Kirkasotsainen mies

SANKTIOT

Maailmassa vallitsee erilaisia sanktioita. Meillä Euroopassa lähinnä ovat sanktiot Venäjää vastaan. Venäjällä on vastasanktioita myös meitä eurooppalaisia kohtaan. On hyvin suhteellista, miten nämä sanktiot asetettiin ja miten ne käsitetään eri puolilla maailmaa ja osapuolten ja vastapuolten kesken. Sanktioiden asettamisessa vallitsee täysin erilaiset käsitykset riippuen siitä miltä puolelta niitä katselee. Yritän tässä vähän kommentoida ja selvitellä syitä, seurauksia ja suhtautumista näihin sanktioihin. Ne eivät ole suinkaan yhteneväisiä ja samanlaisia, kuin miten ne meillä täällä Suomessa käsitetään tai esitetään.

Kuuluisin sanktion kohde oli vissiin USA:n julistamat sanktiot aikoinaan Kuubaa kohtaan. Sittemmin on asetettu sanktioita mm. ainakin Irakia, Irania ja Pohjois-Koreaa kohtaan. Yhteistä näille kaikille on se, että ne eivät ole johtaneet yhtään mihinkään tulokseen. En ainakaan muista, että yksikään sanktio olisi tuottanut jotain tulosta. Aina on tapahtunut pikemminkin päinvastoin kuin on odotettu. Sanktioiden kohteessa maan  kansa on asettunut vielä lujemmin hallitusta kannattamaan, kuin ennen sanktioita. Näin tapahtui Kuubassa, Iranissa, Irakissa ja varmasti myös Pohjois-Koreassa. Irakissa se tosin johti Irakin sotaan, koska USA lopulta hyökkäsi sinne.  Sota  jatkuu yhä tänä päivänä. Toinen yhteinen tekijä sanktioista on se, että eniten sanktioista kärsii aina ihan tavallinen kansa.

Meillä käsitetään Venäjän vastaisten sanktioiden lähtökohdaksi Ukrainan sota ja ns. Krimin niemimaan miehitys. Tämä sanotaan syyksi aika usein EU:n alueella. Näin ei ole suinkaan kaikkialla. Maailmassa ei olla yhdytty Venäjän vastaisiin sanktioihin. Jopa Turkki, joka on sentään Natomaa ei ole yhtynyt sanktioihin. Sanktioita on asettanut USA, Länsi-Eurooppa, Kanada, Australia ja Japani. Sanktioihin eivät ole yhtyneet esim. Kiina, Aasian maat, Lähi-Idän maat, Afrikan maat, Latinalaisen Amerikan maat. Suurin osa maailmasta ei osallistu näihin sanktioihin.

Venäjä on asettanut tietenkin vastapakotteita, jotka useinkin ovat aika suhteellisia. Tällaisia ovat esim. pakotteet Japania ja Etelä-Koreaa kohtaan, joita vastaan käytännössä ei esiinny juuri pakotteita. Nämä maat myös kiertävät erittäin tehokkaasti USA:n määräämiä pakotteita suhteissaan Venäjään.

Ovatko sanktiot ja vastapakotteet sitten aivan hyödyttömiä? Aivan näin asia ei ole. Paljon riippuu siitä, mitä on sanktioiden takana, mikä on loppujen lopuksi niiden perimmäinen tarkoitus. Ja siinä on juuri se oleellinen kysymys ja merkitys sanktioille, ei se mikä näkyy tai näytetään, mistä puhutaan julkisuudessa. Yleensä kyseessä on raha eikä mikään pikkuraha. On hyvä tietää, että vallalla saa rahaa ja rahalla valtaa. Ja juuri tästä on kysymys. Näin on kysymys myös sanktioista Venäjää vastaan. On kysymys vallasta ja taustalla rahasta. En nyt paneudu rahakysymykseen, koska tästä tulisi liian pitkä juttu ja asiaa on käsitelty erittäin paljon verkossa ja muuallakin. Se on ehkä toisen jutun aihe, josta tulen ehkä kirjoittamaan myöhemmin.

