perjantai 19. helmikuuta 2016



SISÄLLISSOTA JA RAUHA












Sanotaan, että sodassa ensimmäisenä kuolee totuus. Niin tässäkin sisällissodassa, totuutta on melkein mahdotonta löytää. Suuret mediajätit hallitsevat tiedottamisen ja sotapropaganda on hyvin voimakasta. Lännessä Ukrainan klikin propaganda saa totuuden kehän ympärilleen ja USA ajaa sitä etujensa mukaisesti. Todellisena ensimmäisenä Ukrainan sisällissodan uhrina oli kuitenkin 18-vuotias donbassilainen tyttö, joka aamulla herätessään meni kerrostalonsa parvekkeelle venyttelemään auringossa. Hän kaatui parvekkeen lattialle reikä keskellä otsaa. Lähikukkuloilla olleet Ukrainan armeijan sotilaat olivat huvitelleet ampumalla viattoman nuoren tytön. Tämä tapahtui jo ennen varsinaisten sotatoimien alkua.

Kuolema oli varmasti nopea ja kivuton, tuskin tyttö edes huomasi sitä. Aamuaurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun hänen nuori elämänsä päättyi. Hänen nimensä tunnetaan, mutta en mainitse sitä tässä, koska alkava sisällissota toi lukemattomia vielä nuorempia uhreja - jopa pikkulapsia. Kuvassa nuori äiti pikkulapsineen Ukrainan armeijan pommituksen jäljiltä.


Sillä, joka tulee kirjoittamaan Ukrainan sisällissodan historian objektiivisesti tulee olemaan vaikea tehtävä. Propagandasota on valtava ja tiedottamista hallitsevat suuret länsimaiset mediajättiläiset, joissa varsinkin USA:lla on hallitseva asema. Totuuden löytäminen on vaikea, jos ei melkein mahdoton tehtävä. Meillä täällä Suomessakin tiedottaminen on varsin yksipuolista ja perustuu pääosiltaan tähän länsimaiseen mediaan. Siitä huolimatta yritän olla mahdollisimman objektiivinen, vaikka ei ole mitään mahdollisuutta täydellisyyteen.

Jotkut laskevat, että Ukraina itsenäistyi 1917 eli samana vuonna kuin Suomi. Mutkallisten vaiheiden jälkeen, joita tässä ei ole syytä käydä läpi, 1922 Ukrainasta tuli Neuvostoliiton osa. Ukraina on itse asiassa yksi Neuvostoliiton perustajajäsenistä. Vuonna 1941 toisen maailmansodan aikana Saksa valtasi Ukrainan ja kiinnitti sen itseensä vahvoin sitein. Ukrainassa esiintyi vahvaa natsien kannatusta, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Vuonna 1944 Neuvostoliitto vapautti Ukrainan ja se liitettiin takaisin Neuvostoliittoon. Näissä eri vaiheissa Ukraina sai runsaasti lisää alueita mm. Puolalta, Romanialta ja Tsekkoslovakialta. Näin siitä on muodostunut pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen.

Kaikki alkoi Maidanista (itsenäisyyden aukio Kiovassa) tai no todellisuudessa jo paljon ennen sitä, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Maidanista tai siis Maidan 2:sta seurasi yksinkertaistettuna ainakin seuraavaa: Maidanissa kuoli yli 100 ihmistä, laillisesti valittu presidentti Viktor Janukovitsh ajettiin maanpakoon, Ukraina menetti Krimin tai no todellisuudessa se liittyi kansanäänestyksellä Venäjään (97 prosenttia Krimiläisistä äänesti liittymisen puolesta), syttyi sisällissota Donetskia ja Luhanskia vastaan, jossa on ilmoitettu kuolleen jo yli 9 000 ihmistä todennäköisesti paljon enemmän (paljon siviilejä, lapsia, naisia, vanhuksia), Odessassa poltettiin elävältä 48 ihmistä, pudotettiin malesialainen kone, jonka mukana kuoli lähes 300 ihmistä. Mutta ennen kaikkea tästä kehitettiin syyllinen, Venäjä. Kiila EU:n ja Venäjän välille oli isketty Ukrainan avulla.

