TOIVOA

Hänen nimensä on Nadeshda Savshenko (ven. Надежда Савченко, ukr. Надія Вікторівна Савченко, synt.1981) . Nimi Надежда, Надія merkitsee suomennettuna toivoa. Suomessa Toivo on miehen nimi, Venäjällä ja Ukrainassa Надежда, Надія on naisen nimi. Nadeshda sai venäjällä kahden venäläisen toimittajan murhasta tai osallisuudesta heidän murhiin  22 vuoden tuomion.

Vuonna 2014 Savshenko toimi yliluutnanttina Aidar pataljoonassa, joka on kuuluisa raakuudestaan varsinkin siviilejä kohtaan. 17. kesäkuuta 2014 Ukrainan sisällissodassa hän johti tulitusta Luhanskissa kohti venäläisiä toimittajia Igor Vladimirovitsh Korneljukia ja Anton Voloshinia. He saivat tulituksessa surmansa. Heinäkuussa samana vuonna Savstshenko saatiin kiinni Luhanskissa ja toimitettiin Venäjälle oikeuteen vastaamaan teoistaan kahden toimittajan murhasta, tai siihen osallistumisesta. Hän tunnusti murhat, jotka myöhemmin hän kielsi.  Tunnustuksesta on olemassa jopa video. Todisteet murhista olivat pitävät ja hän sai tuomion.

Nuorena Savshenko harrasti varsin miehisiä lajeja, esim. jalkapalloa ja taistelulajeja. Myöhemmästä urasta on levitetty varsin väärää tietoa. Hän halusi tulla lentäjäksi, mutta se ei koskaan onnistunut, resurssit eivät riittäneet.  Vuosina 2004 - 2008 hän oli Irakissa naissotilaana ja sai tulenjohtajakoulutuksen. Esimerkiksi Wikipediassa mainitaan, että hän olisi lentäjä tai helikopterilentäjä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Hän ei ole ikinä lentänyt sotilaskonetta tai helikopteria. Tätä myyttiä hän on kuitenkin pyrkinyt kantamaan ja sitä on todennäköisesti tietoisesti pidetty yllä.

Sen verran kun seurasin oikeudenkäyntejä, Savshenkon käyttäytyminen oikeussalissa oli vähintäänkin kummallista. Minulle on tullut kuva, että Savshenko lievästi sanottuna ei ole kovinkaan tasapainoinen henkilö. Huutelu, lauleskelu, keskisormen näyttäminen, tanssahtelu, tuolille hyppiminen sai farssimaisia piirteitä. Syömälakot ja juomalakot olivat selvästikin ulkoa johdettuja poliittisia toimia. Niillä saatiin oikeudenkäynti muutetuksi poliittiseksi toimenpiteeksi. Näinhän ei ollut, kyse oli kahden toimittajan murhasta. USA:ssa siitä olisi varmasti saanut kuolemantuomion.

Ukrainassa ja Länsimaissa Savshenko nostettiin jonkinlaiseksi pyhimykseksi, idoliksi, marttyyriksi. Ukrainan radassa, parlamentissa puhujanpönttöön liimattiin Savshenkon kuva. Venäjän lähetystön edustalla osoitettiin mieltä. Monessa muussakin Euroopan maassa osoitettiin mieltä ja vaadittiin Savshenkon vapauttamista. Oltiin "huolissaan" hänen terveydentilastaan. Jopa EU:n ulkoministeri Federica Mogherini osallistui vaatimalla Savshenkon vapauttamista "välittömästi ilman ehtoja". Mogherini korosti, että Savshenkon tapaus ei ole enää oikeudellinen tai poliittinen asia, nyt on kyse "inhimillisestä myötätunnosta". Herää ajatus, jos meilläkin Suomessa murhaajat ryhtyisivät syömälakkoon voisi heidätkin vaatia vapautettaviksi "inhimillisestä myötätunnosta".

Sitten aivan yllättäen 24.5.2016 ilmoitettiin, että presidentti Vladimir Putin on armahtanut Savtshenkon. Tämä tapahtui toimittajien Korneljukinin ja Voloshinin läheisten Katerina Sergejevna Korneljukinin ja Marianna Dimitrijevna Voloshinan pyynnöstä.

Perusteluna olivat humanitaariset syyt. Presidentti Putin kiitti molempia ja toivoi, ettei koskaan enää tarvitsisi tapahtua vastaavaa. Asiaan osallistui Ukrainan edustaja Viktor Medvedshuk, joka kiitti presidentti Putinia armahduksesta ja molempia omaisia siitä, että nämä olivat löytäneet voimia toimia inhimillisesti. Mitään tekemistä tällä ei ollut Minskin sopimuksen kanssa. Armahdus tapahtuisi vaihdon kautta. Vaihdossa Venäjälle palautettaisiin kaksi venäläistä nuorta miestä Aleksandr Aleksandrov ja Evgenij Jerfejev. Heitä syytettiin Ukrainassa terrorismista. Heidät oli vangittu Itäukrainassa Heidän yritettyä todennäköisesti liittyä vapaaehtoisesti Itäukrainan puolustajiin. Heitä syytettiin lännessä mm. vakoojiksi. He eivät olleet sotilaita. On otettava huomioon, että myös Ukrainan joukoissa taistelee vapaaehtoisia mm. suomalaisia pahamaineisessa Azov natsipataljoonassa. Pitäisikö heitä syyttää supon agenteiksi? Julkinen salaisuus on, että amerikkalaisia agentteja ja "sotilaskouluttajia" on Ukrainassa pilvin pimein.