Maailmassa on tällä hetkellä kaksi suurta valtiota, jotka ovat nousseet USA:n maailman vallan hegemoniaa vastaan. Eivät nämä ovat ainoat. Ensimmäinen on Kiina ja Toinen on Venäjä, jotka molemmat pyrkivät harjoittamaan itsenäistä politiikkaa ilman USA:n määräysvalvontaa. Tämä on järkyttänyt USA:n johtavia elimiä, jotka eivät halua hyväksyä, että maailmassa voisi vallita muunkinlainen järjestys, kuin USA:n harjoittama ns. länsimainen demokratia. Juuri tässä on pyritty käyttämään joko sotilaallista interventiota tai erilaisia sanktioita, jos sotilaallisiin toimiin ei pystytä. Sotilaallisiin interventioihin on ryhdytty mm. Afganistanissa, Irakissa,  Libyassa ja Syyriassa. Tulos on sen mukaista. Kiina on liian voimakas vastus, joten kohteeksi on otettu aluksi Venäjä. Luultiin, että siitä tulisi helppo pala.

Keinoksi otettiin uhrilammas Ukraina. Euroopan unionin ja Venäjän välillä vallitsi liian suuri "yhteisymmärrys", EU oli Venäjän suurin kauppakumppani. Muutakin lähentymistä esiintyi. Tähän piti lyödä kiila. Keksittiin Ukraina. Ei Maidan vuonna 2014 ollut alku vaan lopputulos pitkälle prosessille, joka oli alkanut jo 1990 luvulla ja sitäkin ennen. Kiilan lyöminen oli osittain onnistunut prosessi. Mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Epätoivossa piti ottaa käyttöön sanktiot ja syiksi keksittiin Krimin "valtaus" ja Ukrainan sisällissota.

Luultiin, että sanktiot aiheuttavat Venäjällä sisäistä levottomuutta ja muita hallitusta heikentäviä reaktioita. Kävikin tismalleen päinvastoin. Ei tunnettu venäläistä slaavilaista luonnetta. Venäjä siirtyi yhtenä miehenä hallituksen ja sen toimien taakse. Vielä koskaan hallitusta ja presidenttiä ei olla kannatettu niin voimakkaasti kuin nykyään. Nämä viimeiset Duuman vaalitkin sen osoittivat. Yhtenäinen venäjä puolue sai runsaasti lisäpaikkoja. Aikaisemmin järjestettiin hallituksen vastaisia mielenosoituksia, joihin saattoi osallistua kymmeniä tuhansia, jopa satoja tuhansia mielenosoittajia. Nykyään näitä ei esiinny ollenkaan, ne ovat tyystin lakanneet. Presidentti Vladimir Putinin suosio on maailman ehkä vahvin. Yli 88 prosenttia kannattaa presidentti Putinia (USA:n presidentti Obaman suosio on 41 %). Äskettäin suoritetun tutkinnan tuloksena Venäjän asevoimien suosio on yli 90 prosenttia Venäjällä.

Suosituin mielenilmauksen muoto Venäjällä on 9.5. vietettävä toisen maailmansodan voitonpäivänä järjestettävä ns. Kuolemattomien rykmentti. Tämä on spontaanisti syntynyt mielenilmaus, jossa kannetaan toisen maailmansodan aikana kuolleiden sotilaiden kuvia ja muistellaan heidän uhrauksistaan. Myös presidentti Putin ja muut valtion johtajat osallistuvat.  Tähän osallistuu miljoonia ihmisiä eri puolilla Venäjää, eikä vain Venäjällä vaan ympäri maailmaa. Tämä on vahva osoitus yhteishengestä. Olen kirjoittanut tästä osoitteessa:

http://uuuusi.blogspot.fi/2016/06/kuolematon-rykmentti-tama-kirjoitukseni.html

Venäjällä keskustellaan nykyään paljon sanktioista. Vaikka osalle kansasta sanktiot ovat tuottaneet hankaluuksia mielipiteet ovat yhteneväisiä. Krim on aina kuulunut Venäjään ja kukaan ei puhu sen luovuttamisesta Ukrainalle. Ukrainaa pidetään veljeskansana tai "Pikkusisarena", kuten usein mainitaan.  Mitään vihaa ukrainalaisia kohtaan ei tunneta. Aina, kun Venäjää on uhattu kansa on yhtenäistynyt taisteluun vihollista vastaan. Ukrainaa ei pidetä vihollisena vaan uhrina, jota eräs "suuri ulkovalta" (USA)  yrittää käyttää epätoivoisesti hyväkseen jo menetetyssä valtataistelussaan Venäjää vastaan. Tähän prosessiin on liitetty Länsi-Euroopan maat, jotka eivät pysty toimimaan itsenäisesti ja joiden kansat eivät ymmärrä asian oikeaa asetelmaa. Ukrainan ja Venäjän välisestä suhteesta olen kirjoittanut esimerkiksi "Runosota" osoitteessa:

http://uuuusi.blogspot.fi/2016/05/runosota-hyva-lukija-tiedatko-kuka-on.html

Syihin syvemmin paneutumatta voitaisiin ottaa esille ketkä ovat sitten sanktioiden suuria voittajia ja ketkä häviäjiä? Mitä sanktioista on aiheutunut? Venäjällä yleinen mielipide on, että sanktiot ovat tuottaneet Venäjälle paljon hyvää ja Venäjä on sanktioiden voittaja. Se on ollut tavallaan siunaus, lähtölaukaus moneen uuteen. Monet puhuvat, että pitäisi olla itse asiassa kiitollinen sanktioista. Sisäinen kehitys on lähtenyt käyntiin.  Minkäänlaista paniikkia tai epätoivoa Venäjällä ei koskaan ole esiintynyt. Valmistauduttiin pahempaan, jota koskaan ei tapahtunut. Ihmiset eivät enää edes kiinnitä jokapäiväisessä elämässä mitään huomiota sanktioihin. Ennen Venäjällä ajateltiin, että öljy ja kaasu ovat taloudellinen turva ja niiden avulla käydään kauppaa ostamalla ulkomaista tarpeellista tuotteita. Öljyn hinnan romahdettua ja sanktioiden astuttua voimaan ovat ajatukset ja ennen kaikkea teot muuttuneet. Maatalous riippui ennen paljon tuontitavaroista, mutta nyt maatalous on melkein omavarainen. Venäjä on jopa maailman suurin viljan viejä. Ainoa ongelma ovat meijerituotteet, mutta niistäkin ongelmista päästään parin vuoden sisällä.

Uutta tuotantoa Venäjällä on kokonaan muovista tehty Kalashnikov ampuu ihan oikeita luoteja on äärettömän kevyt.

Pysyviä seurauksia ovat ainakin Venäjän suurempi omavaraisuus ja itsenäisyys sekä oman teollisuuden kehittäminen. Toinen seuraus on kaupan ja teollisuuden painopisteiden siirtyminen itään, joka muutenkin on maailman nopeimmin kehittyvä alue. Teollisuudessa on ruvettu suunnittelemaan ja rakentamaan korkeateknologisia tuotteita. Aseiden valmistuksessa Venäjä on maailmassa ehdottominta huippua ja samoin avaruusteknologiassa. Atomivoimaloita Venäjä vie eniten maailmassa. Nyt on siirrytty myös vähemmän huippuosaamista vaativiin tuotteisiin, kuten esim. lentokoneisiin (matkustaja-) ja autoihin, joita pyritään itse suunnittelemaan ja rakentaman. Pyritään pääsemään irti vähitellen tuontitavaroista. Tämä tietänee huonompia aikoja esimerkiksi Euroopan autovalmistajille tulevaisuudessa elleivät siirrä tuotantoaan Venäjälle.

Kaksi uutta matkustajakonemallia, tilaustenmyynti lähtenyt hyvin käyntiin.

