PASKA SUOMI

Luin Heikki Pursiaisen kirjoittaman kirjan "Paska Suomi". Kirjan nimi antoi ennakko-odotuksilleni paljon toiveita, mutta täytyy myöntää, että petyin pahasti. Kirjan sisäkannessa kuvataan Heikki Pursiaista seuraavasti: VTT Heikki Pursiainen on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja. Hän on koulutukseltaan ekonomisti. ja kommentoi maailmaa taloustieteen näkökulmasta. Pursiainen tunnetaan kiinnostavana yhteiskunnallisena keskustelijana, bloggaajana ja somevaikuttajana. Paska Suomi on hänen ensimmäinen kirjansa. Takakannessa lukee: "On aika pitää taukoa juhlavuoden itseonnittelusta ja havaita, että 100-vuotias Suomi on monella tapaa paska maa". Odotukseni kirjaa kohtaan nimestä johtuen olivat suuret, mutta kuten jo kirjoitin petyin aika pahasti. 

Heikki Pursiainen

En suinkaan aio käydä kirjaa läpi luku luvulta. Otanpahan esiin vain muutamia minua kiinnostavia kohtia kirjasta. Kirjan alkupuolella Pursiainen kiinnittää huomiota vanhaan suomalaiseen viisauteen: mitä enemmän puolueet valehtelevat, sitä suurempi on niiden kannatus. Tätähän minäkin olen pohtinut usein. Pursiainen käy läpi kaikki hallituspuolueet ja saa todettua, että kaikki valehtelevat, huijaavat ja pettävät äänestäjiä ja mitä enemmän ne tekevät sitä, sitä suurempi on niiden kannatus. Tämän huomasi selvästi silloin kun Kokoomus väitti olevansa "työläisten puolue". Kaikkihan tiesivät, että näin ei ole, mutta Kokoomus sai kaikkien aikojen kannatuksen. Yhden puolueen Pursiainen kuitenkin unohtaa, se on SKP Suomen Kommunistinen Puolue. Se ei kieroile eikä valehtele ja pysyy kannassaan, mutta tämä vain vahvistaa säännön: sen kannatus on minimaalinen.

Sitten Pursiainen käsittelee äitiyspäivärahaa ja hyvinvointia. Se, että päivärahan suuruus riippuu tulojen suuruudesta on todella epäoikeudenmukaista. Toiset voivat saada 5 000 euroa kuukaudessa, kun taas toiset voivat saada minimaalista korvausta. Ei ihme, että Suomen väkiluku on lähtenyt laskuun. Hyvin toimeentulevia on vähän ja huonon toimeentulon omaavien ei kannata synnyttää. Toisaalta maahamme muuttavien ulkomaisten perheiden lasten lukumäärä on suuri. Myös suomalaiset naiset avioituvat mielellään ulkomaalaisten kanssa. Jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että geneettisesti suomalaisten määrä Suomessa on alhaisempi kuin muiden kansojen edustajien lukumäärä. Tilanne on vähän samanlainen kuin USA:ssa, jossa on arvioitu, että lähivuosina värillisten prosentuaalinen määrä ohittaa valkoisten määrän. Loppujen lopuksi suomalaiset ovat häviävä kansa, vaikka todellisuudessa eihän sillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Jossain vaiheessa maassamme asuu kansa, jolla ei juuri ole suomalaisia geenejä.

En ole samaa mieltä Pursiaisen kanssa siitä, että opiskelun tulee olla maksullista. Tämä merkitsisi hyvin eriarvoistuvaa yhteiskuntaa. Kaikkihan me tiedämme, että tutkimusten mukaan köyhyys on periytyvää. Myös opiskelujen ja sivistyksen taso, kuten myös työttömyys, on periytyvää. Jos opiskelut korkeammalla tasolla tulevat maksullisiksi, merkitsee se sitä, että vain rikkailla tai hyvätuloisilla on mahdollisuus opiskella. Köyhien ja huonotuloisten on hyvin vaikea nousta ylöspäin yhteiskunnassa. Tämä siis merkitsee sitä, että luokkajako kasvaa ja yhteiskunnastamme tulee hyvin eriarvoinen. Myös monesta muusta asiasta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä. Mutta turha lähteä tässä erittelemään.