Ilman mitään todisteita he saivat 14 vuoden tuomiot. Huomionarvoista on se, että kesken oikeudenkäyntiä heitä puolustava ukrainalainen asianajaja Aleksandr Grabovskij murhattiin. Syynä venäläisten puolustaminen.

Jo 25.5.2016 iltapäivällä Savtshenko saapui lentokoneella Kiovan lentokentälle. Vastassa oli sankka joukko lehtimiehiä ja uteliasta kansaa. Vastaanotto oli kuin suurella julkkiksella.

Heti ensimmäiseksi Savshenko karjui kiukkuisena tilaa ympärilleen. Hänen pitämänsä puhe tuntui lähes pilapuheelta. Mainitsi mm., että tekee kaikkensa Minskin sopimuksen hyväksi, mutta seuraavassa lauseessa "on valmis lähtemään sotimaan Itäukrainaan", joka on vastoin Minskin sopimusta. "Matka rauhaan kulkee vain sodan kautta." "Olen valmis antamaan henkeni Ukrainan puolesta." "Ensimmäiseksi kotiin päästyäni juon kaksi litraa väkeviä". Hän käveli ulos lentokoneesta paljain jaloin. Kun häneltä kysyttiin miksi hän on paljain jaloin hän sanoi "Ukrainan maaperä parantaa".

Pari tuntia myöhemmin Savshenko oli presidentin linnassa ja tapasi presidentti Poroshenkon., joka ojensi hänelle kunniamitalin. Paikalla oli myös Aidar-natsipataljoonan jäseniä Ukrainana lipun kanssa. Tilaisuuden lopuksi Savshenko nosti nyrkkinsä pystyyn ja huusi "Kunnia Ukrainalle!"

Tämä Ukrainan kansallissankari oli vankeutensa aikana ehditty valita poissaolevana kansanedustajaksi maan parlamenttiin Radaan. Hän kävi tutustumassa parlamenttiin ja taas myös paljasjaloin.

Erilaisissa haastatteluissa lehtimiehet kyselivät haluaako Savshenko ryhtyä presidentiksi? Hän vastasi, että kyllä hän voisi ryhtyä presidentiksi, mutta ennen kaikkea hän haluaa lentää.

Savshenko kuuluu Julia Timoshenkon johtamaan "Isänmaa" puolueeseen. Hän tapasi Julia Timoshenkon, mutta tunnelma oli aika jäätävä. He eivät oikein tule toimeen keskenään. Kättely oli ainoa toimenpide tapaamisen aikana.

Venäläisten nuorten miesten paluu Venäjälle oli aivan toisenlainen. Ei ollut suuria joukkoja lehtimiehiä, uteliasta kansaa. Vastassa olivat vain miesten vaimot. Kaikki oli rauhallista ja hiljaista.

Paitsi Ukrainassa myös Euroopassa iloittiin Savshenkon vapauttamisesta. Mm Saksan ulkoministeri ja Etyjin puheenjohta Frank-Walter Steinmeier sekä EU:n ulkoministeri Federica Mogherini osoittivat iloa asiasta. Kaiken huippu oli USA:n ulkoministeri John Kerry, joka ilmoitti, että tämä osoittaa Minskin sopimuksen toimivan, vaikka Minskin sopimus ei koske tippaakaan koko asiaa. Itse tulen ajatelleeksi, että näinkö nykyään suhtaudutaan murhaajiin riippuen siitä kuka on murhaaja. Jos on sopivan poliittinen henkilö saa rauhassa murhata ihmisiä, niin sanoakseni "lupa tappaa" (Licence to Kill).

Paljon polemiikkia on herättänyt kysymys onko Savshenkon vapauttaminen osa jotain suurempaa sopimusta? Viimeaikoina sota Itäukrainassa on jälleen kiihtynyt. Loppua sodalle ei ole näkyvissä. Savshenkon sanomiset ja toiminta eivät ainakaan ole tilannetta rauhoittaneet. Lisäksi tulee mieleen, että ukrainalaisten politiikkojen mielestä Savshenko onkin paljon suurempi ongelma  vapaana Ukrainassa kuin vankeudessa Venäjällä. Hänestä voi tulla suurempi haitta, probleema Ukrainalle, jos hän on vapaana. Hän oli paljon hyödyllisempi Venäjän vankilassa kuin kotimaassaan Ukrainassa. Vankina hän olisi jonkinmoinen ikoni ja poliittinen ase. Nyt hänestä yritetään kuitenkin ottaa kaikki irti, suunnitellaan jopa Euroopan ja USA:n kiertuetta. Saattaa olla, että hänet lähetetään jopa rintamalle sopivan ajan kuluttua. Hänestä voi tulla todellinen marttyyri.