Taustalla sekasorrossa uhattiin ottaa presidentti Janukovitsh ja hänen perheensä hengiltä, jolloin hän joutui pakenemaan Venäjälle 22. helmikuuta 2014. Syntyi valtatyhjiö, jota mielenosoittajat käyttivät hyväkseen. Tyhjiön täytti länsimielinen klikki, taustalla natsien tuki. Tämä klikki lupasi varsin avokätisesti kaikkea edistystä ja hyvää. Klikkiin kuuluvat mm. Oleksandr Turtšynov, Julija Tymošenko, Arseni Jatsenjuk, Oleh Tiahnibok. Kaikki he ovat lännen ja varsinkin USA:n "kavereita". Ukrainan parlamentti erotti poissaolevan presidentti Janukovitshin virastaan. Tilapäiseksi valtionpäämieheksi nimitettiin Oleksandr Turtšynov. Hänestä tuli myös 23. helmikuuta Ukrainan pääministeri.

Donetskissa ja Luhanskissa asuu paljon venäjänkielisiä ja -mielisiä asukkaita. Perinteisesti venäjää puhuvien itäukrainalaisten ja ukrainaa puhuvien länsiukrainalaisten välillä on ollut etninen jännite. Venäjänkielisiä haukutaan "moskaleiksi" tai "moskalikljateiksi". Se vastaa suomalaisten sanoja "ryssä" tai "perkeleen ryssä". Venäjämielisten separatistien mielestä Ukrainan uusi hallitus polki ja uhkasi venäjää puhuvien oikeuksia. Niinpä he halusivat itsenäisyyttä tai Venäjään liittymistä. He eivät luottaneet uuteen Kiovan keskushallintoon, jota he syyttivät usein fasistiseksi eikä aivan aiheetta. He nousivat huhtikuussa 2014 Kievin klikkiä vastaan, koska oli pelättävissä, että heitä ryhdytään alistamaan ja käyttämään heitä kohtaan väkivaltaa. Näin kävikin. 14. huhtikuuta Ukrainan virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov ilmoitti "terrorismin vastaisen operaation" (ukr. антитерористи́чна опера́ція, engl. Anti Terrorist Operation - ATO) aloittamisesta separatisteja vastaan.

Hallituksen yksiköt kieltäytyvät käyttämästä asevoimaa oman maan kansalaisia vastaan. Operaation aluksi ukrainalaisia eliittisotilaita antautui itsenäisyyttä ajaville separatisteille. Ukrainan armeijassa esiintyi taisteluhaluttomuutta ja petturuuttakin. Taistellaanhan omaa kansaa vastaan. Mutta tästä alkoi kuitenkin sisällissota, joka näyttää jatkuvan yhä.

Antautuneita Ukrainan armeijan sotilaita.


Maaliskuussa Kiovan juntta ryhtyi muodostamaan kansalliskaartia Svoboda-puolueen ja  Oikeistosektorin jäsenistä ja kommandoista. Molemmissa puolueissa on vahva natsimielisyys. Kaarti on itsenäinen erikoisyksikkö, jonka vahvuudeksi kaavailtiin 60 000 miestä. Kaarti ei ole alistettu armeijalle eikä poliisivoimien johdolle. Operaatiota koordinoi ns. Kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen komitea. Sitä hallinnoivat siis natsipuolueet Svoboda ja Oikeistosektori. Kaartia komentaa Maidanin natsikommandojen päällikkö Dmitro Jaros.

Donetskissa ja Luhanskissa järjestettiin kansanäänestys, jossa yli 80 prosenttia äänesti itsenäistymisen puolesta ja 11.toukokuuta 2014 julistettiin Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat syntyneiksi. Kievissä järjestettiin laittomat presidentinvaalit 25. toukokuuta 2014 ja ne voitti makeisoligarkki Petro Porošenko.

Kaikesta huolimatta taistelut jatkuivat Itäukrainassa. Ukrainan joukot alkoivat kärsiä tappioita ja separatistit saivat suuria voittoja. Ukrainan joukoille tilanne tuli hyvin kriittiseksi ja syntyi uhka, että ne tuhoutuvat kokonaan. Moraali romahti ja monet sotilaat sanoivat, etteivät halua taistella omaa kansaansa vastaan. Kokonaiset joukko-osastot pakenivat rintamalta. Ukrainalaisia joukkoja kohtasi täydellinen tappio.