Ainakin yhdestä asiasta olemme melko samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Suomen television ohjelmatarjonta on ala-arvoista. Käytännössä siellä ei ole mitään katsottavaa. Ohjelmisto on täynnä uusintoja, paskasarjoja, idioottimaisia kilpailuja, loputtomia ruokaohjelmia. Silti siitä on maksettava veroa. En ole katsonut enää vuosiin Suomen televisiota. Katson pääasiassa netin kautta erilaisia ulkomaisia televisiokanavia tai muuta mielenkiintoista. Miksi ihmisen, joka ei katso Suomen televisiota eikä kuuntele YLE:n radiokanavia pitää maksaa lupamaksuna televisioveroa? Minusta tästä pitäisi vapauttaa kokonaan tai suorittaa katsomismaksu muilla menetelmillä.

Kirjoittajan näkemys, johon minä en ollenkaan voi yhtyä, on eriarvoisuus. Kirjoittaja suorastaan ylistää eriarvoisuutta. Hänen näkemyksensä mukaan Suomessa pitäisi olla enemmän eriarvoisuutta. Jopa kirjan viimeinen luku "Onko meillä tarpeeksi eriarvoisuutta?" antaa hyvän kuvan kirjoittajan arvoista. Mitkään tutkimukset eivät tue kirjoittajan näkemyksiä. Se, että rikkaat rikastuvat, on aina merkinnyt erilaisissa yhteiskunnissa köyhien ja huono-osaisten huonovointisuuden lisääntymistä. Kirjoittajalla on vanha propagandistinen käsitys, jota ruvettiin levittämään 1980- ja 1990-luvuilla, että hyvinvoivien rikastuminen lisäisi myös huonovointisten hyvinvointia. Tuota pajunköyttä syötettiin noina aikoina varsin aktiivisesti. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että asiat ovat tismalleen päinvastoin. Hyvinvoivien rikastuminen on aina merkinnyt huonovointisten osan huononemista. Eikä kyse ole kateudesta, kuten kirjoittaja vihjailee. Annan pienen esimerkin. Hyvinvoivien tuloja on aina lisätty Suomessa. Samalla esimerkiksi ruoan hinta on noussut, vuokrat ovat nousseet, sähkön hinta ja sen siirtohinta ovat nousseet, julkisten kulkuvälineiden matkojen hinnat ovat nousseet - vain mainitakseni muutamia esimerkkejä. Mutta työttömyyskorvaukset, eläkkeet ja erilaiset toimeentulotuet eivät ole nousseet. Erilaiset työllisyyspakotteet ovat heikentäneet  työttömien toimeentuloa. Tämä on varsinkin viime aikoina merkinnyt erilaisten vaikeassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteiden selvää kurjistumista.

 Kuva ei ole kirjan kuvitusta vaan leipäjono, joka kääntyy Helsinginkadulle.

Suomessa eriarvoisuus varsinkin viimevuosina on kasvanut varsin jyrkästi. Rikkaat ovat tulleet rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Leipäjonot, joista olen kirjoittanut aikaisemmin, ovat kasvaneet. Maailmassa maailman rikkain 1 % omistaa lähes puolet maailman varallisuudesta kun taas maailman köyhä puolisko omistaa alle 1 % maailman varoista. Ja tämä ero vain kasvaa. Masentavaa kuultavaa! On laskettu, että jos rikkaat jakaisivat tasaisesti varansa, maailmasta voitaisiin poistaa köyhyys kokonaan nelinkertaisesti. Suomessa oikeudenmukaisuuden nimissä keinona käyttäisin jyrkän progressiivista verotusta hyvätuloisilta johon kuuluisi myös pääomatulot, jota verotettaisiin täysin samoin kuin muuta verotusta ja jokaiselle kansalaispalkkaa, joka kasvaisi inflaation mukana. Mitä suurempi palkka sitä suurempi vero. Näin olisi pieni mahdollisuus vähentää huono-osaisuutta Suomessa. Verotus on asia, jota pitäisi käyttää nimenomaan eriarvoisuuden poistamiseksi. Minulla on aika paljon ulkolaisia lukijoita. Suurimmat ryhmät ovat suuruusjärjestyksessä suomalaiset, amerikkalaiset, ranskalaiset, venäläiset jne. Kun he ovat lukeneet näistä meidän leipäjonoistamme ovat he ihmetelleet pohjoismaista hyvinvointiamme. Usein tulee kommentteja.