Saman päivänä kun Savshenko vapautettiin Venäjän presidentti Vladimir Putin puhui. Hän palasi vanhaan aiheeseensa, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut. Hänen mielestään Euroopan ja Venäjän intressit ovat yhtenevät. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Molemmille yhteistyö tuottaisi pelkästään hyvää. Vanha ajatus yhteistyöstä ja yhtenäisestä kauppa- ja tulliliitosta Atlantilta Vladivostokiin olisi molemmin puolin edullista. Ehkä meillä on sittenkin toivoa?

Savshenkosta tehty postimerkki

KUOLEMATON RYKMENTTI

Tämä kirjoitukseni tulee paljon myöhässä. Aluksi en ajatellut kirjoittaa aiheesta ollenkaan, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Käsitteenä "Kuolematon rykmentti" on hyvin uusi. Varsinkin suomalaisille se on vielä suhteellisen tuntematon. Siitä syntyi ajatus kirjoittaa asiasta. Venäjällä voiton päivää vietetään aina 9.toukokuuta toisen maailmansodan päättymisen päivänä. Länsi Euroopassa sitä vietetään 8.5. Ero johtuu siitä, että Saksan antautumissopimus allekirjoitettiin 8. toukokuuta Berliinissä, mutta niin myöhäiseen ajankohtaan, jolloin Moskovassa oltiin jo yli puolen yön eli 9.5.1945. Näin voitonpäivää on aina vietetty Neuvostoliitossa ja Venäjällä 9. toukokuuta.

Vuonna 2012 9. toukokuuta Tomskin kaupungissa asukkaat tulivat voiton päivänä kaduille kaatuneiden isien ja isoisien valokuvat käsissään. Tästä tempauksesta syntyi spontaani kansanliike "Бессмертный полк" (Bessmertnyi polk), Kuolematon rykmentti niin kuin se on tapana kääntää suomeksi. Tavoitteena oli veteraanien ja kaatuneiden muiston vaaliminen. Vuonna 2013 ilmiö levisi Ukrainaan ja Kazakhstaniin, jolloin siihen osallistui noin 150 000 ihmistä. Vuonna 2014 tammikuussa liike rekisteröitiin valtiolliseksi poliittisesti sitoutumattomaksi järjestöksi ja tapahtumaksi.

Kuka tahansa voi ilmoittaa kaatuneen tai sodan jälkeen menehtyneen veteraanin kulkueeseen tai tulla etukäteen ilmoittamatta kokoontumispaikalle veteraanisukulaisensa valokuvan tai nimen kanssa. Käytännössä melkein kaikilla venäläisillä on joku sukulainen kuollut toisen maailman sodan aikana, koska kuolleita oli yli 20 miljoonaa. Liikkeellä on myös omat nettisivustonsa, jonne on kerätty satojen tuhansien sotasankareiden tarinoita. Myös viranomaiset ovat antaneet toiminnalle kaiken tukensa.

Presidentti Vladimir Putin on nyt kahtena vuotena osallistunut Kuolemattoman rykmentin kulkueeseen. Hän kantaa isänsä Vladimir Spiridonovitsh Putinin kuvaa. Kenen muun maan päämies voisi tehdä vastaavaa? En millään pysty uskomaan, että Barack Obama voisi tehdä näin, kävellä kansan keskuudessa kulkueessa.

Tänä vuonna 9.5.2016 Venäjällä osallistui Kuolemattoman rykmentin kulkueisiin eri kaupungeissa yli 24 miljoonaa ihmistä. Moskovassa osallistui yli 700 000 ja Pietarissa yli 500 000 ihmistä. Kuolematon rykmentti on levinnyt myös ulkomaille. Tänä vuonna kulkueita oli mm. Valko-Venäjällä, Armeniassa, Azerbaidzhanissa, Kazakhtsanissa, Kirgisiassa, Uzbekistanissa, useissa Euroopan maissa kuten Baltian maissa, Puolassa Varsovassa, Bulgariassa, Berliinissä, Lontoossa, Ateenassa, Luhanskissa, Donetskissa ja monissa kaupungeissa Yhdysvalloissa mm. New Yorkissa, Kanadassa Torontossa, Lähi-idässä, Israelissa ja Australiassa. Kulkueita järjestettiin yli 50 maassa. Huomionarvoista on se, että kulkueet järjestettiin, vaikka useimmissa näistä maista oli ihan tavallinen työpäivä.

Kuolematon rykmentti Berliinissä 9.5.2016

Kuolematon rykmentti Lontoossa 9.5.2016.

