VOIKO SUOMI HUONOSTI? osa-2
Jatkan aiheesta voiko SUOMI huonosti. Viimekerralla näytti, että tällä hetkellä Suomella menee todella heikosti. Joten katsomme miten tässä jatkossa käy. Kaikkea tässä olevaa ei ole pakko lukea. Lue vain ne kohdat, jotka kiinnostavat.
Palkkaneuvottelut ovat alkaneet. Viime kevään hallituksen vastaiset poliittiset lakot vaikuttavat taustalla, kun syksyn työmarkkinakierros julistettiin avatuksi. Teknologiateollisuuden työnantajat ja Teollisuusliitto aloittivat työehtosopimusneuvottelunsa. Teollisuus on jälleen päänavaaja tulevan talven sopimuskierrokselle. Sen sopimukset ovat katkolla marraskuun lopulla. Nyt jännitetään, millaisen jäljen ay-liikkeen viimekeväiset, Petteri Orpon (kok) oikeistohallitusta vastaan järjestetyt, käytännössä tuloksettomat poliittiset lakot jättivät. Työnantajat ovat puolestaan huolissaan Suomen kilpailukyvyn rajoista. Teknologiateollisuus kuvailee nykytilannetta neutraaliksi, mutta työnantajien retoriikkaan kuuluu joka tapauksessa korotusvaatimusten leimaaminen mahdottomiksi. Lukuisista muutosneuvotteluilmoituksista huolimatta eri ennusteet povaavat ensi vuodelle prosentin, puolentoista talouskasvua. Suurin muutos on se, että ay-liike kokee hallituksen siirtyneen yhdeksi työmarkkinaosapuoleksi – siis työnantajien puolelle. Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen antamaa ja ay-liikkeen kammoamaa esitystä paikallisen sopimisen laajentamisesta. Sen mukaan myös työnantajaliittoihin kuulumattomat yritykset voivat hyödyntää työehtosopimusten joustoja. Poliittisilla lakoillaan ay-liike ei pystynyt esitystä torppaamaan.
Poikkeuksellisen kireäksi ennakoitu työmarkkinakierros pyörähtää käyntiin, kun neuvottelupöytään istuvat Teknologiateollisuuden työnantajat ja palkansaajien Teollisuusliitto sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Kierrosta hankaloittavat palkansaajajärjestöjen suuttuminen hallituksen työmarkkinauudistuksiin ja toisaalta Suomen talouden ankea tilanne. Teollisuusliitto vaatii kohtuullisia palkankorotuksia, työnantaja on valmis maltillisiin. Muun muassa opettajien ammattijärjestö OAJ on aikonut tehdä ensi kevään alue- ja kuntavaaleista palkkavaalit, jos hallituksen esitys ajetaan läpi. Lakihanke ei sovi myöskään muille julkisen alan liitoille. Esitys sitoisi myös valtakunnansovittelijan ja mahdollisten sovittelulautakuntien työtä. Lainsäädännön arviointineuvosto on kyseenalaistanut hallituksen esityksen tarpeellisuuden. neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla heikennetään sekä sosiaaliturvaa että työlainsäädäntöä.
Keskeistä vientialaa edustavan teknologiateollisuuden sopimusta on pidetty ratkaisevana, koska se on tavannut määritellä palkankorotusten yleisen linjan, jota muut alat seuraavat. Nyt maan hallitus on viemässä mallin lakiin, minkä monet työntekijäjärjestöt ovat osaltaan varoitelleet aiheuttavan lisähankausta tulevalla neuvottelukierroksella. Moni järjestö haluaa tuntuvia palkankorotuksia vastineeksi hallituksen uudistuksille. Meillä Suomessa on tehty matalampia korotuksia kuin Euroopassa keskimäärin. Lisäksi on ollut inflaatiota ja korkeat korot. Tietysti odotusarvo on, että palkankorotukset ovat kohtuullisia. Teknologiateollisuuden toimialalla on kohta puolitoista vuotta syöty vanhoja tilauskantoja ja odotettu talouden käännettä parempaan, mutta se näyttää koko ajan lykkääntyvän vain pidemmälle.