Lada Raven

Sanktioista Venäjää vastaan Venäjällä sisäinen hyvin yleinen käsitys on, että ne ovat luotu pysyviksi eikä niistä päästä koskaan tehtäisiin mitä tahansa. Venäjällä ei uskota, että vaikka Krim luovutettaisiin Ukrainalle sanktioista päästäisiin. Krimistä Venäjä ei luovu ja miksi luopuisikaan, kun se on omaa maata. Mutta Venäjällä on jopa esiintynyt ajatuksia luopua ihan yksipuolisesti vastasanktioista esimerkiksi Eurooppaa vastaan. Tätä on esitetty aivan vakavissaan. On pikemminkin todettu, että siitä voisi olla enemmän hyötyä kaikille osapuolille, siis paitsi Euroopalle - myös Venäjälle.

Mutta entä USA? Kieltämättä taloudellista hyötyä USA on saanut siitä, että kauppa Venäjän ja Euroopan välillä on laskenut. Toisaalta USA on kärsinyt vakavan arvovaltatappion, koska sanktiot eivät ole toimineet kuten siellä toivottiin. Venäjän auktoriteetti maailmalla on kasvanut ja varsinkin idässä. USA:n valta maailmassa on kaventunut. Lisäksi Euroopassa lisääntyvässä määrin vaaditaan sanktioista luopumista. Ei enää haluta pysyä yhteisessä rintamassa, koska kärsitään taloudellisia tappioita ja ihan hyödyttömästi. Aletaan ymmärtää, että Krim on pysyvä osa Venäjää. Monen yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen mielestä Ukrainasta on muodostunut rasite paitsi taloudellisesti myös poliittisesti.

Eurooppa on ilman muuta häviävänä osapuolena. Suuria menetyksiä on koettu ainakin maataloudessa, mutta myös muussa teollisuudessa. Esimerkiksi autoteollisuus on kärsinyt menetyksiä, koska venäläisillä ei ole enää varaa ostaa siinä määrin autoja, kuin ennen. Myös turismi on vähentynyt voimakkaasti. Eri puolilla Eurooppaa ennen kaikkea maataloustuottajat ovat osoittaneet mieltään kun eivät saa tuotteitaan minnekään Venäjän markkinoiden loputtua. Tämä ei tule korjaantumaan vaikka sanktiot loppuisivatkin, koska Venäjän omatuotanto on jo nyt ennätyksellistä ja kasvaa edelleen. Lisäksi se on parempaa ja puhtaampaa laadultaan, kuin Eurooppalaiset tuotteet.

Lada Vesta

Lada Vesta Crossover

Suomi on EU:n suurin häviäjä sanktioiden takia. Maitomarkkinoiden häiriö ei korjaannu noin vain. Suomessakin, kuten muualla EU:ssa järjestettiin traktorimarssi. Siitä on tuskin mitään hyötyä, koska Venäjän markkinat on käytännössä menetetty jo. Venäjän turismi on todennäköisesti menetetty pysyvästi.

Kuitenkin suurin kärsijä on ilman muuta Ukraina. Sisällissodan uhrina on menetetty joidenkin laskujen mukaan lähes 10 000 ihmishenkeä. Sisällissota jatkuu yhä. Taloudessa maa on pudonnut maailman köyhimpien maiden joukkoon. Ennen Ukrainassa oli korkeaa teknologiaa. Valmistettiin Venäjälle rakettien osia, Antonov lentokoneita, mm. Maailman suurinta lentokonetta Antonov An-124 Ruslan (Nykyään koneita valmistetaan Venäjällä uusittuna nimellä Antonov An-224), helikopterien moottoreiden osia, rautatiekalustoa jne. Sanktioiden myötä tämä kaikki on nyt pudonnut pois ja siirtynyt Venäjälle. Kaasua Ukraina sai ennen Venäjältä edullisesti, mutta nyt sitä samaa kaasua ostetaan Tsekin kautta ja korotettuun hintaan, koska tsekit vetävät välistä. Suurimmat hiilikaivokset ja metalliteollisuus sijaitsevat Donetskin ja Luganskin alueilla, mutta sisällissodan takia niitä ei voi käyttää.