Usein kulkueisiin osallistuvilla näkyy paitsi sukulaisten kuvia ja kunniamerkkejä myös muita symboleja. Yksi tärkeimmistä on oranssi mustaraitainen Pyhän Yrjön nauha (Георгиевская ленточка). Toisin kuin uskotaan nauhan historia on ikivanha. Juuret johtavat jo 1700-luvulle tsaarien aikaan, jolloin urheudesta jaetussa Pyhän Yrjön ristin nauhassa oli oranssit ja mustat raidat. Nauhan värien kerrotaan tarkoittavan tulta ja savua. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa nauha otettiin käyttöön natsi-Saksan kukistamisen kunniaksi jaettavassa kunniamerkissä. Pyhän Yrjön nauhan suosio alkoi uudelleen noin 2005, jolloin opiskelijajärjestö ryhtyi ennen voitonpäivää jakamaan nauhoja ilmaiseksi sodan veteraanien muistoksi. Nykyään nauhaa jaetaan ilmaiseksi paitsi Venäjällä myös ympäri maailmaa miljoonittain mm. Lontoossa, New Yorkissa, Berliinissä. Usein nauha asetetaan rusetiksi rinnalle sydämen kohdalle.

PyhänYrjön risti nauhoineen              Kunniamerkki nauhoineen     

Pyhän Yrjön nauha

Nauha kantajan rinnassa yksinkertaisena.

Paitsi kuvia, nimiä, kunniamerkkejä ja nauhoja kannetaan kulkueissa yleisesti myös Voiton lippuja. Ne symboloivat lippua, joka nostettiin Berliiniin valtiopäivätalon katolle 30. päivänä huhtikuuta 1945. Lipun nostosta on olemassa kuuluisa valokuva, mutta nostajien henkilöllisyydestä on olemassa erilaisia versioita.

Kulkueissa symbolisilla lipuilla on monenlaisia muotoja. Kokoa niitä on aina käsiviireistä jättiläislakanoihin asti. Monet pukeutuvat sota-ajan asepukuihin. Lapsille valmistetaan usein pienoispukuja tai vain punatähdin koristeltuja suikkalakkeja.

Voiton lippu Pyhän Yrjön nauhoineen ja kunniamerkkeineen

Voiton lippu Berliinissä 9.5.2016.

Lapsia osallistuu kulkueisiin paljon. Heillä saattaa olla sotilaslakki tai jopa sotilaspuku päällä. He kantavat esivanhempiensa kuvia mukanaan.

Kulkueissa myös lauletaan ja esitetään musiikkia sodan ajalta.

Laulettavia lauluja on lukemattomia. Suosituimpia lauluja on meilläkin hyvin tunnettu "Katjusha" (Катюша), josta oli Toisen maailmansodan aikana tullut eräänlainen symboli. Toinen päivään kuuluva musiikki on hyvin kaunis marssi "Slaavilaisen naisen jäähyväiset" (Прощание славянки - Proščanije slavjanki). Näistä molemmista lauluista on olemassa pitkät taustatarinat, mutta tässä on tuskin syytä käydä niitä läpi. Jos joku ei satu muistamaan, millainen Katjusha on löytyy  se esimerkiksi seuraavasta osoitteesta (huomattava, että esittäjä Erika on ukrainalainen):

https://www.youtube.com/watch?v=R9I2mNQCDhI

Netissä löytyy lukematon määrä erilaisia versioita Katjushasta. Seuraavassa osoite on Slaavilaisen naisen jäähyväiset. Laulu on äärettömän kaunis. Siinä nainen jättää jäähyväiset sotaa lähtevälle miehelle. Kenties he eivät koskaan enää tapaa toisiaan. Kannattaa kuunnella:

https://www.youtube.com/watch?v=luSnOiYD-oE&feature=player_embedded

Toinen äärettömän kaunis tulkinta:

https://www.youtube.com/watch?v=2xWpwOJ6cEw

Samat esiintyjät, mutta englanninkielinen käännös mukana:

https://www.youtube.com/watch?v=r7avPl6jB5w

Kuolematon rykmentti Ilmiönä on selvästikin lisääntymässä ympäri maailmaa. Se on saanut suopean vastaanoton varsinkin toisen maailmansodan voittajavaltioissa. Kuolematon rykmentti kulkueita järjestettiin tänä vuonna yli 50 maassa.

Ateenassa

Bulgariassa

Kuolematon rykmentti Riiassa Latviassa.

Ukrainassa tilanne oli kuitenkin ristiriitainen. Donetskissa ja Luhanskissa Kuolematon rykmentti sai kymmeniä tuhansia osanottajia. Muualla hallitus yritti kieltää Kuolemattoman rykmentin järjestämisen. Siitä huolimatta mm. esimerkiksi Kievissä, Harkovassa, Odessassa ja monessa muussa Ukrainan kaupungissa oli kymmeniätuhansia marssijoita. Häiriöitä aiheuttivat natsinuoret. Kievissä he mm. pahoinpitelivät kahdeksanvuotiaan tytön, jolla oli punatähtilakki ja Yrjön nauha rinnassaan. Nauhan he riistivät tytöltä ja tuhosivat sen. Samoin iäkkäiltä veteraaneilta yritettiin väkivaltaa käyttäen riistää Voitonlippu. Eivät saaneet. Natsinuoret riistivät monelta Pyhän Yrjön nauhan ja polttivat ne. Ukrainassa nauhan kantajia kutsutaan koloradonkuoriaisiksi nauhan värin perusteella. Poliisi yritti estää nauhojen ja lippujen käytön, mutta ihmiset eivät vain yksinkertaisesti totelleet heitä. Seuraavana päivänä polttopulloja käyttäen poltettiin Kievissä Kuolemattoman rykmentin marssin järjestäjän asunto. Asiaa ei näköjään edes tutkita.

