerkiksi ruoan hinta on noussut, vuokrat ovat nousseet, sähkön hinta ja sen siirtohinta ovat nousseet, julkisten kulkuvälineiden matkojen hinnat ovat nousseet - vain mainitakseni muutamia esimerkkejä. Mutta työttömyyskorvaukset, eläkkeet ja erilaiset toimeentulotuet eivät ole nousseet. Erilaiset työllisyyspakotteet ovat heikentäneet  työttömien toimeentuloa. Tämä on varsinkin viime aikoina merkinnyt erilaisten vaikeassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteiden selvää kurjistumista.

 Kuva ei ole kirjan kuvitusta vaan leipäjono, joka kääntyy Helsinginkadulle.

Suomessa eriarvoisuus varsinkin viimevuosina on kasvanut varsin jyrkästi. Rikkaat ovat tulleet rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Leipäjonot, joista olen kirjoittanut aikaisemmin, ovat kasvaneet. Maailmassa maailman rikkain 1 % omistaa lähes puolet maailman varallisuudesta kun taas maailman köyhä puolisko omistaa alle 1 % maailman varoista. Ja tämä ero vain kasvaa. Masentavaa kuultavaa! On laskettu, että jos rikkaat jakaisivat tasaisesti varansa, maailmasta voitaisiin poistaa köyhyys kokonaan nelinkertaisesti. Suomessa oikeudenmukaisuuden nimissä keinona käyttäisin jyrkän progressiivista verotusta hyvätuloisilta johon kuuluisi myös pääomatulot, jota verotettaisiin täysin samoin kuin muuta verotusta ja jokaiselle kansalaispalkkaa, joka kasvaisi inflaation mukana. Mitä suurempi palkka sitä suurempi vero. Näin olisi pieni mahdollisuus vähentää huono-osaisuutta Suomessa. Verotus on asia, jota pitäisi käyttää nimenomaan eriarvoisuuden poistamiseksi. Minulla on aika paljon ulkolaisia lukijoita. Suurimmat ryhmät ovat suuruusjärjestyksessä suomalaiset, amerikkalaiset, ranskalaiset, venäläiset jne. Kun he ovat lukeneet näistä meidän leipäjonoistamme ovat he ihmetelleet pohjoismaista hyvinvointiamme. Usein tulee kommentteja.

Kirjan nimi "Paska Suomi" on erinomainen ja kiinnostava, mutta kirja ei täyttänyt odotuksiani. Sinänsä kirjan nimi oli sopiva, koska luin kirjaa aika paljon vessassa istuen. Kirjoittaja keskittyy hyvin paljon Suomen talouselämään ja sen käytäntöihin. Tämän ymmärtää hyvin kirjoittajan taustasta johtuen. Kirjoittaja on nuorehko, hyvin koulutettu ja toimeentuleva, intoiluun taipuvainen, terve mies. On ymmärrettävää, että hän ei osaa paneutua esimerkiksi koulutusta vailla olevan, köyhän, jostain sairaudesta kärsivän, masennuksesta kärsivän, vammaisen,  iäkkäämmän, huonokuntoisen, ei niin "fiksusti" ajattelevan ihmisen asemaan. Ei kaikilla ole samanlaisia edellytyksiä "pysyä pinnalla" tässä yhteiskunnassa kuin hänellä on. Sinänsä kirja sisältää paljon hyviä ajatuksia, joihin sietää tutustua, mutta ei ole pakko olla kaikesta kirjoittajan kanssa samaa mieltä.