Kirjan nimi "Paska Suomi" on erinomainen ja kiinnostava, mutta kirja ei täyttänyt odotuksiani. Sinänsä kirjan nimi oli sopiva, koska luin kirjaa aika paljon vessassa istuen. Kirjoittaja keskittyy hyvin paljon Suomen talouselämään ja sen käytäntöihin. Tämän ymmärtää hyvin kirjoittajan taustasta johtuen. Kirjoittaja on nuorehko, hyvin koulutettu ja toimeentuleva, intoiluun taipuvainen, terve mies. On ymmärrettävää, että hän ei osaa paneutua esimerkiksi koulutusta vailla olevan, köyhän, jostain sairaudesta kärsivän, masennuksesta kärsivän, vammaisen,  iäkkäämmän, huonokuntoisen, ei niin "fiksusti" ajattelevan ihmisen asemaan. Ei kaikilla ole samanlaisia edellytyksiä "pysyä pinnalla" tässä yhteiskunnassa kuin hänellä on. Sinänsä kirja sisältää paljon hyviä ajatuksia, joihin sietää tutustua, mutta ei ole pakko olla kaikesta kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

KAKSI KOKOUSTA

Ajattelin kirjoittaa kahdesta kokouksesta, jotka hämmästyttävän paljon muistuttavat toisiaan, mutta kuitenkin olivat hyvin erilaisia. G7-maiden kokous pidettiin tänä vuonna Kanadassa La Malbaiessa 8. - 9.6. Kuten kaikki ehkä muistavat G7 maat ovat Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat. Lyhyen aikaa myös Venäjä kuului joukkoon, jolloin ryhmää kutsuttiin G8-maiksi. Venäjä jätettiin ryhmästä vuonna 2014. G7-maiden merkitys maailmassa on ollut yhä vähenevä sekä taloudellisessa, että poliittisessa mielessä. En paneudu historiaan tuon enempää, vaan kirjoitan tästä kokouksesta. Kokous oli hyvin ristiriitainen ja sekava. Tämän aiheutti lähinnä Yhdysvallat ja presidentti Donald Trump. Suurin syy oli todennäköisesti Yhdysvaltojen asettamat tullit, joiden kohteiksi joutuivat myös muut G7-maat, sekä vastatullit, jotka he olivat asettaneet Yhdysvaltoja vastaan. Näitä voi hyvällä syyllä verrata sanktioiksi, koska toimivat täsmälleen samoin. Sanktiot vahingoittavat aina molempia osapuolia ja nyt siis liittolaiset toisiaan.

Vissiin kuuluisin kuva G7-kokouksesta kuvaa hyvin kokouksen ilmapiiriä!

Kokous alkoi siis asetelmasta Trump vastaan muut G7-maat. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ehdotti jo etukäteen, että Yhdysvallat voitaisiin jättää ryhmän ulkopuolelle. Trump puolestaan ilmoitti, että Venäjä voitaisiin ottaa jälleen mukaan ryhmään. Tämä herätti suurta eripuraa muissa jäsenissä. Trump sanoi mm. että Krim kuuluu Venäjälle. Kysyttäessä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta venäläisten mielipidettä hän ilmoitti, ettei Venäjä ole erityisen kiinnostunut liittymään G7-maiden ryhmään. Venäjä pitää G20-maiden ryhmää paljon tärkeämpänä kuin G7-maiden ryhmää, jolla on yhä vähenevä merkitys maailmassa. Venäjä ei tarvitse mihinkään G7-ryhmää. Siis G7-maiden kokouksen asetelma oli jo alkumetreiltä hyvin selvä tai oikeammin siis hyvin epäselvä. Kokous eteni hyvin hitaasti ja Trump oli useimmissa käsiteltävissä asioissa eri mieltä kuin muut maat. Kokousta alettiinkin kutsua varsin yleisesti G6 + 1-maat.

Trump halveksi muita kokoukseen osallistuja. Hän sanoi mm. Britannian pääministeri Theresa Mayta kotiopettajattareksi, joka ei osaa opettaa ja kokouksen isäntää Kanadan pääministeriä Justin Trudeauta heikkotahtoiseksi idiootiksi. Saksan kansleri Angela Merkel osasi pistää vastaan Trumpille ja kokouksesta levisi kuvia maailmalle, joita sanotaan varsin kokousta kuvaavaksi. Ranskan presidentti Macron tiesi Trumpin fetissin kädenpuristuksesta ja puristi heti alkajaisiksi tämän kättä niin lujasti, että Trumpin käteen jäi valkoiset jäljet. Trumpin ilme oli varsin tuskainen. Asetelmat olivat jakaantuneet niin, että Trump oli yksin muita vastaan, jotka puolestaan olivat jakaantuneet kahteen osaan. Britannia, Saksa, Ranska ja Kanada ja toisella puolella Italia ja Japani.  Viimeiseen asti oltiin epävarmoja syntyykö yhteistä asiakirjaa ollenkaan. Yhteisen asiakirjan saaminen oli ollut vaikeaa. Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti, ettei sellaista todennäköisesti synny. Kanadan pääministeri Justin Trudeau ilmoitti kuitenkin lopuksi, että kaikki seitsemän olivat hyväksyneet kokouksen loppujulkilausuman.