Kievissä Ukrainassa

Harkovassa, Ukrainassa

Odessa, Ukrainassa

Kievissä natsinuoret riistivät näiltä harmaapäävanhuksilta Pyhän Yrjön nauhat...

...sitten he polttivat ne. Kuinka näin voi menetellä vanhuksia kohtaan?

Suomessa ei ole näkynyt Kuolematonta rykmenttiä. Asiahan on ihan ymmärrettävä, koska Suomi oli häviävällä puolella toisen maailmansodan aikana. Pyhän Yrjön nauhaa on ollut jaossa mm. Helsingin Rautatientorilla, mutta yleensä sitä on ollut vaikeaa saada. Parisen vuotta sitten Suomen tulli teki täydellisen fiaskon, kun se yritti estää venäläisiä turisteja tuomasta Pyhän Yrjön nauhoja mukanaan autoissaan koristeina ja vaatteissaan. Tämä osoitti Suomen tullin täydellistä sivistymättömyyttä ja tietämättömyyttä asioista ja ennen kaikkea suunnatonta tyhmyyttä. Pyhän Yrjön nauhalla ei ole poliittista merkitystä eikä kaupallista merkitystä. Nykyään se on kansainvälinen symboli natseista saadun voiton kunniaksi. Se osoittaa kunnioitusta veteraaneille, niille ihmisille, jotka uhrasivat jopa oman henkensä. En tiedä, mikä on tämän päivän Suomen tullin reaktio, mutta toivottavasti ollaan siitä sivistytty. Itse olen valmis kantamaan Pyhän Yrjön nauhaa sen merkityksen vuoksi.

Jos Kuolemattomasta rykmentistä tulee perinne on se minusta hyvin kaunista. Se olisi hyvin kaunis perinne. Muistetaan esivanhempia ja heidän uhrauksiaan jälkipolvien hyväksi. Hengen antaminen on äärettömin uhraus, jonka ihminen voi tehdä. Kuolematon rykmentti on maailmaa yhdistävä. Se on rauhaa edistävä ja sodanvastainen. Ei koskaan enää sotaa! Tämän päivän maailmassa se on hyvin ajankohtainen. Se antaa toivoa ihmiskunnalle. Kuolemattomat eivät unohdu eivätkä saa unohtua!

Sodan aikana eräs nuori neuvostosotilas kirjoitti: "...pitääkö minunkin kuolla. Tämä ajatus oli meillä kaikilla, mutta kukaan ei uskaltanut puhua siitä avoimesti. Katsoimme nuoren äidin ja vauvan kuvaa - politrukin vaimoa ja hänen poikaansa, ja minulla välähti ajatus: jos Andreiko kaatuu, häneltä jää poika, ainakin jokin jälki tässä maailmassa. Mitä jää meiltä, eilispäivän koululaisilta? Pelkkä valokuva perhealbumissako? Tämä ajatus oli hyvin masentava. Kevättä oli jo ilmassa. Rautatien takana oli harju, joka meidän piti vallata hinnalla millä hyvänsä. Jossain siellä harjulla oli näkymätön vihollinen, joka näki meidät kaikki ja pystyi tappamaan jokaisen meistä".

YMPÄRILLÄMME LENTELEVÄT VEHKEET

14.4.2016 saimme lukea lehdistä monien mielestä järkytystä herättävän uutisen, tai siis joidenkin mielestä se herätti suurta hämmennystä ja tyrmistystä. Kaksi venäläistä Suhoi-24 taistelukonetta lenteli Itämerelle ilmestyneen amerikkalaisen taistelulaiva USS Donald Cookin ympärillä peräti 11 kertaa. Lähin lento oli alle kymmenen metriä aluksen komentosillasta. Sen jälkeen venäläinen KA-24 helikopteri kierteli aluksen ympärillä kuvaten sitä. Lehtiemme otsikot olivat peräti tyrmistyneitä. "Venäläisten provokaatio!" "Välikohtaus on aggressiivinen hyökkäyssimulaatio!", "Häiritsevää toimintaa!" "Vastuutonta toimintaa!" jne. Laiva oli lastattu risteilyohjuksilla, torpedoilla, konetykeillä ja automaattisilla ohjustentorjuntajärjestelmillä. Venäläiset koneet olivat aseettomia. Erityisesti tämä uhka on huomattava venäläisten taholta, aseettomat koneet ovat suurin uhka runsain asein varustetulle amerikkalaiselle taistelulaivalle. Se, mikä herättää mielenkiinnon on, että Donald Duck on varustettu aivan uudella ohjustentorjuntajärjestelmällä nimeltään "Aegis". Kirjoitan tästä järjestelmästä joskus myöhemmin.