Lainsäädännön arviointineuvosto on ottanut kantaa hallituksen ajamaan ja kiisteltyyn vientivetoiseen palkkamalliin. Tässä kaikkien alojen palkankorotukset käytännössä määräytyisivät suurimpien vientialojen palkankorotusten tason mukaan. Suurimpia vientialoja ovat teknologia-, metsä- ja kemianteollisuus. Vientiteollisuuden palkankorotustaso sitoisi valtakunnansovittelijan ja sovintolautakunnan kädet, ne eivät voisi tehdä korkeampia sovintoesityksiä työmarkkinaosapuolille. Tarkoitus on estää vuoden 2022 erittäin anteliaan julkisen puolen palkkaratkaisun toistuminen. Huhtikuussa käydään myös kunta- ja aluevaalit.
Petteri Orpon (kok) hallitus antoi lakiesityksensä paikallisesta sopimisesta eduskunnalle. Paikallisella sopimisella voidaan ottaa huomioon työpaikkakohtaiset olosuhteet. Paikallinen sopiminen on mahdollista yhdenvertaisesti kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustus yrityksessä on. Joistakin työehtosopimuksen määräyksistä, kuten työajoista, vuosilomista tai palkoista, voidaan poiketa paikallisella sopimisella, jos valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on näin sovittu. Erityisesti SAK:lainen ay-liike ja poliittinen vasemmisto ovat vastustaneet lakihanketta voimakkaasti. On puhuttu jopa palkkadumppauksesta. hallituksen esitys mahdollistaa jatkossa laillisesti palkkojen polkemisen järjestäytymättömissä yrityksissä, joissa työntekijöillä ei ole riittävää osaamista ja tietoja omista oikeuksistaan. paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömiin yrityksiin ilman riittävää valvontaa avaa ovet väärinkäytöksille. Hallituksen esityksen myötä voidaan järjestäytymättömissä yrityksissä kuitenkin paikallisesti sopia palkkausjärjestelmistä, joissa vaativuusluokilla ja työaikapidennyksillä kikkailemalla voidaan luoda sopimuksia, joissa työntekijät menettävät vuositasolla pahimmillaan jopa 20 000 euroa vuodessa.
Erityisesti hoitajajärjestöt ja opettajat ovat vastustaneet vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaamista lakiin. Heidän mielestään hallitus on jättämässä heidät ikuiseen palkkakuoppaan. Opetusalan ammattijärjestö OAJ on väläytellyt valmistautuvansa jo ”palkkavaaleihin”. Kokoomus näkee, että Suomi on jäänyt jälkeen kilpailukyvyssä. Orposta hallituksen uudistukset auttavat Suomea kasvun tielle. Lakihanke on yksi Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksista. Hänestä Suomen työmarkkinoita on välttämätöntä uudistaa kilpailukyvyn parantamiseksi, tuottavuuden lisäämiseksi ja Suomen talouden ja työllisyyden kasvattamiseksi. Viime keväänä niin sanottu työrauhalainsäädäntö, joka pitää sisällään poliittisten lakkojen rajoittamisen, valmistui ja tuli voimaan. Lakia on kaikkien demokratiasääntöjen vastainen. Suomessa vallitsevan käytännön mukaan vientialat määrittelevät palkankorotusten tason. Tästä on poikettu harvoin – mutta niin tehtiin vuonna 2022, jolloin kunta-alan järjestö, mukaan lukien äänekkäästi korotuksia vaatineet hoitajaliitot, saivat vientialaa isommat korotukset sovittelulautakunnan esityksestä. Erityisesti tämän julkiselle sektorille kalliiksi tulleen ratkaisun tiedetään olevan hallituksen hankkeen taustalla. Lakimuutoksella hallitus pyrkii rajoittamaan sitä, että neuvottelujen mennessä pattitilanteessa valtakunnansovittelijalle, neuvotteluista ei voisi tulla ratkaisua, jossa ylitetään vientialan korotustaso. Esimerkiksi opettajien ja hoitajien suunnalta on kuulunut, että he kokevat, että heidät lukitaan tällä esityksellä ikuiseen palkkakuoppaan.