Tarkistamattomien tietojen mukaan juntan miehistötappiot 2.5. - 11.7.2014 olivat 4995 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina. Huomiota herättää joukkojen kansainvälisyys. Puolalainen yksikkö Othago menetti 109 miestä, amerikkalainen Greystone 40 miestä, amerikkalainen Academi 125 miestä, naistarkka-ampujat 26 naista, jotka olivat todennäköisesti virolaisia koska kulkivat nimikkeellä "Pribaltiskijskie zenstsiny snaipery" (Balttilaiset naistarkka-ampujat). Virolaisuudesta ei olla varmoja, mutta nimi viittaa Baltiaan. Loput tappioita kärsineet olivat ukrainalaisia joukkoja.

Kalustomenetykset olivat huomattavat: Grad-raketinheittimiä, raskaita kranaatinheittimiä, tykistöä, kuorma-autoja, lentokoneita tiputettiin 12 kpl tyyppiä SU-24 ja SU-25, taisteluhelikoptereita 18 kpl tyypeiltään Mi-8, Mi-17, Mi-24, panssarivaunuja 7 kpl tyyppiä T-72 ja 50 kpl tyyppiä T-64, joista huomattava osa saatiin käyttökelpoisina Donetskin kansantasavallan käsiin. Näin he saivat täydennettyä omaa taistelukalustoaan.

Lopulta pakon edessä Ukraina myöntyi neuvotteluihin, jotka pidettiin Minskissä Valkovenäjällä 5.9.2014. Ukrainan hallituksen, Itä-Ukrainan separatistien, Venäjän ja Etyjin edustajat allekirjoittivat Minskissä sopimuksen vihollisuuksien keskeyttämisestä. Tulitauosta sovittiin, mutta sitä rikottiin toistuvasti syksyn aikana. Joka tapauksessa taistelut jähmettyivät pitkälti asemasodaksi.

Usein on ihmetelty mistä Itäukrainalaiset separatistit saivat aseensa ja miten he pärjäsivät niin hyvin taisteluissa. Molempiin on järkevät selityksensä. Neuvostoliiton hajottua Ukrainaan jäi valtavat asevarastot, joissa oli panssarivaunuja, raketinheittimiä, tykkejä, raskaita ja kevyitä kranaatinheittimiä ym. aseita ammuksineen. Näitä oli myös Donetskin ja Luhanskin alueilla. Tarvitsi vain huoltaa ne ja ottaa käyttöön. Ongelmana Donetskissa ja Luhanskissa oli, että asiantuntijoita ei ollut, joten aluksi heitä jouduttiin kouluttamaan ja opiskelemaan aseiden huoltoa ja käyttöä. Joten se oli aluksi varsin hidasta toimintaa ennen kuin opittiin toimimaan oikein. Runsaasti lisää aseita saatiin sotasaaliina suoraan ukrainalaisilta joukoilta.

Miehistö oli pääasiassa kaivos- ja metallimiehiä sekä muitakin ammattilaisia ja tavallisia asukkaita alueelta, jotka ryhtyivät taistelemaan itsenäisyytensä puolesta. He olivat varsin omistautuneita asialle, sillä olihan kyse heidän kotimaastaan ja itsenäisyydestään sekä perheistään ja hengestään. Siksi se oli niin uhrautuvaista. Se oli elinehto, vähän samoin kuin Suomen talvisodassa. Sotaväkeen ilmoittautuvista muodostui pitkiä jonoja ilmoittautumispaikoille. Joukossa oli myös paljon naisia varsinkin myöhemmässä vaiheessa.

Lisäapua saatiin tuhansista venäläisistä vapaaehtoisista, jotka omaehtoisesti liittyivät separatistien puolelle. Näiden joukossa oli esimerkiksi Strelkovin joukot. Oli muitakin. Harva tietää, että joukossa oli myös esimerkiksi espanjalaisia vapaaehtoisia, jotka päättivät tulla maksamaan takaisin Espanjan sisällissodassa saamasta avusta. Tosin paljon myöhemmin kotiin palattuaan heidät haastettiin oikeuteen ja he saivat jopa vankeustuomioita hyvän tahdon toiminnastaan.