KA-24 helikopteri

Yhdeksän metrin päästä.

Tämä oli jo toinen kerta kun amerikkalaista taistelulaiva Donald Duck, anteeksi Cook kohtasi venäläisten hävittäjät. Huhtikuussa 2014 Mustallamerellä venäläinen SU-24 hävittäjä lenteli aluksen ympärillä sen yrittäessä lähestyä Venäjän merirajoja. Tällöin SU-24 käytti elektronista torjuntakalustoaan ja "pimensi" koko amerikkalaisen purtilon. Mikään aluksen elektroninen järjestelmä tai tutka ei enää toiminut eikä alus nähnyt enää yhtään mitään. Kaikki sen järjestelmät kaatuivat. SU-24 teki kaikkiaan 17 valehyökkäystä alusta kohti. Lentokoneen vihdoin poistuttua aluksen järjestelmät saatettiin vähitellen nostaa pystyyn. Kaikkein huolestuttavin puoli miehistön kannalta oli kuitenkin, että jokaisen henkilökohtaisen kännykän sim-kortti oli tuhoutunut, niistä oli pyyhkiytynyt kaikki tieto pois. Niitä ei saatu enää palautettua. Liekö tämä ollut syy, että huomattava osa aluksen miehistöä ja päällystöä, siis kaikkiaan 27 jäsentä sanoutui irti palveluksesta heti välikohtauksen jälkeen, kun alus palasi lähimpään satamaan. Tämän jälkeen amerikkalaiset alukset eivät ole kuulema enää lähestyneet vastaavalla tavalla Venäjän rantavesiä Mustalla merellä.

USS Donald Cook

Sitten jälleen aivan yllättäen 29.4.2016 venäläinen SU-27 hävittäjä teki vastuuttomasti uhkarohkean teon Itämerellä lentämällä amerikkalaisen RC-135 tiedustelukoneen viereen ja kiepautti ylösalaisin itsensä koneen yli toiselle puolelle vain muutaman metrin päästä (amerikkalaiset sanovat, että alle 8 metriä). Venäläisten vastuuttomuutta lisäsi se, että amerikkalainen RC-135 ei käyttänyt minkäänlaista tunnistetta tai transponderia päällä (transponderi on laite, jolla lentokone tunnistetaan elektronisesti). Olisi pitänyt arvata, että se on amerikkalainen kone, koska amerikkalaiset sotilaskoneet eivät koskaan käytä transpondereita liikkuessaan Venäjän rajojen lähellä. Venäjän vaarallisesta ja vastuuttomasta toiminnasta USA oli hyvinkin tuohduksissaan.

Amerikkalainen RC-135 tiedustelukone

SU-27 hävittäjä

Muistuu elävästi mieleeni, että pitkäperjantaiyönä 23.4.2013 kaksi venäläistä TU-22 pommikonetta ja neljä hävittäjää lensivät kansainvälisessä ilmatilassa kohti Gotlantia ja äkkiarvaamatta jakaantuivat kahteen ryhmään ja kääntyivät takaisin kohti Venäjää 30 kilometrin päässä Ruotsin rannikosta. Ruotsalaiset eivät saaneet ilmaan edes yhtä hävittäjää. Reaktiot Ruotsissa olivat pöyristyneitä. Välikohtausta nimitettiin Ruotsissa venäläiseksi pääsiäiseksi. Pöyristystä ei yhtään lievittänyt se asia, että Venäjä oli ilmoittanut jo etukäteen Ruotsille ja muille maille sotaharjoituksistaan alueella.

TU-22 pommikone

Minua aivan erityisesti ovat aina huvittaneet Ruotsin sukellusvenejahdit. Joku näkee jotain kännipäissään soudellessaan ja siitä nostetaan hirveä häly. "Sukellusvene taas Ruotsin vesillä!". Hysterian voimin pistetään valtavat etsinnät pystyyn, koko Ruotsin laivasto on liikkeellä ja hälytystilassa, ilmavoimat lentelevät. Suomen laivasto tarjoaa apuaan. Lopputuloksena löytyy yksinäinen hylje tai kalaparvi tai silkkiuikku. Kerran se oli tavallinen soutuvene. Viime kerralla löydettiin sentään yli sata vuotta pohjassa maannut vanha todellinen sukellusvene. Ja se oli todella venäläinen. Sääli vaan, ettei se liikkunut yhtään eikä sen sisällä ollut yhtään elävää olentoa paitsi tietenkin kaloja. Mutta oli sentään löydetty jotain, se oli jo saavutus se! Oli todistettu, että sukellusveneitä on todella Ruotsin vesillä!