Maailman suurin lentokone Antonov AN-224

Maataloudessa Ukraina on mustan mullan kuuluisaa aluetta, mutta tuotteille ei ole asiakkaita Venäjän sanktioiden takia, Venäjä ei enää osta niitä. Euroopassa on omaakin liikatuotantoa, joten ei ole kysyntää. Amerikkalaiset suuryritykset maataloudessa ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja ostaneet köyhtyneiltä ukrainalaisilta maatilallisilta pilkkahintaan maata, jota joko ryöstöviljelevät sitä tai kasvattavat geenimanipuloituja tuotteita, jotka ovat Euroopassa kiellettyjä, mutta ei Ukrainassa.

Omituisena lisänä Ukrainan sanktioissa ovat erilaiset kulttuuriset sanktiot Venäjää vastaan. Näitä ovat mm. venäläisten taiteilijoiden, journalistien eli erilaisten lehtimiesten ja televisioryhmien joutuminen mustalle listalle ja totaalinen kieltäminen saapumasta maahan. Kukaan venäläinen laulaja tai näyttelijä ei pääse maahan. Joukkoon kuuluu myös ihan syntyperältään ukrainalaisia taiteilijoita. Kouluissa ja yliopistoissa on melkein totaalinen kielto opettaa venäjän kieltä. Mitään Venäjän televisiokanavia, elokuvia tai näytelmiä ei saa katsoa Ukrainassa. Viimeisimpänä kiellettiin venäläinen kirjallisuus, nyt ei voi lukea Dostojevskia tai edes muita venäläisiä klassikoita.  Minusta tämä alkaa muistuttaa totalitarismia, jota Saksassa harjoitettiin ennen toista maailmansotaa. Mitään tällaista ei Venäjän puolelta esiinny. Siellä näytetään yhä ukrainalaisia elokuvia ja esimerkiksi televisio-ohjelmia ja -sarjoja. Mitään sensuuria ei Ukrainaa vastaan ole. Jopa ukrainalaiset  poliitikot ovat tervetulleita Venäjälle. Mutta ongelma onkin siinä, että jos he ovat käyneet Venäjällä heidän takaisinpääsynsä Ukrainaan voi hankaloitua erityisesti jos ovat käyneet Krimillä. Ukrainassa he joutuvat vaikeuksiin.

Yhteenvetona toteaisin, että erilaiset sanktiot ovat hyödyttömiä ja vahingoittavat myös sanktioiden asettajia. Sanktioista kärsii erityisesti ihan tavallinen kansa, joka ei mitenkään ole vastuullinen sanktioihin joutumisesta. Yleensä päättävät elimet eivät joudu kärsimään juuri sanktioista. Sanktioilla on yleensä reaktiona sanktioiden kohteeksi joutuneen kansan yhtenäistyminen ja yhteishengen lujittuminen. Yleensä ja useimmiten sanktiot asettaa USA ja Länsi-Eurooppa noudattaa niitä orjallisesti, vaikka joutuisikin kärsimään itse niistä.  Sanktioiden tehottomuudesta johtuen joudutaan usein käyttämään vakavampia keinoja, joissa ihmisiä kuolee tai vahingoittuu . Tällaisia olivat esim. pommihyökkäys Iranin atomivoimalaa vastaan ja Irakin sota lukuisten muiden ohella. Ehdottomasti järkevämpi ja tehokkaampi tapa olisi hoitaa asioita neuvottelemalla ja sopimalla. Olisi pystyttävä hyväksymään myös toisenlainen kulttuuriympäristö ja elämäntapa kuin ns. amerikkalainen demokratia. Yhdysvaltojen on aika luopua maailmaa hallitsevasta asenteestaan, koska se on mennyttä aikaa. Ei voi elää menneisyydessä, koska maailma on muuttunut ja muuttumassa voimakkaasti. Tulen kirjoittamaan asiasta myöhemmin lisää.

Uusi avaruuskeskus Vostotshnij.