Taistelut kuitenkin jatkuivat tulitauosta huolimatta. Donetskin lentokenttä on hyvin keskeisellä ja strategisesti tärkeällä alueella ja sieltä tulitettiin jatkuvasti varsinkin ympärillä olevia siviilialueita ja separatisteja. Onneksi separatistit onnistuivat pitkällisten ponnistelujen jälkeen valtaamaan Donetskin lentokentän, tosin täysin tuhottuna.

Donetskin tuhottu lentokenttä ja alla ukrainalaisten sotilaiden ruumiita kenttärakennuksissa.


Venäjä ei ole tämän sisällissodan osapuoli, vaikka Ukrainan klikki ja USA yrittävät tyrkyttää tätä roolia sille kovasti. Pelkästään kaksi tekijää osoittaa sen. Ensimmäinen hyvin yksinkertaisesti on se, että jos Venäjä olisi käyttänyt asevoimiaan olisi se jo jyrännyt Ukrainan klikin olemattomiin. Georgian sodan aikana se nähtiin varsin hyvin ja niistä ajoista Venäjän asevoimat ovat vahvistuneet ja kehittyneet voimakkaasti. Ei ole epäillystäkään, että niin olisi käynyt.

Toinen seikka on se, että seuraukset olisivat olleet liian vakavat. Osallistuminen osapuolena Ukrainan sisällissotaan olisi osoittanut suurta tyhmyyttä. Venäjä olisi saanut hyvin voimakkaan vastareaktion ennen kaikkea Länsi-Euroopasta, mutta myös varmasti muualtakin. Tuloksena olisi ollut kaikkien suhteiden katkeaminen Länsi-Eurooppaan, Naton kasvaminen ja voimistuminen, asevarustelun lisääntyminen, poliittiset vastavedot ja jopa voisi syttyä maailmansota. Eivät venäläiset sentään tyhmiä ole. Mitä luulet, olisiko Suomi liittynyt Natoon, on meillä semmoinen palo joissakin piireissä?

Alkaa propagandasota. Väitetään, että Venäjän puolelta toimitetaan aseita ja joukkoja Ukrainan puolelle separatisteille. Venäjän pyynnöstä asetetaan ETYJ:n tarkkailijoita jokaiselle raja-asemalle. Nämä vahvistavat, että on täysin mahdotonta, että Venäjä olisi toimittanut aseita tai joukkoja separatisteille. Sitä paitsi jo pelkät satelliittikuvat olisivat paljastaneet sen. Esiintyy valokuvia venäläisistä aseista ja joukoista, mutta myöhemmin todennetaan, että kuvat on otettu vuonna 2008 Georgian sodassa Etelä-Ossetiassa. Tästä huolimatta Suomessakin esimerkiksi Helsingin Sanomat jatkaa samaa mantraa - "...joukkoja ja kalustoa vyöryi Venäjältä rajan yli..." - vaikka ETYJ torjuu kaikki väitteet todeten, ettei Ukrainassa kerta kaikkiaan ole venäläisiä joukkoja eikä aseita. Eihän niitä edes tarvita, koska Ukrainassa on niin paljon neuvostoajoilta asevarastoja.

Donetskin ja Luhanskin joukoissa taistelee venäläisiä vapaaehtoisia, joista kukaan ei ole koskaan vaiennut., mutta he eivät ole venäläisten vakituista sotaväkeä. Toisaalta Kiovan juntan puolella taistelee puolalainen pataljoona Othago, amerikkalaiset palkka-armeijat Academi ja Greystone sekä baltialaisten naispuolisten tarkka-ampujien ryhmä, joista kaikista tyystin vaietaan ja jotka salataan. Lisäksi vaietaan Naton muista vapaaehtoisista, kouluttajista ja aseistuksesta. On siellä suomalaisiakin tappelemassa.

Heinäkuun 29. päivänä 2014 amerikkalainen tv-yhtiö CNN paljasti, että kuluneina kahtena päivänä Kiovan hallituksen joukot ovat ampuneet useita ballistisia ohjuksia separatistien hallussa oleville alueille lähelle Donetskia. Naton tiedotuspalvelu on vahvistanut tiedon Deutsche Wellelle. Venäjän ulkoministeriö täsmentää 4.8.2014, että aseet, joita Kiovan armeija jatkuvasti käyttää, ovat Totska U, Smerts BM-30 Tornado ja Uragan BM-27. Ohjusten kantomatka on 75-185 kilometriä ja niiden taistelukärjessä voi olla 500 kiloa räjähdettä. Osumatarkkuus on parhaimmillaan noin 70 metriä.