Presidentti Trump oli saapunut kokoukseen viimeisenä ja poistui sieltä jo ennen kokouksen päättymistä. Hänellä oli kiire Singaporeen Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaamiseen. Lentokoneesta käsin Trump kuitenkin ilmoitti irtautuvansa sopimuksesta. Hänen mielestään tarkoitus oli vain hyväksikäyttää Yhdysvaltoja. Hän lähetti tviitin, jossa sanoi Trudeaun puhuneen tiedotustilaisuudessa epärehellisesti. Pääministeri Trudeau malttoi mielensä varsin hyvin, mutta hänen entinen avustajansa Roland Paris vastasi presidentti Trumpille twitterissään, että "siellä iso poika kirjoittelee lentokoneessaan, koska ei uskalla puhua asioita kasvotusten". Trumpin talousneuvonantaja Peter Navarro ilmoitti, että "helvetissä on erityinen paikka valtionjohtajalle, joka yrittää puukottaa presidentti Trumpia selkään". Saksan koordinaattori Peter Beyer kirjoitti, että "Yhdysvallat ei enää näytä olevan luotettava kansainvälinen toimija". Näin G7-maiden kokous päättyi varsin sekaviin tunnelmiin ja Trumpin raivonpurkaukseen. Nyt Yhdysvaltojen liittolaiset sanovat suoraan miten asiat ovat. Kaunopuheisuuden aika Donald Trumpin kanssa on ohi. Euroopan edustajat tukivat Kanadan pääministeriä Justin Trudeauta presidentti Trumpia vastaan.

Sitten 12.6. Trump ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasivat Singaporessa. Hyvin kuvaavaa oli, että Trump tuli tapaamiseen kokoukseen etuajassa kun Kim oli vielä hotellissaan. Kim antoi odottaa itseään. Allekirjoittivat sopimuksia ja kehuivat toisiaan. Kim oli yleensä viisaasti hiljaa, kun Trump puhui paljon. Kiminä en kyllä luottaisi Trumpiin ja hänen tekemiinsä sopimuksiin. Jos ajatellaan esimerkiksi Irania en kyllä allekirjoittaisi Trumpin kanssa yhtään sopimusta. Niin usein hän on yksipuolisesti rikkonut sopimuksia. Palannen näihin asioihin myöhemmin.

Jos G7-maiden kokous päättyi varsin sekaviin tunnelmiin sitäkin rauhallisempi oli toisella puolella maailmaa kokoontunut SCO:n eli Shanghain yhteistyöjärjestön kokous Kiinassa Quingdaossa 9. - 10.6.2018. Järjestöön kuuluu kahdeksan jäsentä Kiina, Venäjä, Kirgisia, Tadzikistan, Kazakstan, Intia, Pakistan ja Uzbekistan. Kokouksessa mukana olivat tarkkailijoina Afganistan, Valko-Venäjä, Iran ja Mongolia. Puheenjohtajana toimi tietenkin isäntämaan Kiinan presidentti Xi Jinping. Jo päivää ennen kokouksen alkamista Venäjän presidentti Putin tuli tapamaan Xi Jinpingiä. Heillä on erinomaiset suhteet ennestään. He ovat tavanneet jo 25 kertaa. Putin lahjoitti Xi Jinpingille siperialaisen puusaunan ja Xi lahjoitti Putinille pienoisveistoksen Putinista. Lisäksi Xi myönsi Venäjän presidentille Kiinan Korkeimman Ystävyyden mitalin.

Xi Jinping myönsi Putinille Kiinan Korkeimman Ystävyyden mitalin.

Käytiin kahdenvälisiä kauppaneuvotteluja. Kiina on Venäjän suurin kauppakumppani tällä hetkellä. Eurooppa on menettänyt merkitystään Venäjän kaupassa. Venäjä rakentaa kolme atomivoimalaa lisää Kiinalle entisen rakentamansa neljän lisäksi, toimittaa lisää kaasua Kiinaan, rakentaa kaasulaitoksen, suunnittelevat uusia matkustajakoneita yhdessä, yhteistoimintaa avaruuden valloittamisessa ja lukemattomia muita yhteisiä projekteja.  Tällä hetkellä Venäjä on maailman suurin atomivoimaloiden tuottaja maailmassa. Atomivoimaloita rakennetaan mm. paitsi Kiinaan myös Iraniin, Turkkiin ja jopa Suomeen.