Hallituksella on edessään myös närää herättäneen palkattoman sairauslomapäivän edistäminen. Hallitusohjelmassa on linjattu, että sairausajan palkkaa muutetaan niin, että ensimmäinen sairauspoissaolo on omavastuupäivä, jolta työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa, ellei työehto- tai työsopimuksessa ole toisin sovittu. Omavastuupäivää ei sovellettaisi viiden vuorokauden tai sitä pidempiin sairauslomiin, eikä silloin kun työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista. Työterveyslääkärit ovat kertoneet, että työssä, jossa on etämahdollisuus, ei näy yhden päivän sairauspoissaoloja. Ne kohdistuvat vahvasti suorittavaan työhön ja sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin. Tuleeko tästä käytäntö, josta kärsivät nimenomaan pienituloiset tai muutoin heikommassa asemassa olevat?
Erään näkökulman mukaan Suomi on "sopeutustoimien noidankehässä". Jatkuva sopeuttaminen voi tappaa kasvun. Tarjolla olevat ratkaisut ovat jatkuvaa leikkaamista tai sitäkin vaikeampia toimenpiteitä. Suomessa vallitsee krooninen alijäämä. Sosiaali- ja terveyspalvelut imaisevat jatkuvasti enemmän rahaa, samalla turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina heikentynyt eikä pitkäaikaistyöttömyydestäkään ole selvitty. Kun sotesta jatkuvasti leikataan ja ennaltaehkäisevät palvelut kärsivät, tulevat kustannukset erikoissairaanhoidossa viiveellä kasvamaan rajusti. Riskinä on, että sopeuttaminen leikkaa pohjan talouskasvulta. Näin yhteiskuntaamme uhkaa näivettyminen, kun soteen ja eläkkeisiin kuluu leijonan osa yhteisistä varoistamme.
Rakenteellisilla uudistuksilla on tarkoitettu 2000-luvun hallituksissa muun muassa normien purkamista, työurien pidentämistä (alusta, keskeltä ja lopusta), eläkeiän nostamista ja etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Projekti on herättänyt vastalauseita ay-liikkeen parissa, mutta hallitus on ajanut uudistuksia eteenpäin. Jos ajatuksena on, että terveydenhuollon kriisiä ja paisuvia erikoissairaanhoidon kustannuksia halutaan karsia, tarvitaan panostuksia ennaltaehkäiseviin palveluihin ja perusterveydenhoitoon. Se puolestaan vaatii rahaa, jota ei ole. Jos apua ei saada ja ongelmat syvenevät, voi edessä olla kierre, jonka hintalappu yhteiskunnalle mitataan miljoonissa euroissa. Yksilöiden kohtaamasta tragediasta puhumattakaan. Palvelusta leikkaamalla saadaan aikaan nopea säästö, joka kuitenkin hupenee vuosien aikana leikkauksen aiheuttamiin haittoihin.
Politiikkojemme oikean karvan näytti edellinen pääministerimme Sanna Marin. Kymmenen vuotta sitten hän itse tuomitsi verokikkailun. Hän käytti sanontaa "Yhteiskunnan syöpä". Nyt hän itse käytti törkeästi juuri tätä samaa tilannetta hyväkseen. – Vaikka verosuunnittelu on laillista ja yksilön taloudellisen hyödyn näkökulmasta järkevää, on se yhteiskunnan kannalta ongelmallista. Verokikkailu on yhteiskunnan syöpä, joka murentaa kansalaisten yhteisvastuuta ja keskinäistä luottamusta, Marin kirjoitti. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion pitäisi perustua veronmaksukykyyn, ei siihen millä tavoin verojen maksamista voisi kiertää hän jatkoi. Marinin 90-prosenttisesti omistama yhtiö MA/PI Oy julkaisi viime viikolla tilinpäätöksensä, jossa yhtiön kerrottiin tehneen voittoa viime vuonna 386 721 euroa. Voitoista veroa yhtiö maksoi 83 679 euroa. Osinkoa yhtiö maksoi omistajilleen, Marinille ja Tuulia Pitkäselle, reilut 24 000 euroa. 24 000 euroa on juuri kahdeksan prosenttia nettovarallisuudesta. Tämän määrän osinkoa voi jakaa huokealla 7,5 prosentin verolla sen sijaan, että pulittaisi veroja 30 prosentin mukaan. Marinkin optimoi osingon niin, että sitä jaetaan tuolla edullisella 7,5 prosentin verolla.