Kiova ryhtyi käyttämään fosforipommeja Donbassissa, Donetskissa ja Luhanskissa. Tulituksen kohteiksi joutuivat nimenomaan asuinalueet. Geneven sopimus kieltää fosforipommien käytön. Fosforipommeilla on semmoinen ominaisuus, että niitä on mahdotonta sammuttaa niin kauan kuin on jotain mikä palaa. Ihmiseen osuessaan sitä ei voi sammuttaa. Brittiläinen Vice News vahvistaa pommien käytön, mikä osoitetaan myös kemiallisilla analyyseillä. Netistä löytyy Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon puhe, jossa hän teki selväksi, että Kiova nimenomaan käy sotaa siviilejä vastaan, koska niin sota voitetaan. Fosforipommeja käytettiin ainakin 6 kertaa.





Ukrainasta alkaa pakolaisvirta, jossa pääasiassa lapset, naiset ja vanhukset pakenivat sotaa Venäjän puolelle. Syntyi pakolaisleirejä, joista sitten ihmisiä lähetettiin eri puolille Venäjää. Ammattitaitoisille annettiin työtä. On laskettu, että pakolaisia on 1 - 2,5 miljoonaa laskentatavasta riippuen. Joukkoon liittyi myös nuoria miehiä, jotka eivät halua palvella Ukrainan armeijassa. Erikoistapaus on mm. Maidanilla olleet poliisit, jotka pakenivat Venäjän puolelle kostotoimien pelossa. He pääsevät Moskovan poliisin palvelukseen.

23.8.2014 Venäjä lähetti 270 avustusrekkaa rajan yli Luhanskiin ja Donetskiin. Rekat sisälsivät humanitääristä apua, ruokaa, lääkkeitä, rakennustarvikkeita. Tästä huolimatta EU:ssa ja Nato-maissa nousee asiasta suuri häly. Jopa HS:ssa kirjoitetaan "... avustussaattue merkitsee taas uutta käännettä huonompaan suuntaan... se on maahantunkeutumista... Jos vauvanruoka päätyy luhanskilaisen vauvan suuhun, se on toki hyvä asia, mutta vain kyseiselle vauvalle." Tähän mennessä venäläiset ovat lähettäneet jo lähes 50 avustusrekkasaattuetta Luhanskiin ja Donetskiin.



Ukrainan itsenäisyyspäivää vietettiin 24.8.2014. Samana päivänä järjestettiin Itäukrainassa vankien marssi halki Donetskin kaupungin. Ukrainalaisia vangeiksi jääneitä sotilaita marssitetaan asukkaiden katseiden edessä.





26.10. 2014 länsimieliset puolueet voittivat Ukrainan parlamenttivaalit. Uutta koalitiohallitusta alettiin muodostaa pääministeri Arseni Jatsenjukin johdolla. 14.11.2014 Donetskin ja Luhanskin separatistialueilla pidettiin vaalit, Donetskin separatistialueen johtajaksi nimitettiin Aleksandr Zahartšenko ja Luhanskin alueen johtajaksi Igor Plotnitski. Donetsk ja Luhansk julistautuivat itsenäisiksi ja ilmoittivat myöhemmin perustavansa yhdessä uuden tasavallan Novorossijan eli Uusvenäjän. Sillä on historiallinen tausta valtiosta, joka sijaitsi aikoinaan samoilla paikoilla Eteläukrainassa. Kukaan ei tunnustanut uutta tasavaltaa, ei edes Venäjä. Ukraina ryhtyi rakentamaan kiivaasti uutta panssarikalustoa jopa 40 yksikköä päivässä, kuten presidentti Poroshenko ilmoitti. Ukraina suoritti liikekannallepanon ikähaitarilla 18 - 60 vuotta.