Itse SCO:n kokous alkoi seuraavana päivänä 9.6. Kokouksessa käsiteltiin kauppaa ja yhteistyötä ja niiden kehittämistä osallistujien välillä. Esillä oli myös jo aloitetun ns. Silkkitien kehittämistä, kaasuputken rakentaminen Mongolian halki Venäjältä Kiinaan, kiinalaisen maailman nopeimman luotijunan Fuxingin reitin suunnittelu Pekingistä Mongolian kautta Moskovaan. Näin saataisiin yksi nopea reitti lisää Euroopan ja Aasian välille. Juna kulkee 350 - 400 kilometriä tunnissa, mutta testeissä on saatu jopa 600 kilometri nopeus, mutta turvallisuuden vuoksi juna ei toisteiseksi kulje tuolla nopeudella. Kokouksessa tehtiin eri valtioiden välillä lukuisia kauppa- yhteistyösopimuksia, laadittiin viisivuotissuunnitelma hyvien naapurussuhteiden, taloussuhteiden, ystävyyden ja yhteistyön hyväksi sekä turvallisuuden kehittämiseksi.

 Kiinalainen luotijuna, josta suunnitellaan tehtävän yhteys Moskova ja Pekingin välillä.

Kokouksen jälkeen Putin piti lehdistötilaisuuden. Häneltä kysyttiin mm. liittyisikö hän G7-maihin, jos sellainen olisi mahdollista. Hän sanoi, että Venäjä ei ole itse asiassa koskaan eronnutkaan G8-maista, vaan Moskovan kokoukseen vuonna 2014 ei sitten ketään tullutkaan. Jos halutaan voidaan koska tahansa pitää kokous Moskovassa. Kaikki ovat tervetulleita! Sitten kysyttiin tapaamisesta presidentti Trumpin kanssa. Putin vastasi, että Trump on tervetullut koska tahansa Moskovaan tietenkin Putinin aikataulun puitteissa. Tapaaminen voisi olla ihan hyödyllistä hänen mielestään.

 Kokouksen jälkeen Putin piti lehdistötilaisuuden.

Ensiajatuksena on, ettei näitä kahta kokousta G7-maiden ja SCO:n kokousta voi verrata toisiinsa. Mutta paljon on näillä yhteistä. Kokousten ajankohta oli melkein sama. Kokousten jäsenmäärä on melkein sama - G7 on seitsemän jäsentä, SCO:lla on kahdeksan varsinaista jäsentä. Maailman kauppaosuus on sama - G7:llä 30,5 prosenttia ja SCO:lla 30,3 prosenttia. Mutta tähän nämä samankaltaisuudet sitten alkavatkin loppua. Eroja on runsaasti. Väkiluku maailman kansoista G7-mailla on 11,5 prosenttia, SCO:lla 42 prosenttia. Kauppaosuus G7-mailla on laskeva, mutta SCO:lla on nouseva. Jäsenmäärä G7-mailla tuntuu olevan laskeva - Venäjä lähti pois ja monimutkainen Yhdysvaltojen tilanne. SCO:lla on taas paljon pyrkijöitä uusiksi jäseniksi, kuten esimerkiksi Valko-Venäjä, Iran, Mongolia, Afganistan ja Vietnam. G7-maiden kokous oli ristiriitainen ja riitaisa kun taas SCO-maiden kokous oli rauhallinen,  ystävämielinen ja tehokas. Tuntuu kuin G7-Maiden kokous ei saanut aikaiseksi yhtään sopimusta kun taas SCO-maiden kokous toi runsaasti erilaisia yhteisiä tai kahdenvälisiä sopimuksia ja projekteja. Mutta tulevaisuus näyttää, miten näiden kahden eri yhteisöjen tilanne tulee etenemään.

Maailman kaupassa molemmilla järjestöillä on sama osuus.

Väestöltään taas SCO on paljon suurempi.

TO DIE, OR NOT TO DIE?

Ukrainassa tapahtuu kummia. Murhatut toimittajat heräävät henkiin. Ainakin näin tapahtui toimittaja Arkadi Babtshenkon kohdalla. 29.5.2018 maailmalle levisi uutinen, että venäläinen toimittaja Arkadi Babtshenko on ammuttu kuoliaaksi Ukrainassa Kiovassa kotinsa edessä rappukäytävässä ampumalla häntä kolme kertaa selkään. Maailmalle levisi videokuvaa ja kuvia verilammikossa makaavasta Babtshenkosta. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja ilmoitettiin julkisesti, että hän oli kuollut ambulanssissa matkalla sairaalaan. Sitten hänet kannettiin ruumishuoneelle. Maailmalla ryhdyttiin syyttämään Venäjää ja Venäjän salaista palvelua FSB:tä Babtshenkon murhasta. "Venäjän totalitaarinen yhteiskunta on murhannut Babtshenkon". Kaikkein suurieleisemmin tämä tapahtui tietenkin Ukrainassa.