Yhteistä näille molemmille tapahtumille on se, että jälkeenpäin vaaditaan lisää varoja Ruotsin puolustusvoimille ja merivoimille. Tulee mieleen, että tässä on jotain tarkoitushakuista. Aina kun halutaan lisää rahaa puolustusvoimille pyydetään Venäjän ilmavoimat tai sukellusveneet kätevästi apuun. Tai sitten ne keksitään. Myös natointoilijat pyrkivät saamaan vettä tai ilmaa myllyynsä Ruotsissa ja tietenkin myös Suomessa. Tämä on takuuvarma keino saada ainakin huomiota.

Vuosittain olemme saaneet lukea tai nähdä uutisissa, että venäläinen kone on loukannut Suomen ilmatilaa. Tätä on tapahtunut 1 - 3 kertaa vuosittain. Aina tällainen nostetaan diplomaattiselle tasolle ja tehdään valitus virallista tietä. Siitä, että vastaavia loukkauksia tapahtuu myös USA:n ja Naton taholta kymmeniä kertoja joka vuosi, ollaan visusti vaiti. Tätä tapahtuu paitsi Itämerellä myös Norjan rajalla. Onhan se kyllä loukkaavaa kun venäläiset tekevät törkeitä temppujaan, mutta kun ystävällismieliset amerikkalaiset käyvät vierailemassa on se vain ihan mukavaa.

Amerikkalaisia F-15 hävittäjät Suomen taivaalla.

Jälleen kerran taivaallamme lentelevät vieraat sotilaskoneet. 9.5.2016 Yhdysvaltalaiset F-15 hävittäjät aloittivat sotaharjoitukset yhdessä Suomen ja Ruotsin kanssa. Kuulemma paukuttelevat yliäänillä sinisellä taivaallamme. Tulee elävästi mieleeni niin sanottu rähmälläänoloaikamme, jolloin Neuvostoliitto ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia. Ne torjuttiin jyrkästi, vaikka muuten oltiinkin kuulema rähmällään itään. Mitenkähän rähmällään ollaan nyt, kun voidaan pitää yhteisiä sotaharjoituksia Yhdysvaltain kanssa. Taidetaan olla todella pylly korkealla pystyssä länteen päin kun voidaan tarjota omaa ilmatilaamme amerikkalaisille. Huudetaan, että "penetroikaa nyt, penetroikaa nyt.. nyt... nyt...!" Ja tämä tapahtuu vieläpä Karjalan lennostossa mahdollisimman lähellä Venäjää. Eihän tämä ole mitään provosointia, eihän?

Itse asiassa tuo "rähmällään" olemisen aika taisikin olla itsenäisintä aikaa koko Suomen historiassa. Ensin oltiin Ruotsin siirtomaa... anteeksi riistomaa, jolloin Ruotsi vapaasti riisti Suomea miten jaksoi. Sitten 1809 tuli autonominen aika, jolloin Suomi vasta alkoi muotoutua Venäjän vallan alla. 1917 keksittiin, että ryhdytään itsenäisiksi, mutta todellisuudessa oltiin yhä enemmän saksalaisen vaikutuksen alaisina, joka sitten purskahti yli äyräittensä 1940-luvulla fasismina ja lyötiin Natsi-Saksan seurassa päämme Karjalan mäntyyn. Sitä seurasi tämä rähmälläänoloaika, joka on tähän mennessä ollut itsenäisintä aikaa Suomen historiassa. Tultaessa 1990-luvulle aloimme menettää jälleen itsenäisyyttämme ja edelleen 2000-luvulla, jolloin meillä on tuskin hiventäkään enää itsenäisyyttä jäljellä. Kaikki on menetetty EU:lle ja ollaan menettämässä enenevässä määrin Natolle. Meidän todella tyhmät johtajamme ovat innolla liittämässä meitä Natoon, vaikka suurin osa kansasta on toista mieltä, sitä vastaan.

Yleensä nykyään esitetään kaksi teoriaa Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden puolustamiseksi. Joko meidän on liityttävä Natoon tai sitten puolustusliittoon Ruotsin kanssa. Mielestäni molemmat teoriat ovat mahdollisimman huonoja. Molemmissa teorioissa tarkoitus on uhrata Suomi. Teorioiden esittäjät Suomessa eivät vähäkään huomioi Suomen maantieteellistä asemaa saatikka sitten Naton tai Ruotsin "pyyteettömiä puolustusratkaisuja". Ruotsi on kautta historian pitänyt Suomea sopivana puskurina Venäjän ja Ruotsin välissä. Jo toisen maailmansodan aikana 1943 Ruotsi yritti kiivaasti saada Suomen irti sodasta, kun se oli havainnut, että Saksalle ja siinä ohessa myös Suomelle tulee turpiin. Tarkoitus oli saada Suomi neuvottelemaan Venäjän kanssa ja säilyttämään jonkinmoinen itsenäinen asema, jolloin se toimisi puskurina siinä välissä, eikä Venäjä olisi heti Ruotsin rajan takana. Tässä lopulta onnistuttiin. Ideana on, että sota käydään, jos semmoinen syttyisi, Suomen maaperällä. Tämä on yhä suosittu teoria Ruotsissa.