Sotatoimet alkoivat vähitellen uudelleen. Uudelleen varustautuneen Ukrainan ilmeisenä pyrkimyksenä oli halkaista separatistit kahtia Donetskin ja Luhanskin välistä. Noin 8 000:n miehen valioarmeija valiokalustolla lähti hyökkäämään, mutta juuttui Debaltsevan kaupunkiin. Donetskin ja Luhanskin joukot piirittivät hyökkääjät Debaltsevassa ja surmasivat ainakin 3 000, joidenkin tietojen mukaan 3 500 Ukrainan armeijan sotilasta. He lupasivat piiritystilassa oleville vapaan pääsyn motista, jos jättävät aseensa paikoilleen. Noin 5 000 sotilasta pakeni näin piirityksestä. Joitakin uppiniskaisia otettiin kuitenkin vangiksi. Näin Ukrainan sotatoimet toistamiseen päättyivät katastrofiin. Katastrofin keskellä ja sen seurauksena Ukrainan presidentti Poroshenko suostui toiseen kokoukseen Minskissä. Tosin vielä Minskissä hän väitti, että minkäänlaista piiritystilaa Depaltsevassa ei ole ollut, vaan sieltä on poistuttu vapaaehtoisesti. Separatistit saivat muhkean sotasaaliin.




Minskin toinen kokous järjestettiin 11.2.2015 ja siihen osallistuivat mm. Vladimir Putin, Angela Merkel, Francois Hollande ja Petro Poroshenko. Päätettiin mm. aselevosta, raskaan aseistuksen vetämisestä alueelta, kaikkien vieraiden joukkojen ja aseiden poistamisesta sekä Donetskin ja Luhanskin alueiden erityisasemasta. Separatistit toteuttivat kaikki kohdat ennätysajassa, Ukraina ei vetänyt kaikkea raskasta aseistusta rajalinjalta eikä ole täyttänyt juuri muitakaan sopimuksen kohtia. Kahakat jatkuivat ja ukrainalaiset joukot käyttivät jopa raskasta aseistustaan pääasiassa siviilejä vastaan. Tapettiin siis omaa kansaa ja nimenomaan siviilejä.


Ukrainassa on useita erilaisia sotilaallisia yksiköitä ja yksityisiä armeijoita. Mm. kolme ukrainalaista oligarkkia omistaa kukin oman henkilökohtaisen armeijansa, joiden palkat he maksavat. Nämä palkat ovat suuremmat kuin Ukrainan oman armeijan maksamat palkat. Nämä yksityiset armeijat ovat ilmoittaneet, että heitä ei koske Minskissä sovittu neuvotteluratkaisu. Yksi tällainen on Igor Kolomoiski, jolla on 15 000:n miehen yksityinen armeija.


Miksi Minskissä järjestettiin nämä kokoukset? Valkovenäjän presidentti Aleksander Lukashenko tarjosi pääkaupunkiaan Minskiä. Euroopan maat olivat kauhuissaan siitä, että Ukrainan kriisi syvenisi samanlaiseksi ikuiseksi konfliktiksi kuin Afganistan tai Irak ja vieläpä keskellä Eurooppaa. Leviämisen mahdollisuus muuhun Eurooppaan on varteenotettava tekijä samoin kuin terrorismin leviäminen. Venäjän presidentti ei halunnut maansa viereen tulehtunutta sotatilannetta. Ukrainan presidentti Poroshenko oli kärsinyt jo toisen sotilaallisen tappionsa ja halusi pelastaa kasvonsa. USA ei osallistunut, koska sillä ei ole mitään kiinnostusta lopettaa tätä sotaa.


Uusia Venäjän pakotteita asetettiin USA:n painostuksesta. USA, Englanti ja Kanada ryhtyivät avustamaan Ukrainaa sotilaallisesti. Englanti lahjoitti 200 (vanhentunutta, käytöstä poistettua) panssariajoneuvoa ukrainalaisille (joista tosin kaksi hajosi heti, kun ukrainalaiset ajoivat ne humalassa romuksi), USA antoi 230 Hummer-maastoajoneuvoa (joita ISIS terroristijärjestö kehuu hyviksi pommeiksi, kun ne lastaa täyteen räjähdysainetta ja ajaa ne keskelle väkijoukkoa) ja muuta kalustoa 75 miljoonalla dollarilla, Kanada antoi sotilasapua 11 miljoonan dollarin edestä. Lisäksi USA lähetti 300 "sotilasneuvoantajaa", Englanti 75 ja Kanada 200. Tämä on vastoin Minskin sopimusta, jossa sovittiin, että kaikkien ulkomaalaisten  aseiden ja sotilashenkilöiden on poistuttava maasta. Lisäksi USA antoi suuren määrän panssariliivejä, joista heti todettiin, että ne ovat käyttökelvottomia, koska kokeissa todettiin, että Kalashnikovin luoti läpäisee ne kuin veitsi voin. USA on jatkanut yhä samaa linjaa ja toimittanut "neuvonantajia" ja erilaisia aseita Ukrainalle. Lisäapua luvataan jopa "biljoonan" arvosta. Suomikin osallistui myymällä Ukrainalle laseretäisyysmittareita, joita voidaan käyttää myös sotilaallisesti.