Seuraavana päivänä 30.5.2018 tapahtui ihme, ylösnousemus, Babtshenko ilmestyi suurieleisesti elävänä kameroiden eteen. Tämä nosti suuren hälyn paitsi Ukrainassa myös maailmalla. Arkadi Babtshenko on syntyjään venäläinen ja hän on kirjailija, joka ryhtyi toimittajaksi. Kirjailijana häntä pidettiin kehnona ja lahjattomana. Valitettavasti en tunne yhtään hänen kirjaansa, joten en osaa sanoa asiasta mitään. Koska hän ei siis menestynyt kirjailijana hän ryhtyi toimittajaksi ja rupesi arvostelemaan Venäjän nykyjohtoa. Hän kävi Tsekeissä ja pyysi poliittista turvapaikkaa Britanniasta, mutta ei saanut. Muutti sitten Ukrainaan ja anoi Ukrainan kansalaisuutta, mutta ei saanut sitäkään. Ukrainassa hän toimi toimittajana, joka arvosteli Venäjää. Nyt hän siis lavasti oman kuolemansa Ukrainan salaisen palvelun SBU:n avustuksella. Tai oikeammin SBU käytti häntä hyväkseen lavastuksessaan. Apuna käytettiin sian verta. Seuraavana päivänä 20 tunnin kuluttua kuolemastaan hän nousi kuolleista.

Syyksi murhalavastukseensa Babtshenko sanoi uhan, että hänet aiottiin murhata. Oletettu murhaaja oli ukrainalainen asetehtailija Boris Herman, jota epäillään murhaajan palkkaamisesta. Herman pidätettiin ja häntä syytetään murhan valmisteluista. Hänelle on yritetty rakentaa yhteyksiä Venäjään ja sen salaiseen palveluun, mutta tätä ei olla kyetty toteuttamaan. Varsin yleinen mielipide on, että tapahtuma ja sen toteutus oli varsin absurdi. Ukrainan salaista poliisia arvostellaan varsin yleisesti. Toisaalta presidentti Petro Poroshenko sanoi, että suunnitelma oli hänen tekemänsä. Tarkoituksena oli sabotoida Venäjän jalkapallokisoja. Kuitenkin syynä pidetään ennen muuta Ukrainan sisäpoliittista tilannetta. Edessä on Ukrainan parlamentin ja presidentin vaalit. Sanotaan, että tämä oli suuri poliittinen voitto Venäjälle ja tappio Ukrainalle.  Toisaalta varsin tuntemattomasta Babtshenkosta tuli kertaheitolla maailman kuulu. Presidentti Petro Poroshenko julisti hänet Ukrainan sankariksi ja myönsi hänelle Ukrainan ansiomerkin ja kansalaisuuden. Palkkioksi hän sai 100 000 dollaria. Babtshenko sanoi irti Venäjän kansalaisuutensa.  Babtshenko myöntää nyt haastatteluja vain 50 000 dollarin hinnasta. Hän itse sanoo, että antakaa mieluummin 60 000 dollaria per haastattelu. Babtshenkosta sanotaan, että "toimittaja kuoli, mutta hänen ruumiinsa elää".

Babshenkon "murhaajan" Boris Hermanin pidätys.

Samassa yhteydessä julkaistiin 47 ukrainalaisen toimittajan luettelo, joiden henkeä sanotaan Venäjän uhkaavan. Tosin luettelo on herättänyt maailmalla suurta epäluuloa. Suurta osaa näistä toimittajista Venäjällä ei ole ikinä kuultukaan. Toisaalta osa näistä toimittajista osallistuu säännöllisesti Venäjällä erilaisten ohjelmien tekoon. Halutaanko tällä luettelolla estää heitä menemästä Venäjälle töihin? Halutaanko tällä herättää hysteriaa ja pelotella näitä toimittajia? Näyttää siltä, että kyse on paitsi politiikasta myös estää heitä menemästä Venäjälle pelottelemalla heitä.

 Pavel Sheremetin murha 20.7.2016

Ukrainassa on murhattu lukemattomia toimittajia ja toisinajattelijoita. Olen kirjoittanut näistä aikaisemminkin. Kaksi kuuluisinta ovat toimittaja Pavel Sheremetin murha 20.7.2016 räjäyttämällä hänen kuljettamansa auto ja toimittaja Oles Buzinan murha ampumalla hänet kotiovelleen 16.4.2015. Molemmista saatiin selville murhaajat, joiden henkilöllisyys tiedetään, mutta ketään heistä ei olla pidätetty. Tämä on tätä ukrainalaista oikeuslaitoksen toimintaa.

