SODAN SYNTY
Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa ihan oman käsitykseni Ukrainan sodan syttymisen syistä. En ole poliitikko joten en harrasta politiikkaa. Harrastukseni ovat tutkia historiaa ja lukea elämänkertoja. Osaan suomea, ruotsia, englantia, venäjää ja vähän ukrainaa. Olen opiskellut lisäksi saksaa ja ranskaa Helsingin yliopistossa, mutta ne eivät ole niin jääneet päähäni. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Nyt siis ajattelin kirjoittaa täysin oman käsitykseni Ukrainan sotaoperaation syntymisen syistä. Tärkeintä on tietää ne syyt miksi tämä sotilasoperaatio syntyi. Tässä ei ole mitään merkitystä lännen, Ukrainan tai Venäjän käsityksillä tai niiden huutamalla propagandalla. Korostaisin vielä, että nämä ovat täysin omia henkilökohtaisia käsityksiäni tämän sotaoperaation synnystä. Tosin joudun valtavasti lyhentämään ja joissakin kohdin jopa oikaisemaan asioista.
On palattava vuoteen 1990. Tuolloin Neuvostoliitto vaipui ja Venäjä syntyi. Venäjän ensimmäinen presidentti oli Boris Jeltsin, joka johti Venäjää vuoden 1999 loppuun saakka. Hän oli alkoholisti ja eikä muutenkaan mikään välkky tyyppi. Tuo aika oli Venäjällä hyvin surkeaa aikaa. Rikollisuus vallitsi ja kansa eli surkeissa oloissa. Tuolta ajalta muistetaan esimerkiksi Suomessa venäläiset ilotytöt. Mutta juuri tuolloin 1990 Yhdysvallat ja Naton silloiset jäsenet tekivät sopimuksen siitä, että Nato ei lähene Venäjän rajoja milliäkään (tuumaakaan). Se oli ehto Venäjän synnylle.
Nato
on aina ollut Venäjän päävihollinen. Väliaikaisesta tuolloisesta lämpenemisestä
huolimatta venäläiset ovat aina tunteneet Naton päävihollisekseen. Kuten
nykyään nähdään tuota silloista lupausta ei olla pidetty. Lännen näkemys on,
että jokaisella maalla on oikeus itse päättää haluaako liittyä Natoon vai ei.
Venäjän näkemys on, että sitä on petetty. Lännessä sopimus ja sen syntyminen
ovat jääneet suureen unholaan. Useina eri aaltoina Nato on lähestynyt Venäjän
rajoja aivan sen iholle kiinni. Yhdessä viimeisistä aalloista myös Suomi
liittyi Natoon. Tässä on selkeästi ensimmäinen syy. Nato lähestyi Venäjän
rajoille asti vaikka toisin oli luvattu.
No sitten hypätäänkin vuoteen 2014. Ukrainassa tapahtui vallankumous, josta länsi sanoo lähinnä kai värivallankumous, mutta Venäjä sanoo väkivaltainen vallankaappaus. Ukrainaa johti tuolloin presidentti Viktor Janukovyts. Mielenosoitukset alkoivat jo 2013. Taustalla olivat poliittiset syyt. Tähän politiikkaan tuli monien salaisten tietojen mukaan Yhdysvalloista CIA ja amerikkalainen George Soros, joka oli sekaantunut moniin poliittisiin vallankumouksiin ja niiden yrityksiin. Hän on toiminut koko ikänsä poliittisesti aktiivisena ympäri maailmaa yhteistyössä amerikkalaisten tiedustelupalvelujen kanssa, joilta hän sai myös miljardirahoitusta. Hän oli mm. järjestämässä Georgian ruusuvallankumousta 2003.
Varsinkin Yhdysvaltojen presidenteillä on ollut huomattava vaikutus Ukrainan operaatioon. Aktiivinen toiminta Ukrainassa alkoi presidentti Barack Obaman aikana ja jatkui presidentti Donald Trumpin aikakaudella. Varsinainen sotaoperaatio alkoi presidentti Joe Bidenin aikana. Sotaa onkin pidetty Bidenin sotana. Hänen poikansa Hunter Biden osallistui toimintaan Ukrainan sisältä päin vaikka sitä onkin pidetty vähän epämääräisenä. Yhdysvallat on rahoittanut ja aseistanut Ukrainaa näiden presidenttien aikana. Nykyisen presidentti Trumpin toiminta on ollut varsin hämärää. Hän puhuu kovasti sodan lopettamisesta, mutta samalla hän antaa aseita Ukrainalle. Lisäksi Ukraina on voinut käyttää Yhdysvaltain satelliittien tuottamaa tietoa hyväkseen. Nykyisistä erimielisyyksistä huolimatta Yhdysvallat on todennäköisesti yhä osa "tappoketjua". Presidentti Trump ei ole rauhanmies.