Natoteoriassa Suomi on taas pelkkä eteentyönnetty pelinappula, jonka maaperällä voidaan taistella mielin määrin. Suomella on strateginen sijainti, satamat ja lentokentät. Suomi sijaitsee lähellä Venäjälle tärkeitä sotilaallisia ja taloudellisia alueita, joista tietenkin Pietari on suurin. Muita alueita ovat esimerkiksi Kronstadt ja Murmansk. Pelinappulana toimiminen merkitsee kuolemanvaaraa Suomelle ja suomalaisille. Ei tarvitse sotia muualla, kun voi sotia Suomessa ja lopputuloksella ei ole mitään väliä. Suomi ja varsinkin suomalaiset ovat merkityksetön kansa, jonka voi helposti uhrata Naton pelipöydällä. Ei pidä unohtaa, että Venäjä ei jätä missään tapauksessa puolustamatta toiseksi tärkeintä kaupunkiaan. Jos uhkia esiintyy, isku voi olla ennalta ehkäisevä, ja siinä ei Suomelle käy hyvin, voin vakuuttaa. Myös amerikkalaisilla on kohteet valittu Suomen kartalla jopa ydinaseille. Senhän olemme tienneet jo kauan.

Eräät piirit puhuvat Suomessa varsin kovaäänisesti Venäjän arvaamattomuudesta ja aggressiivisuudesta. En kyllä ole huomannut mitään arvaamattomuutta tai aggressiivisuutta Venäjän taholta, mutta sitäkin enemmän kyllä USA:n taholta. Toisen maailmansodan jälkeen mikään muu maa ei ole ollut yhtä arvaamaton ja aggressiivinen maailmassa kuin USA. Voidaan aloittaa vaikkapa Korean sodasta, jatkaa Vietnamin sodalla ja edelleen lukuisilla latinalaisen Amerikan sodilla mainitakseni vain Kuuban, Panaman, Nicaraguan, Grenadan ja Dominikaanisen tasavallan interventioilla. Nykyiset Afganistanin, Irakin, entisen Jugoslavian, Libyan ja Syyrian sodat ovat vain selkeää jatkoa toiminnoille, joille mikään taho ei anna oikeutusta.

 Mikä oikeus USA:lla on toimia tuhansien kilometrien päässä omasta maastaan? Ihmettelen sitä, mikä oikeus USA:lla on liikkua Itämerellä, Mustalla merellä, Välimerellä,  Persianlahdella, Kiinan merellä ja käyttäytyä, kuin ne olisivat sen omia sisämeriä, vaikka ne ovat tuhansien kilometrien päässä sen omasta maa-alueesta? Vastaan siihen, että oikeutuksen antavat aseet. USA:n puolustusbudjetti on isompi kuin koko muun maailman yhteensä. On ryhdytty puhumaan Venäjän aseistautumisesta suurena uhkana, mutta ei oteta huomioon, että USA:n varustautumisbudjetti on seitsemän kertaa isompi kuin Venäjän. Siis toistan seitsemänkertainen Venäjän puolustusbudjettiin verrattuna! Ja sitä ollaan lisäämässä. Huutaisin suhteellisuudentajua, ellei tämä olisi niin absurdia! Eikö meidän pitäisi olla huolestuneita USA:n varustautumisesta eikä Venäjän? Arvaamattomin ja aggressiivisin valtio maailmassa on yhä USA.

Näillä USA:n meriiteillä Suomi on pelkkä pieni pelinappula USA:lle, joka on helppo uhrata suurvaltapoliittisessa pelissä. Ja me Suomessa typerien johtajiemme johdolla yritämme tehdä sen mahdollisimman helpoksi. Tällä me teemme maamme paitsi sotimisen lähtöalustaksi myös sen kohteeksi. Jos tämä jatkuu, yhä useampi sotajärjestelmä asetetaan maahamme ja kohdistetaan maatamme kohti.

Onko meillä muita vaihtoehtoja? Ehdottomasti on! Ensimmäinen toimenpide on sanoutua irti kaikista liittoutumista ja ennen kaikkea Naton kanssa. Seuraava toimenpide on kieltää kaikkinainen vieraiden valtioiden sotilaallinen harjoittelu tai toiminta maassamme tai puolustusvoimiemme kanssa. Kolmas ja tärkein on luoda hyvät suhteet naapureihimme, siis myös Venäjään, kuten Ruotsiin, Norjaan ja Viroon. Meidän on pidettävä huoli, että kaikki osapuolet ovat tietoisia siitä, että olemme puolueeton valtio, joka ei osallistu konflikteihin vaan pitää huolen oman maansa puolustuksesta eikä anna käyttää kaunista maatamme epämääräisiin juonitteluihin. Vierailla valtioilla ei ole tänne asiaa. Emme ole aggressiivisia mihinkään suuntaan ja meihin voi siinä suhteessa luottaa. Se ainakin on varmaa, että jos kuulumme johonkin sotilaalliseen liittoon, olemme silloin myös ehdottomasti sotilaallisia kohteita. Omiin nykyisiin johtajiimme emme voi luottaa! Heillä on taipumusta myydä kaunis maamme muodossa jos toisessa.