Oles Buzinan murha 16.4.2015

Ukrainaan ei lasketa yleensä venäläisiä toimittajia vaan heidät käännytetään jo rajalla. Jos joku venäläinen  toimittaja jo toimii Ukrainassa hänet karkotetaan helposti maasta. Toimenpide on yleensä seuraavanlainen. Toimittaja yllätetään kadulla ja Ukrainan salaisen poliisin SBU:n siviilipukuiset poliisit tarttuvat toimittajaan ja työntävät autoon. Pää peitetään hupulla, jotta toimittaja ei näe minne hänet viedään. Hänen kaikki tavaransa, lompakot rahoineen, puhelimet ja henkilökohtaiset tavarat takavarikoidaan. Sen jälkeen alkavat kuulustelut, jotka saattavat kestää parisen päivää. Sitten yleensä yöllä toimittaja viedään Ukrainan ja Venäjän rajalle ja käsketään marssia jalkaisin Venäjälle. Näin kävi mm. toimittaja Anna Gurbatovalle 4.10.2017 ja NTV:n toimittaja Vjatislav Nemesheville. Näin kävi myös 9.5.2018 toimittajille Valentina Solovjovalle ja Olga Jurjovalle. Heidät otettiin kiinni kesken työnteon ja kuulusteltiin, jonka jälkeen karkotettiin ilman selityksiä Ukrainasta.

Toimittaja Anna Gurbatova otettiin kiinni Kievissä kesken jutun teon 4.10.2017, vietiin kuulusteltavaksi ja karkotettiin maasta.

Tolimittaja Valenina Solovjova karkoitettiin 9.5.2018 Ukrainasta

Toimittaja Olga Jurjova otettiin kuulusteltavaksi ja karkoitettiin Ukrainasta 9.5.2018

Ria Novostin toimittaja Kirill Vyshinskij pidätettiin kotoaan Kiovassa 15. toukokuuta 2018. Toimittajalla oli kaksoiskansalaisuus, hän oli sekä Venäjän että Ukrainan kansalainen. Hänet kuljetettiin Hersonin kaupunkiin ja siitä asti hän on ollut pidätettynä. Häntä syytetään valtiopetoksesta, koska hän on puhunut julkisesti liian suoraan asioita mm. Itä-Ukrainan sodasta. Häntä uhkaa 15 vuoden tuomio. 3.6.2018 hän sanoutui irti Ukrainan kansalaisuudesta ja on nyt siis pelkästään Venäjän kansalainen. Hän on vedonnut Vladimir Putiniin ja Venäjän konsulaattiin saadakseen apua, mutta ketään ei olla laskettu hänen luokseen. Tämä on kaikkien kansainvälisten lakien vastaista, koska ainakin konsulaatin väkeä olisi laskettava toimittajan puheille. Kirillin puolesta on osoitettu mieltä Moskovassa Ukrainan konsulaatin edessä.

Ria Novostin toimittaja Kirill Vyshinskij

Paitsi toimittajia Ukrainassa myös televisiokanavia ja tietotoimistoja pyritään estämään toimimasta, jos ne eivät tee kuten valtiovalta haluaa. 4.9.2016 ääriainekset hyökkäsivät televisiokanava INTER:in tiloihin  Kiovassa, hyökkäsivät sisälle rakennukseen pahoinpitelivät henkilökuntaa, särkivät laitteiston ja polttivat rakennuksen sisältä. Nämä hyökkääjät kutsuvat itseään "patriooteiksi" eivätkä peittäneet edes kasvojaan, joten heidät oli helppo tunnistaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ketään ei ole kuitenkaan rangaistu näistä teoista eikä poliisi puuttunut asiaan. INTER jatkoi kaikesta huolimatta toimintaansa. Joulukuun 3. päivänä 2017 nämä ääriainekset piirittivät televisiokanava NewsOne:in ja eristivät televisiokanavan muusta maailmasta. Työntekijöitä ei päästetty sisään eikä ulos. Kanava lähetti kuitenkin ohjelmaa suorana koko ajan. He olivat soittaneet poliisille, mutta poliisi oli vastannut heille, että mitään laitonta ei ollut tapahtunut. Kukaan ei tullut ajamaan ääriaineksia pois.

Vuosittain 9.5 Venäjällä vietetään voitonpäivää. Tänä vuonna 9.5.2018 televisiokanava INTER:ssä vietettiin voitonjuhlaa ja esitettiin ohjelmia ja mm. konsertti voitonpäivän kunniaksi. Ääriainekset hyökkäsivät jälleen televisiorakennuksen kimppuun ja yrittivät jopa polttaa sen. Poliisi ei jälleen puuttunut mitenkään asiaan. Tällaista on länsimainen oikeuskäytäntö ja demokratia Ukrainassa.