Ukrainan uuden hallituksen julistamat liikekannallepanot ovat epäonnistuneet. Ukrainassa on suoritettu tähän mennessä kaiken kaikkiaan ainakin 7 eri kutsuntaa armeijaan ja ehdotettu naisten asevelvollisuutta. Ne eivät todellakaan ole suosittuja. Reserviläiset yksinkertaisesti eivät ilmoittaudu palvelukseen, kun kutsu käy. Nuoria miehiä pakeni maasta paljon, jotta eivät joutuisi armeijaan. Armeija suoritti yllätystarkastuksia kouluihin ja yliopistoihin ja vei väkisin nuori miehiä armeijaan suoraan yliopistojen luentosaleista. Lukuisia oikeusjuttuja nostettiin kieltäytyjiä vastaan tai heitettiin suoraan vankiloihin.


Heti kirjoitukseni alussa kirjoitin, että Ukrainan propagandasota on valtava ja tiedottamista hallitsevat suuret länsimaiset mediajättiläiset, joissa varsinkin USA:lla on hallitseva asema. Totuuden löytäminen on vaikea, jos ei melkein mahdoton tehtävä. Viisi venäläistä ja yksi italialainen toimittaja on tapettu ja venäläisiä toimittaja vangittu ja karkotettu maasta. Tapetut venäläiset toimittajat ovat Andrei Mironov, Igor Korneljuk, Anton Voloshin, Andrej Stenin, Anatoli Kljan ja italialainen toimittaja Andrea Rocchelli.


Tuntuu siltä, kuin Ukrainassa tietoisesti tapetaan toimittajia, jotka pyrkivät tuomaan esille toisen puolen näkemykset.


Venäläisten lehtimiesten pidätyksiä.

Ukrainalainen naishelikopterilentäjä Nadezhda Sachvenko tappoi ryhmineen kaksi venäläistä toimittajaa Igor Kornjelukin  ja Anton Voloshinin. Hänet vangittiin Donetskissa ja vietiin Venäjälle oikeuteen ja vankilaan. Tämä murhaajatar on nostettu Ukrainassa kansallissankariksi ja häntä vaaditaan vapautettavaksi. Tätä ennen hän toimi Irakissa amerikkalaisessa koalitiossa helikopterilentäjänä ja tappoi satoja irakilaisia siviilejä. Ukrainan Radassa puhujanpöntössä on hänen kuvansa kunniapaikalla.



Ukrainan hallituksen vakinaiset joukot ovat menestyneet huomiota herättävän huonosti koko operaation ajan. Ukrainassa taistelee lukematon määrä erilaisia joukkioita, joista osa on ulkomaalaisia. Ukrainan hallituksen on näköjään mahdotonta hallita kaikkia. Amnesty Internationalin mukaan Ukrainan erilaiset vapaaehtoispataljoonat sieppasivat ja pahoinpitelivät ihmisiä, siis myös siviilejä. Yksi pahimmista on natsipataljoona Azov, josta olen jo kirjoittanutkin. Tämä kuva oli jo aikaisemmassa kirjoituksessani.




 Azov-pataljoonasta kerrotaan tapauksesta, jossa se saapui erääseen Itäukrainan kylään. He käskivät kaikki kylän asukkaat kylän torille. Asukkaista olivat paikalla lapset, naiset ja vanhukset. Miehet olivat joko lähteneet sotimaan tai heidät oli tapettu. He ottivat 6-vuotiaan pikkupojan kiinni. Sitten he ristiinnaulitsivat pojan käsistä ja jaloista kovalevylle. Pojan äiti ei kestänyt nähdä ja kuulla poikansa kärsimystä vaan pyörtyi. Pataljoonalaiset tappoivat lopulta pojan. Sitten he tappoivat myös äidin.


Maidanista se alkoi. Leipää on jaettu!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tarkistetaan!