No ei Marin ole ainoa verojen kiertäjä. Tämä on tyypillistä suomalaista politikointia. Joku tavallinen työntekijä saa vuodessa tuon verran palkkatuloja ja maksaa kunnon verot siitä. Mutta sijoittajat osaavat kiertää erilaisten porsaanreikien kautta verotusta ja maksavat paljon vähemmän veroja Suomeen. Heitä on paljon ja jos ollaan rehellisiä pitäisi tämä kieltää ja asettaa kaikki osinko- tai muut tulot täysin samalle viivalle palkkatulojen kanssa ja verottaa kaikki tulot samalla kertaa. Siis laskea kaikki tulot yhteen ja verottaa siitä erittelemättä mistä tulot ovat peräisin ja ilman vähennysoikeuksia. Tämä nyt esimerkkinä. Marin on siis "yhteiskuntamme syöpä" ja niin on moni muukin.
EU-jäsenyyden hinta Suomelle kasvoi. Jäsenyys maksoi Suomelle enemmän kuin edellisenä vuonna. Nettomaksu unionille oli 840 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että EU-jäsenyys maksoi viime vuonna 150 euroa jokaista asukasta kohti. Suomi on ollut maksajana vuodesta 2001 asti. Suurimmat saajat taas ovat olleet Viro, Latvia ja Kroatia. Euromääräisesti eniten rahaa saivat Ranska, Saksa ja Puola. Suurimmat rahoittajat taas ovat olleet Saksa, Ranska ja Italia. Suomen saamat tulot EU:n talousarviosta muodostuivat pääosin maatalouden suorista tuista ja kehittämisestä. Ne olivat 48 prosenttia eli 725 miljoonaa euroa kaikista Suomen saamista tuloista. 17 prosenttia Suomen saamista tuloista eli 251 miljoonaa euroa tulivat EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa - rahoituksesta.
Suomi hankkiutui Naton jäseneksi Tämä merkitsi varmaa kohteeksi joutumista, jos Naton ja Venäjän tai Yhdysvaltojen ja Venäjän välille syntyy konflikti. Valtava propaganda sai Suomen kansan Nato-aatteen puolelle. Päättäjämme pääministeri Petteri Orpo, puolustusministeri Antti Häkkänen ja presidentti Aleksanteri Stubido melkein salaa tekivät loput. Suomeen tulee 15 Yhdysvaltojen sotilastukikohtaa, 2 Naton esikuntaa ja 64 kappaletta F-35 hävittäjää. Demokratialla ei tässä ollut mitään tekemistä. Näin Suomi ei missään nimessä ole puolueeton valtio. Tämä kaikki tulee maksamaan Suomelle todella paljon. Varsinkin kun F-35 hävittäjät ovat vaikeita huollettavia. Kaksi kolmasosaa on yleensä aina huollettavana ja yksi kolmasosa voi vain olla käytössä. Esimerkiksi erilaiset ohjukset ajaisivat saman asian kuin nämä hävittäjät ja tulisivat paljon halvemmiksi. Mutta kun kyse on Natosta rahalla ei ole mitään merkitystä. Monien arvioiden mukaan on arvioitu, että Nato-kustannukset tulevat olemaan monien miljardien luokkaa.