Lännessä ei myönnetä Yhdysvaltojen CIA:n ja Soroksen osuutta vallankumouksissa. Kun mielenosoitusten järjestäjät huomasivat, että vallankumousta ei näköjään synny he päättivät vaikuttaa siihen. Lähinnä Georgiasta ja Liettuasta tuotiin joitakin sotilaita Puolaan, jossa heitä koulutettiin. Sieltä heidät tuotiin Kiovaan ja aseet toi Ukrainan silloinen varapääministeri Sergei Pashinskyi ja kolme muuta henkilöä, joiden joukossa oli myös komentaja Volodimir Parasyuk. Ampumista johti amerikkalainen upseeri Brian Christopher Boyenger. Heidät sijoitettiin ylös Hotel Ukrainaan, josta he saivat käskyn ampua mielenosoituksiin sekä poliiseja että mielenosoittajia valikoimatta kohteita. Tämän johdosta mielenosoitukset muuttuivat hyvin väkivaltaisiksi ja ihmisiä kuoli Maidanilla ainakin 108 henkeä. Olen kirjoittanut tästä jo aikaisemminkin.
Myös muualla Ukrainassa mielenosoitukset muuttuivat hyvin väkivaltaisiksi. Natsismi nosti päätään ja Ukrainan uudeksi sankariksi nostettiin Stepan Bandera. Hän johti toisen maailmansodan aikana natsijärjestöä OUN, joka tappoi yli satatuhatta juutalaista, puolalaista ja venäläistä lähinnä lapsia, naisia ja vanhuksia. Näin natsismi ja väkivaltaisuudet korostuivat Ukrainassa mm. Odessassa, jossa 2. toukokuuta 2014 lähinnä uusnatsit polttivat elävältä ainakin 48 anti-Maidan aktivistia ammattiliittojen talolla. Tapausta ei olla vieläkään tutkittu ja syyllisiä rangaistu vaikka tekijät tiedetään tarkkaan.
Presidentti Janukovytsin henkeä uhattiin joten näissä oloissa hän pakeni Venäjälle, josta sai turvapaikan. Ukrainan parlamentti nimitti vt. presidentiksi Oleksandr Turtšynovin, mitä pidetään laittomana tekona. Ukrainan silloisten lakien mukaan prosessi oli laiton joten Janukovyts oli yhä presidentti. Uudeksi presidentiksi valittiin kuitenkin rikas makeisoligarkki Petro Poroshenko. Koko prosessia pidetään yleensä laittomana, koska Janykovyts oli yhä elossa eikä hän ollut eronnut virastaan. Tästä lännessä on aivan toisenlaiset käsitykset. Niiden mukaan toimittiin laillisesti ja uuden presidentin valitseminen olisi täysin laillista. Henkilökohtaisesti olen toista mieltä.
Ukrainan kansasta noin kolmasosalla eli yli 30 prosentilla oli kotikielenään venäjä ja 80 prosenttia puhui venäjää. Myös sukulaissuhteet Venäjään olivat voimakkaat. Heidän asuinalueensa painottui pääasiassa Itä-Ukrainaan. Kuitenkin Ukrainan uusi hallinto käytännössä kielsi venäjänkielen käytön. Virallisissa toimissa ei enää saanut käyttää venäjää. Jopa tavallisissa kaupoissa ei saanut käyttää venäjää. Kuitenkin pääasiallinen toiminta kohdistui venäjänkielisiin medioihin. Käytännöllisesti katsoen kaikki venäjän kielen käyttö kiellettiin. Venäjän television katselu kiellettiin. Kaikkien venäjänkielisten sosiaalisten medioiden käyttö kiellettiin. Lakkautettiin neljä ukrainalaista televisiokanavaa, koska ne olivat liian venäjämielisiä. Kaikki venäläiset toimittajat karkotettiin maasta. Ukrainalaisia toimittajia tapettiin liiallisen venäjämielisyyden takia. Kuuluisimpia heistä olivat Oles Busina, Oleh Kalashnikov, Sergei Suhobok ja Pavel Sheremet. Näitä murhia oli kymmeniä. Venäläinen kirjallisuus kiellettiin. Kirjallisuutta jopa poltettiin rovioilla kuten natsit aikoinaan. Opetus venäjän kielellä kiellettiin. Nettiyhteydet Venäjään kiellettiin.