Televisiokanavan INTER rakennus yritettiin polttaa 9.5.2018

Igor Korneljuk ja Anton Voloshin murhattiin Ukrainassa 17.6.2014

Kuitenkin kaikkein kuuluisimmaksi muodostui kahden venäläisen toimittajan Igor Korneljukin ja Anton Voloshinin murha 17. kesäkuuta 2014. Ukrainalainen luutnanttina toiminut Nadja Savtshenko oli johtanut kranaattitulen kohti toimittajia ja murhannut heidät. Donetskin sotilaat olivat saaneet hänet kuitenkin kiinni 8. heinäkuuta 2014 ja ja luovuttivat venäläisille, jotka veivät hänet oikeuden eteen Moskovaan. Savtshenko sai 22 vuoden tuomion, mutta presidentti Putin armahti hänet ja hän pääsi vankilasta 24. toukokuuta 2016. Kun Savshenko saapui 25. toukokuuta Kiovaan Ukrainan presidentti Petro Poroshenko myönsi hänelle kunniamitalin ja kunniakansalaisen arvon. Häntä pidettiin Ukrainan sankarina. Häntä verrattiin jopa Ukrainan Jeanne d' Arc:ksi. Hän pääsi suoraan parlamenttiin sen jäseneksi.

Poroshenko luovuttaa Savtshenkolle kunniamitalin 25.5.2016.

Enää hänestä ei puhuta Ukrainan sankarina. Hänet vangittiin 22.3.2018 Ukrainan parlamentissa radassa kesken istunnon. Ukrainan salaisen poliisin SBU:n miehet tulivat ja ottivat Savthsenkon kiinni ja veivät kuulusteltavaksi. Häneltä riistettiin äänestyksellä radan jäsenyys ja samalla hän menetti edustajan koskemattomuuden suojan. Tapaus olisi verrattavissa siihen, että Suomen eduskuntaan marssisi joukko poliiseja ja ottaisi jonkun kansanedustajan kiinni ja veisi kuulusteltavaksi. Savshenko ilmoitti kuitenkin, että Ukrainan sankarin arvonimestä hän ei luovu. "Sille tulee vielä käyttöä." Saa nähdä riistetäänkö myös se häneltä, kuten on uhkailtu. Savthsenko pistettiin vankilaan ja hän aloitti syömälakon.

Nyt Nadja Savtshenko on siis Ukrainan antisankari. Häntä syytetään terrori-iskun valmistelusta maan parlamenttiin. Syyttäjän mukaan Savtshenko aikoi tuhota parlamenttisalin kranaatein ja tappaa henkiin jääneet konetuliasein. Savtshenko ei ole myöntänyt eikä kiistänyt syytöksiä, mutta on ilmoittanut, että kannattaa sotilasvallankumousta Ukrainassa. Hän on sanonut  " - Ukrainalaiset, kysykää itseltänne: Ettekö edes joskus ole ajatelleet näiden viranomaisten tuhoamista?" Savtshenko syytti myös presidentti Petro Poroshenkoa korruptiosta ja rikoksista Ukrainan kansaa vastaan. "- Venäjällä taistelin Ukrainan ulkoista vihollista vastaan. Ukrainassa taistelen maan sisäistä vihollista vastaan." Savtshenko vapautui vankilasta nyt keväällä. Syömälakon takia hän oli laihtunut 14 kiloa. Ukrainalaiset olivat laskeneet kuinka monta päivää Savtshenko ehti olla vapaana Venäjän laskettu hänet vapaaksi ja Ukrainan vangittua hänet uudelleen. Luku on mystinen tasan 666 päivää. Hän on joutunut kotiarestiin. Hän on saanut syytteen vallankumoamisen järjestelyistä.

Ukraina on valtio, jossa ei ole sananvapautta ainakaan länsimaisessa mielessä. Siellä jatkuvasti loukataan sananvapautta ja lehdistön vapautta. Toimittajia tapetaan ja heitä karkotetaan maasta tai pahoinpidellään. Paitsi Ukrainan valtion toimesta näin tapahtuu erilaisten ääriainesten toimesta. Valtiolla ei ole länsimaisia arvoja. Silti Ukraina on pyrkimässä EU:n ja Naton jäseneksi. Sitä paitsi valtio käy sisällissotaa Itä-Ukrainassa omia kansalaisiaan vastaan ja tappaa heitä joka päivä. Ei tällaista valtiota voi ottaa länsimaisen yhteisön jäseneksi. Ukraina ei ole länsimainen demokratia.