Naton jäsenyys ja loputtomat erilaiset sotaharjoitukset tulevat Suomelle kalliiksi, vaikka meillä jo muutenkin menee taloudella huonosti. Lisäksi joutuminen Venäläisen sotilaallisen toiminnan kohteiksi, jos maailman poliittinen tilanne siihen johtaa ja voi merkitä Suomen joutumista samanlaiseen tilanteeseen kuin Ukraina on nyt. Naton apu voi jäädä samanlaiseksi kuin Ukrainalla on nyt. Tätäkö Suomen kansa haluaa? Suomen kansa on paljon pienempi kuin Ukrainan kansa. Suomelle annetaan vääränlainen kuva Suomen ja Naton puolustuskyvystä ja voimasta. Venäjä on juuri pitänyt kolme ydinsotaharjoitusta ja suurimmat laivastosotaharjoitukset Kiinan kanssa ympäri maapallon moneen kymmeneen vuoteen. Suomen asema suhteessa Venäjään on erittäin provokatiivinen. Tiedän, että meillä on täällä henkilöitä, jotka haluavat revanssia toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvallat yritti äskettäin nostaa Georgian Venäjää vastaan, mutta ei onnistunut. Suomen paikka Pietarin vieressä on erittäin kohdennettu ja yli 1 300 km pituinen raja hyvin vaikeasti puolustettavissa, mutta mielekäs juuri Naton toiminnalle.
Kun ottaa kaiken edellä ja ensimmäisessä osassa kirjoittamani huomioon ei ole ollenkaan ihmeellistä, että syntyvyys Suomessa on laskenut alimmilleen "vuosisatoihin". määrä laskee samaan aikaan, kun vanhusten määrä kasvaa. Suomessa tapahtuu demografisia muutoksia. Vanhusten määrä kasvaa samaan aikaan kun esimerkiksi peruskouluikäisten määrä vähenee. Tämä merkitse sitä, että maahanmuuton taso määrittää Suomen väestökehityksen tulevaisuuden. Suomi on riippuvainen maahanmuutosta. Tämä on muutos, johon ei voi oikein enää vaikuttaa. Kysymys on, onko Suomessa aktiivi-ikäistä väestöä vastaamassa kaikkiin haasteisiin. Siis Suomi tarvitsee tulevina vuosikymmeninä yhä enemmän muuttovoittoja ulkomailta. Muuten Suomen väkiluku lähtee laskuun, sillä ennusteen mukaan kuolleiden määrä tulee olemaan syntyneiden määrää suurempi. Lisäksi korkeampi maahanmuutto tuo parempia edellytyksiä kansantaloudelle. Kasvava palveluntarve on suuri haaste. Jo nyt on pulaa työvoimasta sote-sektorilla. Loppujen lopuksi tämä merkitsee sitä, että jossain vaiheessa alkuperäistä Suomalaista geenistöä on vähemmän kuin ulkomaista. Sitten se häviää kokonaan. No loppujen lopuksihan sillä ei ole mitään merkitystä. Pääasia, että Suomi on edelleen olemassa.
Olisi vielä monta asiaa tarkasteltavana, mutta tämäkin on jo venynyt liiankin pitkäksi. Esimerkiksi hyvinvointialueiden korkeiden virkamiesten palkat, mutta jääköön nyt tähän. Voiko siis Suomi huonosti? On aivan selvää, että Suomi voi huonosti, vieläpä erittäin huonosti. Tämä heijastuu ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Suomalaiset tuntevat sen nahoissaan, vaikka sitä ei haluta tunnustaa. Mistä tämä tilanne johtuu? Aivan selkeästi tämä johtuu päättäjistämme ja heidän toiminnastaan jo pitkältä ajanjaksolta. Tiedän aivan tarkkaan nämä syyt ja myös todelliset syyt ja yksityiskohdat tähän Suomen politiikan huonovointisuuteen, mutta en kirjoita niitä tähän. Siihen on syynsä. Suomi ei ole vielä kypsä siihen. Suomalaiset ovat tottuneet kärsimään ja siksi on syntynyt legenda "maailman onnellisimmasta kansasta". Kärsi kansa, kärsi kansa!