Historialliseksi henkilöksi kunniapaikalle nostettiin natsi Stepan Andrijovytš Bandera (ukr. Степан Андрійович Бандера). Ukrainassa tätä perustellaan sillä, että Bandera taisteli aikoinaan Neuvostoliiton hallintoa vastaan. Hän oli tapattanut yli satatuhatta ihmistä lähinnä juutalaisia, puolalaisia ja venäläisiä lapsia, naisia ja vanhuksia toisen maailmansodan aikana. Banderan kunniaksi nimettiin katuja ja pystytettiin patsaita. Ukrainan natsit järjestävät Banderan kunniaksi joka vuoden ensimmäinen päivä soihtukulkueita, kuten natsit aikoinaan Saksassa. Perustettiin azovin kaltaisia natsipataljoonia. Ukrainan hallinto on hyvin paljon nationalismiin taipunut. Tähän lännessä ei kiinnitetä mitään huomiota. Sanotaan, että Ukraina on demokraattinen tasavalta.
Ukraina on uskonnoltaan aina kuulunut Moskovan patriarkaattiin. Petro Poroshenkon aikoina uskonnossa perustettiin Ukrainan patriarkaatti ja kiellettiin kaikki yhteydet Moskovan patriarkaattiin. Ryhdyttiin tekemään väkivaltaisia pakkokäännytyksiä. Kukaan ukrainalainen ei saanut enää kuulua Moskovan patriarkaattiin. Toiminta oli hyvin väkivaltaista. Ihmisiä hakattiin, pahoinpideltiin ja kirkkoja poltettiin. Jopa pappeja pahoinpideltiin. Luostareita käännytettiin pakolla väkivaltaa käyttäen. Uskonnon vapaus ei tullut kuuloonkaan. Tämä toiminta jatkuu yhä tänä päivänä. Onko Ukraina demokraattinen tasavalta?
On selvää, että Itä-Ukrainassa mitään tällaista ei voitu hyväksyä. Tapahtumien johdosta Krimillä järjestettiin kansanäänestys 16. maaliskuuta 2014, jossa 97 prosenttia äänestäjistä kannatti Venäjään liittymistä. Venäjä hyväksyi tuloksen ja näin Krim täysin verettömästi liitettiin Venäjään. Tätä ei vieläkään lännessä olla hyväksytty vaan sitä pidetään Venäjän miehityksenä. Puhuttiin "pienistä vihreistä miehistä". Mutta mielestäni, jos kansa olisi halunnut muuta mitkään "pienet vihreät miehet" eivät olisi pystyneet mihinkään varsinkaan rauhallisessa mielessä.
Myös Itä-Ukrainassa Donetskissa ja Luhanskissa kansa ei hyväksynyt tällaisia Ukrainan toimia. Suurin osa kansasta oli Venäjämielisiä. Krimin esimerkkiä käyttäen järjestettiin kansanäänestykset ja tuloksena oli, että alueet ilmoittivat itsenäistymisestä, sittemmin haluttiin liittyä Venäjään. Näin tapahtui vuonna 2022. Myös Zaporižžjassa ja Hersonissa järjestettiin kansanäänestykset. Kiovassa ei tietenkään hyväksytty Itä-Ukrainan toimia vaan 2014 Kiova kokosi aseelliset joukot jotka hyökkäsivät Donbassia vastaan. Ne hävisivät kuitenkin ja tilanteen korjaamiseksi järjestettiin rauhanneuvottelut Valko-Venäjällä 5.syyskuuta 2014 Minskissä. Syntyi sopimus Minsk I.
Rauha ei kuitenkaan palannut alueelle vaan sotatoimet jatkuivat. Kiova kokosi uudet joukot 2015, mutta ne joutivat piiritykseen ja tilanteen pelastamiseksi järjestettiin jälleen Minskissä 12. helmikuuta 2015 ns. Minsk II neuvottelut. Neuvotteluihin osallistui Ranskasta presidentti Francois Hollande, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ukrainasta Petro Poroshenko ja Venäjältä presidentti Vladimir Putin. Jälkeen päin sekä Hollande että Merkel ovat ilmoittaneet, että kummankaan sopimuksen ei ollut tarkoituskaan pitää. Näin Venäjää oli petetty nyt jo ainakin kolme kertaa. Tätä länsi ei ymmärrä. Heillä on täysin toisenlaiset selitykset asioille. En ota kantaa mikä on oikea, mutta minusta on täysin moraalitonta olla pitämättä sopimuksia.
Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyi (ukr. Володи́мир Олекса́ндрович Зеле́нський), valittiin Ukrainan presidentiksi vuonna 2019. Hän oli syntyjään juutalainen ja kotikielenään oli venäjä. Ukrainaa hän alkoi opiskella vasta vuonna 2017. Zelenskyi on hyvin rikas, ja käyttää veroparatiiseja hyväkseen. Suurin osa hänen voitoistaan menee hänen vaimonsa Olenan tileille. Kun hänet valittiin presidentiksi yhtenä hänen vaalilupauksistaan oli, että hän lopettaa sotimisen parissa viikossa. Tulitauko olisi hänen ensimmäinen tehtävänsä. Hän laillisti myös lääkekannabiksen kasvattamisen Ukrainassa.
Helmikuussa 2019 Nato- ja EU-jäsenyys kirjattiin Ukrainan perustuslakiin. Joulukuussa 2019 Zelenskyi tapasi Pariisissa Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Puhuttiin rauhan järjestämisestä Itä-Ukrainaan. Sitä ei kuitenkaan syntynyt. Vuonna 2022 helmikuun alussa Zelenskyi kokosi 120 000 miehen armeijan, joka marssi kohti Itä-Ukrainaa. Tällöin venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022 sotilasoperaation Ukrainassa. Samalla Venäjä tunnusti Itä-Ukrainan alueet liitetyiksi Venäjään. Näinhän kansa oli äänestänyt. Tätä lännessä ei olla hyväksytty. Venäjällä operaatiota kutsutaan sotilasoperaatioksi kun lännessä sitä kutsutaan hyökkäyssodaksi. En ota kantaa nimityskysymykseen vaan käytän nimeä sotaoperaatio.
Ukraina tuli aika yllätetyksi ja Venäjällä oli joukkoja jopa Kiovassa asti. Istanbulissa helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa 2022 neuvotteluissa Venäjä ja Ukraina pääsivät yhteisymmärrykseen rauhasta. Ehtona oli, että Venäjä vetää joukkonsa pois Kiovasta, koska Ukraina ei voi neuvotella "ase ohimolla". Näin Venäjä tekikin ja rauhansopimus oli vain allekirjoitusta vailla. Tällöin paikalle riensi Britannian pääministeri Boris Johnson joka sanoi Ukrainan edustajille, että eivät allekirjoittaisi sopimusta. Myös Yhdysvallat ei hyväksynyt sopimusta. Presidenttinä oli Joe Biden. Näin Venäjää oli petetty jo neljännen kerran. Nykyään lännessä tapahtumaa pidetään disinformaationa.
On selvää, että kovin syvälle asioihin en voi paneutua näissä puitteissa. Paljon yksityiskohtia on pakko jättää pois. Pääsyitä Venäjän sotaoperaatiolle on paljon. Lähtökohta oli Yhdysvaltojen halu käännyttää värivallankumouksen kautta Ukraina Venäjän vastaiseksi, kuten Georgiassa oli tehty. Ukraina oli Euroopan suurimpia valtioita. Yksi syy on ilman muuta Ukrainan natojäsenyys. Toinen on Itä-Ukrainassa asuvien kansojen venäläisyyden ja venäjämielisyyden järkyttävä kohtelu. Kolmas on natsismi Ukrainan arvoissa. Entisiä natseja palvotaan ja niitä kunnioitetaan. Nationalismi näkyy kaikkialla Ukrainan arvoissa. Tärkeät syyt olivat myös nämä lupausten pettämiset.
Meillä täällä lännessä ei oikein ymmärretä näitä sotaoperaation syitä. Useimmille ainakin ne neljä kohtaa, joissa Venäjä tuntee tulleensa petetyksi ovat tuntemattomia. Ne on meillä peitetty tarkasti. Operaatiota nimitetään hyökkäyssodaksi. Lännelle on edullista ja tärkeää, että Ukraina sotii heidän sijastaan ja näköjään puolestaan Venäjää vastaan. Tätä ruokitaan ja pidetään tärkeänä. Täällä useimmissa maissa vallitsee hysteria Venäjää kohtaan. Ukrainalle tarvitsee vain antaa rahaa ja aseita niin Ukraina tekee meidän puolestamme likaisen työn. Ukrainasta on muodostunut hyvä väline, jota kannattaa käyttää. Kun katsoo uutisointeja, päätöksiä ja toimia ovat ne selkeästi yhdensuuntaisia. On aivan selvää, että en voi olla kovin yksityiskohtainen. Tiivistäminen on vaikeaa. Mitä jättää pois ja mitä ei? Voisin käsitellä asioita myös toisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan!